Neulomisen hullu maailma

Viime vuosina, tutustuttuani enemmän myös netin neuleihmeisiin sekä kaikenlaisiin ulkomaankielisiin kirjoihin ja lehtiin, olen havainnut että maailmassa todellakin on monta ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttävät kummastuttavat pientä (um... no, rehevää?) perusneulojaa. Elämänlanka esittää tänään neulemaailman seitsemän ihmetyksen aihetta, ei missään erityisessä järjestyksessä:

• Keinokuidut. Toden totta, on olemassa neulojia, jotka ihan tyytyväisinä tekevät työnsä natisevasta ja nyppyyntyvästä akryylilangasta. Pitäisiköhän näiden sieluparkojen evankelioimiseksi perustaa lähetyspiiri? Myönnettäköön, että materiaaliteknologia on kehittynyt huimasti, mutta yleensä muovi kyllä jää muovin tuntuiseksi. (Villa-allergia on tietysti asia erikseen, ja harmilliset taloudelliset realiteetit saattavat estää pelkästä alpakasta ja silkistä neulomisen.)
  



• Vähän tähän liittyen, kaikenlaiset "uutuuslangat", ne pörröiset, venyvät, metallinkiiltävät tai tikapuumalliset langat joissa killuu pieniä kulkusia ja neonvaloja. Kuvittelin, että lankatehtaat ehkä valmistavat näitä jonkinlaisina keskinäisinä vitseinä tai ihan vaan lämpimikseen, mutta ilmeisesti näille on muutakin käyttöä kuin joulukuusen koristaminen.


• Efektilangoista päästäänkin kätevästi seuraavaa aasinsiltaa pitkin kyseisille langoille tarkoitettuihin neuleohjeisiin. Olen nähnyt lukemattomia muunnelmia huiviohjeesta, jossa kehotetaan ottamaan sopivan pörröinen tai möykkyinen lanka, luomaan x silmukkaa ja neulomaan ainaoikeaa niin kauan kuin kerää riittää. Osa näistä ohjeista on ollut kirjoissa tai lehdissä, joista olen maksanut ihan rahaa. (Vaikka eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka maksaa.) Kannatan lämpimästi aloittelijoille tarkoitettuja ohjeita, mutta voisi kai niissä joku juju olla?


• Jatkaen aasinsiltoja, yllämainittuja uutuuslankahuiveja neulotaan usein aivan käsittämättömillä haloilla. Olenko vanhanaikainen, kun minusta 6 mm on jo paljon neulepuikon paksuudeksi? Ranteet huutavat tuskasta kun yritän ajatellakaan 12- tai 25-millisillä puikoilla neulomista.


• Seuraavakin ihmetyksen aihe pysyy lankojen maailmassa: kaikenlaiset itseraidoittuvat ja -kuvioituvat sukkalangat. Onhan se kivaa, että raitaa tai sievää kirjoneulekuviota syntyy ilman harmillisia pääteltäviä langanpäitä, mutta kuten KirsiÄr jo aikaa sitten ihmetteli, kuka niitä väriyhdistelmiä oikein suunnittelee? Pätkävärjättyjä lankoja käytän kyllä paljon ihan vapaaehtoisesti, mutta niistäkin herää välillä kysymys onko värisuunnittelijalla lainkaan värisilmää. (Lisäksi voisi tietysti kyseenalaistaa myös minun arvostelukykyni lankavalintojen suhteen.)



• Lifestyle-neulekirjat. Huumorikirjat hyväksyn ihan mieluusti. Naureskelen vähän säälivästi kirjoille, joissa julistetaan että neulominen on trendikästä eikä enää tarvitse hävetä vaikka olisikin kudin mukana bussissa tai baarissa. Siinä vaiheessa niskakarvani kuitenkin nousevat pystyyn, kun kirja ihan vakavissaan selittää, että juuri tämän ainaoikeinhuivin voit neuloa ihan mistä langasta tahansa, kunhan lanka on punaista, sillä se on Jumalattarelle mieleen. Myönnetään: neulominen on rentouttavaa, rauhoittavaa ja jopa meditatiivista puuhaa, mutta ihan noin valaistunut en vielä ole.


• Neuleohjeet tekstinä. Tämä, kuten nuo Lifestyle-neulekirjatkin, ovat enemmänkin suuren maailman ilmiö. Suomessa onneksi julkaistaan neuleohjat yleensä ruutupiirrosten kera, mutta maailmalla on ihan tavallista, että esimerkiksi mutkikas punoskuvio kirjoitetaan rivi riviltä ja silmukka silmukalta tekstiksi. Tätä ei voi ihminen ymmärtää.
  

Mikähän sitten olisi neulemaailman kahdeksas ihme, tai ihmetyksen aihe? Luulen, että jokainen neuloja on joskus pienessä mielessään hämmästellyt jotain omituista ilmiötä. Kertokaa toki!

Uusia kummastuksen aiheita pohtiessanne voitte vaikka huvittautua You Knit What? -blogilla. Itse nauroin itseni ihan tärviölle nähdessäni tämän kuvan.

Eiköhän tämä riitä tältä kertaa. Lisää Elämänlankaa taas ensi viikolla.