maanantai 13. marraskuuta 2006

Amatöörineulesuunnittelijan angsti

Elämänlangalla on aina välillä seurattu neulesuunnitteluprosessia: mallitilkkuja, mahdottomia ruutupiirroksia, loppumattomia hihoja ja niin edelleen. Tänään käsittelyvuorossa on amatöörineulesuunnittelijan ikuinen angstin aihe, mitoitus.

Valitettava tosiasia on, että ihmiset ovat kovin eri kokoisia ja muotoisia. Näin vaatesuunnittelun kannalta väliä on paitsi pituudella ja leveydellä myös mittasuhteilla. Yhdellä on pitkä selkä, toisella leveät hartiat, kolmannella kapea vyötärö ja niin edelleen.

Otetaan nyt helpoksi suunnitteluesimerkiksi vaikkapa villasukka. Simppeliä kuin mikä: neulotaan varsi ja kantapää, ja sitten terää "kunnes pikkuvarpaan kynsi peittyy". Mutta entäs jos tahtoisi sarjoittaa sukan useampaan kokoon, eikä pelkästään kirjoittaa omaan jalkaan sopivaa ohjetta? Erilaisia taulukoita tietysti on netissä, mutta niissä ei suinkaan ole kaikissa samoja mittoja saman kokoiselle jalalle. Lisäksi jalkaterä saattaa olla esimerkiksi pitkä ja kapea, tai hyvin leveä ja rintava. Lisävaikeus tulee vielä siitäkin, että itse suunnitellussa sukassa on usein jotain palmikko- tai pitsikuviota joka pitäisi saada loppumaan sievästi sukan kärkeen ja mielellään tosiaan useammassa kuin yhdessä koossa.


Paksujalan polvisukat, jotka eivät käytössä venyneinä enää pysy ylhäällä itse maisterillakaan...

Entä sitten jos haluaisin suunnitella polvisukan? Maisteri Elämänlangan pohje on mallia hyvin kehittynyt, ja jos sen mitoilla tekee mallin, tulee sukasta suurimmalle osalle muuta väestöä nilkkaan valahtava terällinen säärystin. Millainen on se kuuluisa keskikokoinen pohje? Kuinka pitkä on keskivertosääri? Saako tässä vaiheessa jo ottaa lisää kahvia?

Vielä vaikeammaksi menee, jos mielii saada aikaiseksi sukkaa suurempia vaatekappaleita. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka neulehame. Millä ilveellä määritellä hameen pituus? Lyhyellä ihmisellä kun saattaa olla leveä lantio tai pitkällä hyvin kapea. Puhumattakaan sitten vyötärö- lantiosuhteesta: mikä on "normaali" vyötärön ja lantion suhde, ja onko sellaista kenelläkään?

Pusero onkin sitten varsinainen painajainen. Rinnanympärykseen saa eri kokoihin osviittaa mukavasti vertailemalla valmiisiin malleihin. Vaikeudet alkavat, jos haluaa jollain tapaa muotoilla vartaloa esimerkiksi vyötärökavennuksin. Missä kohtaa mihinkin kokoon pitäisi kavennukset osuttaa? Ihmiset osaavat usein sanoa, että heillä on pitkä selkä tai lyhyt selkä, mutta minkä mittainen on sitten se normaali selkä?


Ensimmäinen yritykseni kaarrokepuseroksi. Muuten hyvä, mutta paidan hartialinja istuisi luultavasti parhaiten parivuotiaalle kuulantyöntäjälle.

Minulle puserossa pahin ongelmakohta on hiha. Pituus kun riippuu paitsi siitä kuvitteellisesta keskivertokäsivarresta, myös puseron väljyysvarasta ja hihan istutuksesta. Hihapyöriön laskeminen on muuten korkeampaa matematiikkaa, ja joka kerta kun kirjoitan johonkin ohjeeseen istutetun hihan olen paranoidisti varma siitä, että jokin on kammottavalla tavalla pielessä eikä kukaan koskaan onnistu tekemään puseroa ohjeillani.

Välillä tulee miettineeksi, että neuleiden suunnittelu harrastuksena on eräänlaista hullun hommaa. Toisinaan suunnittelu kuitenkin myös onnistuu, ja hyvä lopputulos saa aina yrittämään uudestaan. Vaikka olisihan se helpompaa vain noudattaa muiden tekemiä ohjeita...

Nyt maisteri Elämänlanka poistuu takavasemmalle neulomaan (itse suunnittelemaansa) sukkaa. Lisää asiaa neulojan elämästä taas ensi viikolla.

5 kommenttia:

Tuulia kirjoitti...

voi apua. mie luulin et nortsineuleiden mitoitus on helppoa hommaa, kun koirantakkeja suunnitellessa meinasi tulla itku. Saman rodun kaksi edustajaa on aivan eri malliset: toisella syvä ja matala rinta, toisella kapea ja pitkä. Mitoissa heittoa vain muutama sentti, ja pitäisi saada istumaan. Ja mie luulin et koirat on hankalia.

Miten tässä rohkenee mitään suunnitella, ainakaan kelleen muulle, kun omankin kropan mitat tuntuu olevan ihan hukassa? :D

Kiitos hauskasta kirjoituksesta, ihana tietää että muuallakin painitaan samojen ongelmien äärellä..

Anonyymi kirjoitti...

Totuushan on, että vaatteet suunnitellaan aina keskiverto-ihmisille, joita ei ole olemassakaan. Sen vuoksi vaatteet hyvin istuvat hyvin harvoille, jos ei kellekään.

Tapaus viime viikolta:
Mittasimme yhden kaverini kanssa polvisukkia varten pohkeemme leveimmän kohdan. Minulla pohkeenympärys oli 35cm ja kaverillani 42cm. Silloin selvisi, että miksi kaikki saappaanvarret ovat minulle aina liian löysiä.

isrik kirjoitti...

Niitä keskivertoihmisen mittataulukoita on saatavissa ainakin ompelukaavojen tekoon. Kysy Vatevasta, tai mikä lienee nykyään, oli joskun 80-luvulla sellainen instanssi olemassa...

JaanaV kirjoitti...

Jonkinlaista apua saattaa löyty seuraavasta osoitteesta: http://www.finatex.fi/html/mittataulukot.htm
Siellä on nuo nykyiset mittataulukot. Tietenkin kuten on jo todettu, että keskivero ihamist ei ole olemassakaan, niin jotain suuntaa nuo taulukot voi antaa siihen hihan pituuteen tai selänpituuteen tai rinnanympärykseen.

Krista kirjoitti...

Ommeltavia vaatteita varten on kuosittelukirjoja. Tiettyyn kokoon löytyy aina tietty standardi mitta...toinen juttu sitten on, käytetäänkö näitä standardeja "oikeassa elämässä".

Mutta siis olin sitä kertomassa, että on standardimitoitukset, joihin sitten voi tehdä suunnittelemansa mallin mukaista kuosittelua. Eli on kokolailla suunnittelijan päätettävissä millainen mitoitus hänen suunnittelemassaan tuotteessaan on.