Kuva-arvoitus

Tässä vappuaaton ratoksi pähkinä lukijoiden purtavaksi. Mikähän mahtaa olla yhdistävä tekijä?



Nämä pussit ovat saapuneet Pietarsaaresta ja tehneet pesän olohuoneen nurkkaan. Myös Langankuluttajan luona on havaittu samanlaista ilmiötä.



Mallitilkku poikineen (ja setineen, täteineen ja serkkuineen, sillä näiden onnistuneempien tilkkujen lisäksi on neulottu jokunenkin mörvelötilkku).



Kuopion suunnalta tänne lennähtelee tällaisia salaperäisiä paketteja...



...ja myös täällä ovat puikot kilkattaneet muutakin kuin mallitilkkuja.



Kaikkeen tähän salaperäisyyteen liittyvät myös nämä neulesuunnitteluvihkon alta esiin kurkistelevat paperit.

Arvauksia saa tietenkin esittää. Oikeita vastauksia ensi viikon Elämänlangalla.

Satunnaisia ajatuksia

Kevätväsymys vaivaa edelleen, ja lisäksi maisteri Elämänlanka vietti puolet viime viikosta äidin lihapatojen ääressä Tuusulassa miehen matkaillessa työn puolesta Havajilla. Luvassa tällä kertaa siis satunnaisia ajatuksia.

1. Vaikka onkin huutava vääryys, että mies pääsi Havajille mutta minä en, oli kotiinpaluu ihana asia sekä toki päällimmäinen satunnainen ajatus tällä viikolla. Malttamaton odotus palkittiin puolen yhden aikoihin viime yönä, kun mies ja valtaisa matkalaukku kotiutuivat hieman puolenyön jälkeen.



Hyvinkoulutettu neulojan mies osasi tuoda neulojalle tuliaisia. Sievässä muovisessa neulelaukussa on kaksi kerää tummanvihreää sukkalankaa, kolme kerää kirkkaan turkoosia South West Trading Companyn soijasilkkiä sekä rullamitta jossa on sekä sentit että tuumat. Kuva pienestä lankakaupasta jää kotilevitykseen, sillä lupaa paikallisten neulojien esittelemiseen internetissä ei kysytty. Lankakaupan iäkäs myyjärouva oli kuulemma aluksi yrittänyt tarjota erilaisia möykky- ja hapsulankoja, mutta oli selityksen jälkeen todennut ilahtuneesti: "Natural fibers? Now we're talking!"

Voi vain arvailla, miten pitkäksi aikaa kauppaan kokoontuneilla havajilaisilla neulojatädeillä riittää jutunjuurta ostoksilla käyneestä kolmekymppisestä suomalaismiehestä.

2. Ilmeisesti pienillä tytöillä tosiaan on tietyssä ikävaiheessa aktivoituvat pinkkigeenit.



Kuvassa Nean upouusi polkupyörä, joka mummun kanssa käytiin (mofan visalla) ostamassa alkukotini lähituntumaan kohonneesta uudesta ostoskeskuksesta. Nea valitsi pyörän ja kypärän ihan itse.

Minä olisin valinnut tytölle liekkikuvioisen minikokoisen BMX-pyörän ja sinisen kypärän jossa on tiikereitä, mutta äidiltä ei taideta enää kysyä. Onhan sillä sentään maastohousut.

3. Pienen tauon jälkeen pahanlaatuinen sukkakärpänen on taas päässyt puraisemaan. Saatuani Salainen sukankutoja-sukkani perille vastaanottajalle, neuloin ensimmäiset Six Sox Knitalong -sukkani Horcruxit, aloitin polvisukat toiseen projektiin ja liityin Baijerilassukka-knitalongiin.



Onni on perhe, joka ei kysy mitä teen äidin kukkapenkissä uusine sukkineni, vaan toteaa "jaa, katsotaanpa osaanko kuvata tällä isän kameralla".

Sukkaputken tietää päässeen pahaksi jos rauhallisilla sunnuntaipäiväunilla lasten kanssa näkee unta, että kutoo sukkaa vaaleanvihreäpätkävärjätystä langasta, ja herää harmittelemaan, ettei saanut mallia ylös. Lisäpisteitä siitä, että kuvittelee neulotun sävyn olleen Colinetten Jitterbugia ja pettyy kovasti kun havaitsee ettei langassa olekaan oikeassa elämässä olemassakaan juuri sellaista väriä.

4. Parempi myöhään kun ei milloinkaan.



Vierailulla näin minulle tehdyn 30-vuotissyntymäpäivälahjan, eikä merkkipäivästä ole kulunut vielä vuottakaan. Kuvassa on posliinille maalattuja lumpeenkukkia. Itse taulua en vielä saanut mukaani, koska se oli matkalla kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, mutta voin odotellessani katsoa valokuvaa ja miettiä taululle arvoistaan paikkaa. Äiti taas vaatimattomasti sanoi, että mallistahan tuo on tehty, mutta enpä taitaisi tehdä perässä.

Elämänlangan satunnaiset ajatukset jatkuvat ensi viikolla. Luvassa mahdollisesti villapuseroesittely, koska viime viikon kommenteissa kyseltiin mieluisinta puseroani. Katsotaan, eihän sitä tiedä mitä viikko tuo tullessaan.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Hehkuva punaoranssi väri, villan ja silkin pehmeys, alpakan lämpö. Haastavat mutta selkeät suorastaan nerokkaan kauniisti muotoillut palmikot. Lyhennetyt kerrokset, tarkkaan harkitut raglanlevennykset. Selvä ohje, viehättävän viimeistellyt yksityiskohdat.

Olen rakastunut.

Moni tunnistikin, että viimeviikkoisessa arvoituskuvassa oli Eris. Neuloin ensimmäisen kauluskappaleen muutaman ensimmäisen kerroksen kotona keskiviikkoiltana ennen Seinäjoelle lähtöä. Automatkalla kudoin sukkaa (joka myös valmistui, kuten usea arvausleikkiin osallistuneista arveli), mutta käytännössä kaikki pääsiäisen neuleaika muuten kului Eriksen parissa. Ehdin juuri saada hihasilmukat apulangoille odottamaan ja yhdistää vartalon suljetuksi neuleeksi. Minulla oli ennen kotiinlähtöä otettu vaihekuvakin, mutta joudutte nyt vain kuvittelemaan sen, sillä valokuva on miehen tietokoneella ja tällä hetkellä luultavasti juuri saapunut Havajille. (Kuulostaako kenestäkään muusta epäilyttävältä se, että konferenssi on juuri Havaijilla eikä esimerkiksi sanotaan nyt vaikka Wisconsinissa...?)

Kotiinpaluun jälkeenkin olen neulonut samaista villapuseroa rakkauden palolla, ja keskeyttänyt vain hiekkalaatikkosukan sekä yhden mallitilkun vuoksi.



Sunnuntaihin mennessä eli puolentoista viikon työllä Eris on kasvanut jo tällaiseen mitaan. Enää pitäisi miettiä, kuinka pitkän puseron haluan.

Neuloessani olen pohtinut neuleohjeita yleensäkin. Jaksan hyvin harvoin neuloa mitään isompaa kahta kertaa ohjeen mukaan, mutta silti tämä on jo toinen Eris jonka teen. Ainoa muutokseni ohjeeseen on tehdä puseroon vyötärömuotoilut saman ohjeen takkimallin mukaan.

Mikä tekee ohjeesta ihanan? Minulle ihana ohje on sellainen, joka on selvästi läpi mietitty, suunniteltu: yksityiskohtia ei vain ole lätkitty erikseen neuleeseen, vaan on osattu ajatella esimerkiksi se että palmikkokuvio soljuu sievästi ylös joustimesta, reunat on viimeistelty ja niin edelleen. Monissa kotimaisissa ohjeissa joita olen vuosien mittaan käyttänyt tämä osuus puuttuu: ehkä keskiverto suomalainen lehtiohje olettaa, että neuloja osaa kyllä viimeistellä itse, tai sitten asiaa ei vain ole ajateltu. Kaipaan ohjeelta usein myös haastetta, vaikka toisinaan yksinkertaisuus onkin lopulta kaikkein kauneinta.



Eris on minun mielikuvissani täydellinen neule ehkä juuri siksi että siinä on minulle juuri oikea määrä viimeisteltyjä yksityiskohtia ja kuitenkin ajan hammasta kestävää yksinkertaisuutta. Sileän neuleen simppeliyttä yhdistettynä kauluksen ja helmojen näyttäviin palmikoihin. Helppo ylösalaisinraglanmuotoilu yhdistettynä tarkasti mitoitettuihin lyhennettyihin kerroksiin. Takkiversiossa oli lisänä vielä yksinkertaisen viehättävät ja mainiosti toimivat vetoketjureunukset. Voisin hyvin kuvitella tekeväni vielä kolmannen, ja se on minun ohjeenseuraamiskyvylläni melkoisen paljon sanottu!

Näistä pohdinnostani tuli mieleen se, kun Laura aikoinaan kaipaili täydellisen neulepuseron ohjetta, tai kun Mason-Dixon Knitting -blogissa jokunen kuukausi takaperin suunniteltiin lukijaäänestyksellä täydellinen pusero. Omia täydellisyyspohdintojani tulikin jonkin verran tuossa jo yllä, ja sanoisin että Eris on aika korkealla listalla jos valmiista ohjeista valita pitäisi.

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu neulomaan toivottavasti täydellistä villapuseroa. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!

P.S.

Niin, se blogiarvonta. Satunnaisnumerogeneraattori arpoi voittajaksi kommentin, jonka jätti SeijaP. Minulle ehdotettiin, että voittaja saisi palkinnoksi kyseisen Eris-ohjeen, ja sellaisen siis ostan mikäli Seija sen haluaa. Laita minulle sähköpostia aiheesta!

Neuloja matkustaa

Hyvää päivää, neulova kansa. Tämän päivän Elämänlanka-lähetys tulee poikkeuksellisesti suoraan Seinäjoelta, jossa maisteri Elämänlanka on perheineen viettämässä pääsiäislomaa herra Elämänlangan vanhempien hoivissa.

Maisteri Elämänlanka on ottanut reissun täysin neuleloman kannalta. Tosin miehen vaihvihkaiset katseet tavaroita pakatessa pistivät miettimään onko tämä nyt mennyt hieman hulluuden puolelle.



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Ylä- ja alapuolella on esimerkit tästä. Ylläolevassa laukussa on maisterin vajaan viikon vaatteet, toilettitarpeet, Joelin vaatteet, Nean saappaat ja kurahousut. Allaolevassa laukussa taas on vain osa matkalle otetuista neuletarpeista. (Kiri-huivi ja matkasukkalangat eivät mahtuneet laukkuun vaan tulivat reppuun mukaan automatkalle.)



Viime viikolla esitteillä oli kasoittain vihreitä lankoja, ja pohdinnassa oli mitkä vihreät villapuserotarpeet ottaisin Project Spectrumin hengessä neulottavaksi. Arvaako kukaan, kuinka kävi?

Juuri niin. Laukkuun meni kirjavaa sukkalankaa, Nean vaaleansiniset puseronkappaleet, sekalaisia mallitilkkuiltavia lankoja sekä pussillinen hehkuvan punaoranssia merino-alpakka-silkkisekoitetta, jonka tilasin jo tammikuussa mutta joka löysi tiensä meille Espooseen vasta viime viikolla. Tätä olenkin sitten neulonut aivan hurmioituneena ohjeen kauniista yksityiskohdista. Kumma kyllä mies ei kaikesta ihanuudestaan huolimatta osaa täysin arvostaa, kun heiluttelen hänen silmiensä edessä keskeneräistä neuletta ja selitän suu vaahdossa, miten kauniit palmikot ja ihana lyhennetyin kerroksin neulottu muotoilu kappaleessa on.



Nyt voisikin olla hyvä arvausleikin paikka: kuka tunnistaa, mikä kuvassa on tekeillä? Lisäpisteitä sille, joka arvaa kuinka pitkälle neule eteni pääsiäisviikonlopun aikana ennen paluuta Espooseen. Olisiko tässä nyt ex tempore -blogiarvonnan paikka? Elämänlangalla ei olekaan koskaan moista aikaisemmin ollut. Sanotaan, että kaikkien ennen seuraavaa Elämänlankaa vastanneiden kesken arvotaan joku pieni yllätys.

No, myönnettäköön nyt, että tuli sitä jotain vihreääkin otettua mukaan ja aloitettua:



Kuvassa Six Sox Knitalong -listan huhti-toukokuun ohje Horcrux Sock, jonka varsi ja kantalappu neuloutuivat kuin itsestään torstaina automatkalla sekä Seinäjoen neuletapaamisessa, jossa kävin vierailemassa. Tätä sukkaa on neulottu myös pihalla vaunuja keinutellessa, ja tarkoitus olisi saada sukka valmiiksi ja pari aloitettua sopivasti huomista paluumatkaa varten.

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu nauttimaan viimeisestä kokonaisesta neulevapaapäivästä ennen paluuta Espooseen ja arkeen. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa!

Vihreä villasukka

Project spectrumin sini-valko-harmaa kausi hujahti ohitse, ja valmiina on vain yhdet harmaat villasukat. Nekin ovat vielä saunan lauteilla hippusen kosteina. Kesken on vielä harmaa Sagittaria sekä vaaleansininen helmineulepusero. Vähän heikko esitys siis kaikenkaikkiaan ensimmäiseltä Spectrum-kaudelta. Tosin voisin laskea projektiin sen, että räpsin muutama päivä sitten kameran muistikortillisen kuvia Neasta harmaa-valkoisessa ponchossa:



Huhti-toukokuun värit ovat vihreä, keltainen ja pinkki. Kuten arvata saattaa, vihreä ei tuota ongelmia. Blogikuvissa pari kertaa vilahdellut harmahtavan vihreä Shetland Triangle valmistui loppuviikosta sopivasti värisiirtymäksi, ja ylitin myös itseni Salaisen sukankutojan tiimoilta ja otin ennakkoa spectrum-väreissä neuloessani Lauralle reippaan pinkit villasukat. Kuvassa tosin sukat lainajaloissa ennen paketin lähettämistä.



Näiden molempien Spectrum-teemaisten villasukkaparien valmistuttua iski maansuru ja suorastaan kansallinen hätätila: puikoilla ei ollut ainuttakaan sukkaparia! Tilanne on pian korjattava, varsinkin kun pääsiäiseksi automatkaillaan taas Pohjanmaalle niin että lapsenlapset saavat nauttia mumman ja vaarin seurasta.

Hyvin pikaiset kaivaukset lankahyllyssä antoivat tällaisen värivalikoiman seuraavia villasukkia ajatellen:



Nyt kaivattaisiin vain inspiraatiota. Mitään langoista ei ole tarpeeksi taannoin ostamiani Cookie A:n polvisukkaohjeita varten. Regia Silkiä on kolme kerää, että neuloisin niistä Eunnyn baijerilaissukat, mutta muuten lyö tyhjää.



Vai pitäisikö vain aloittaa matkaneuleeksi ihan vain itselle joku villapusero? Niitäkin lankoja näemmä löytyisi. Voikohan ihmisellä olla liikaa (vihreää) lankaa? Ottaen huomioon, että noita kuvan lankoja on jokaista vähintään lyhythihaisen puseron varuiksi itselleni, voisi hätäisempi päätellä lankavarastoani jollain tapaa väripainottuneeksi. Ehkä Lankahamsterien pudotuspelin päätyttyä pitää sitten täydentää varastoa vaikka jollain oranssilla.

Ensi viikolla luultavasti terveisiä pohjanmaan vuorilta ja kenties vastaus siihen, mitä lopulta päätyi matkaneulottavaksi. Tai sitten jotain ihan muuta.