Maanantaina keskustelin taas ompelukoneen kanssa. Ystävä odottaa esikoistaan syntyväksi lähiviikkoina ja halusi itselleen ja kantoliinavauvalle lämmikkeeksi Punahilkan. Koska ystävä on villa-allergikko, valitsimme langaksi sekoitelangan jossa on vain puolet villaa, ja lisäksi lupauduin hellämielisyyksissäni vielä vuorittamaankin ponchon. Illalla sentään pelattiin roolipeliä, ja sain edistettyä raidallista polvisukkaani monta senttiä.
Viikon opetus numero 1: Jos mielenhäiriö iskee ja haluat vuorittaa neuleen, vuorita sellainen neule jossa a) on pelkkiä suoria kappaleita ja b) jota ei neulota yhtenä kappaleena, vaan sellaisina paloina jotka on helppo laittaa kankaalle malliksi.
Tiistaina teimme kanssa-asujan ja vauvojen kanssa shoppailu- ja hermoleporeissun Selloon. Ekskursion aikana ostettiin Nealle takki, Ronjalle myssy ja hipelöitiin lankoja Anttilan lankaosastolla. Päätettiin urheasti, että viimeisiä sinisiä Loopy-keriä ei ole pakko ostaa, vaikka ne ovatkin yksinäiltä korissaan. Ostettiin kuitenkin 3- ja 3,5-milliset pyöröpuikot, koska kaikki olemassaolevat kappaleet molempia jostain kumman syystä ovat kiinni jossain keskeneräisessä neuleessa. Syötiin lounasta ja molempien lasten nukahdettua rattaisiinsa mentiin vielä kahvillekin. Rahaa kului vähän enemmän kuin oli tarkoitus, mutta kuluipa päiväkin mukavasti.
Viikon opetus numero 2: Liikkeellelähtö edistää mielenterveyttä. Jos aiot suorittaa päivän ulkoilun kauppakeskuksessa, kannattaa kuitenkin tehdä ostoslista.
Keskiviikkona Elämänlangalla neulottiin kuumeisesti, sillä maanantain kohdalla mainitun hellämielisyyden jatkeena lupauduin neulomaan pikaisena työnä pienenpienen pitsisen vauvanpeiton. Sellaisen, johon voi kietoa vastasyntyneen laitokselta tuotaessa ja ottaa ällösieviä valokuvia. Omasta hyllystä sentään löytyi sopivaa vaaleanvihreää Sivillaa, joka niiden surullisenkuuluisten viimeistelyviikkojen jäljiltä oli kierrätetty kylvyn kautta uusille vyyhdille. Ystävä lupasi, että pitää jalkoja ristissä laskettuun aikaan asti, niin että peitto ehtii valmistua.
Viikon opetus numero 3: Älä koskaan lupaa neuloa mitään sukkia ja myssyä suurempaa tulevalle vauvalle alle kuukautta ennen laskettua aikaa.
Torstaina pakkasin taaperon rattaisiin ja lähdin käymään tullipostissa, sillä Kanadasta tullut lahjapaketti oli jäänyt tullin haaviin. (Syyksi Tullin haaviin jämähtämiseen paljastui rasia vihreitä fusilleja: lahjan lähettäjä oli sitä mieltä, että paketissa ollut Ruffles -huivi näytti tekovaiheessa aivan kierremakaronilta.)
Matkalla Helsinki 10:n tullipostiin tapahtui pieni reittihairahdus, ja luottokortti vaikersi lankakaupan asemesta vaihteeksi Viipurin erikoiskorsettiliikkeessä. Nyt ei tarvitse ostaa rintaliivejä varmasti vuoteen. Jos muuten lankojen hinnat kauhistuttavat, niin miettikää huviksenne kuinka paljon kankaan metrihinnaksi tulee naisten alusvaatteissa jos on sen kokoinen, ettei sopivia liivejä löydy Lindexiltä. Illan roolipelisessio (Ihan tosi, teen joskus iltaisin muutakin. Esimerkiksi nörttään tietokoneella.) keskeytyikin sitten pitkäksi toviksi, kun juttelimme porukan toisen naispelaajan kanssa tisseistä ja liiveistä.
Viikon opetus numero 4: Oikean kokoiset rintaliivit ovat paljon mukavammat kuin sellaiset, joissa on liian pieni kuppi ja 10 senttiä liikaa ympärysmittaa.
Perjantaina toteutettiin kanssa-asujan kanssa juoni töissä raatavien miesten pään menoksi ja siivottiin. Kirjahyllyistä katosi jätesäkillinen vanhoja videokasetteja, vessan kaapista löytyi suuri muovipussillinen roskaa ja keittiön kuivatavarakaapeista sai raahata toista säkillistä pois heitettävää tavaraa. Liinavaatekaapit siistittiin ja kylppärin lattia kuurattiin ensin juuriharjalla ja sitten vielä luutulla. Maisteri Elämänlanka kaivoi omin akateemisesti koulutetuin pikku kätösin auki tukoksen vessan lavuaarin putkesta ja puhdisti kylppärin lattiakaivon. Lopuksi päätettiin vielä valmistaa päivälliseksi sushia, ja komennettiin toinen miehistä palaamaan kotiin Stockan Herkun kautta. Kaiken siivousriehumisen ja riisipallonvääntämisen jälkeen neuloa ei sitten kertakaikkiaan enää jaksanut.
Viikon opetus numero 5: Jos haluat ehtiä sekä siivota että neuloa, palkkaa siivooja.
Lauantaina nautin heti aamusta siivouksen hedelmistä: mies nousi aamuvirkun taaperon kanssa kukonlaulun aikaan, ja äiti sai nauttia lämpimästä pedistä ja peitosta yli kahdeksaan. Aamukahvinkin sain juoda rauhassa, sillä mies ja lapsi lähtivät yhdessä kauppaan ostamaan minulle karkkipäiväsuklaata ja koko Harmonialle englanninlakritsia. Syötiin suklaata ja keksejä ja lakritsia ja mokkapaloja, koska lauantaina ei tarvitse laihduttaa.
Havaittiin lehtiä lukiessa, että Elämänlankaa paistatteli julkisuuden valokeilassa kun Hesarin Anssin blogijuttu ilmestyi Kuukausiliittessä. Harrastettiin hyvän ja tunnollisen neulebloggaajan tavoin naapureiden huvittamista ja käytiin pihalla kuvaamassa lankakeriä ja keskeneräisiä töitä.
Viikon opetus numero 6: Jos syöt makeaa harvoin, yllättävän pienestä määrästä tulee huono olo. Sanonnassa "kohtuus kaikessa" on vinha perä, puhumattakaan siitä, millainen on ahneen loppu.
Sunnuntaina aamu valkeni hieman disorientoituneissa merkeissä, kun talouden eri kellot näyttivät eri aikoja. Yleensä olen kyllä tietoinen talvi- tai kesäaikaan siirtymisestä, mutta nyt kukaan ei ollut muistanut mainita minulle kellojen kääntämisestä. Toisaalta opin tänä vuonna viimeinkin, mihin suuntaan viisareita pitää siirtää. Illalla tulee taas aikaisemmin pimeä, alkaa siis olla aika kaivaa kirkasvalolamput esiin.
Viikon opetus numero 7: Talvi- tai kesäaikaan siirryttäessä kelloja siirretään kohti kuluvan vuoden juhannusta. Talviaikaan siirtyminen antaa siis päivään kokonaisen tunnin lisää neuleaikaa!
Yhteenveto
Viikon hyvä teko: Kaappien suursiivous.
Viikon synti: Ahneus.
Viikon sosiaalisuus: Kaksi roolipelisessiota, joista toinen pelinjohtajana.
Viikon epäsosiaalisuus: Yhdet missatut synttärioluet ja kotona kykkiminen noin viiden kaverin synttäribileiden aikaan.
Viikon neulesaldo: Puolikas vauvanpeitto. Osa lapsen raglantakkia. Monta senttiä polvisukan vartta. Vuori valmiiseen ponchoon. Ei mitään valmista. Ei yhtään lisää lankaa!
Viikon loppusaldo: Jokseenkin positiivinen.
Lisää Elämänlankaa taas ensi viikolla.
13 kommenttia:
Opetukset n:o 2,5 ja 6 pitäisi kyllä kaivertaa jotenkin takaraivoon :)
:D hauska. Ajattele miten onnekasta on, ettei sellossa ole lankakauppaa :D
hyviä opetuksia... reilu viikko laskettuun aikaan ja haalari vielä kesken. Olen kyllä kaukaa viisas ja kassissa on jo "korvaava" puku jos en ehdi tuota saada valmiiksi...
Sen kellojenkääntösuunnan muistaa helposti, kun muistaa, että "kellot kääntyy kesään päin". Siis syksyllä taaksepäin, kun kesä on takana, ja keväällä eteenpäin, kun kesä on edessä.
sun ansiosta pääsin harvinaisen huonon päivän jälkeen nauramaan vedet silmissä :D kiitti.
Meillä on kokeiltu tuota vitosta, mutta ei aika oikeastaan siitä lisäänny. Onpahan vain kerran kuussa todella siistiä parin päivän ajan.
Osoitteesta www.catalog.fi löytyy livvejä edullisesti isompirintaisillekin. Olen sieltä tilannut useammat kokoa 85 DD tai E ja kaikki olleet sopivia, kaupasta en sovittamallakaan ole löytänyt noin hyvinistuvia ja DD ja E-kupilliset maksaa yleensäkin maltaita. Tallinnasta löytyy catalogin myymaälä Stockmanin läheltä, jos ei netin kautta halua tilata. Kannattaa kokeilla, jollet katso, että ovat liian halpoja sinulle.
Nimetön kommentaattori: koska en ole mitenkään standardikokoinen ja oikea koko vaihtelee lisäksi liivien mallin mukaan, en halua tilata liivejä (tai esimerkiksi kenkiä tai muitakaan vaatteita joissa täsmälleen oikea koko ja muoto on tärkeä) postimyynnistä. Tallinnaan liiviostoksille matkustaminen ei taas taitaisi alentaa kokonaishintaa mitenkään ratkaisevasti... ;)
Muuten olen käyttänyt postimyyntiä ihan ahkerasti kyllä, tosin näin laihdutusprojektin myötä olen päässyt iloitsemaan siitä että voin sovittaa vaatteita päälleni ihan oikeassa kaupassa ennen ostopäätöstä. :D
I'm really going to try to translate this entry... I'm currious with all your photos.
Kristel, blogisi on ihanan maanläheinen. Nivot neulonnan ja arkielämän kivasti yhteen. Luen aina kun vaan ehdin! Viime aikoina en ole ehtinyt neulontatapaamisiin, mutta tavataan taas tulevissa tapaamisissa. Terv. Päivi E
Olen samaa mieltä, että Vantaalle vois olla myös oman kokoontumispaikka. On kyllä niin hajanainen alue, että ehkä vaikeaa.
Katselin netissä jo tuossa syksyllä olisko oikein joku kerhotila, mutta ei ollut oikein kuin maksullisia. No tuonne Hesaan on aina helppo tulla, ainakin minulla!
Sibylla
vantaan neuletapaaminen kuullostaisi kyllä mahtavalta!
I knitted this big baby blanket to a baby that has not been born yet. I also made a cardigan. The future mother-to-be may have seen them already. I have also made a summer blanket and a summer cardigan, but the latter one has not been put together yet.
Lähetä kommentti