maanantai 24. lokakuuta 2005

Lankojen lumo

Hei kaikki. Minun nimeni on Kristel (Tässä vaiheessa vertaistukiterapiaryhmän kuuluu sitten vastata kiltisti kuorossa "Hei Kristel!"), ja minä olen lanka-addikti.

Lankahan on vähän niin kuin raha: sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Lankaa voi aina ostaa lisää riippumatta siitä, kuinka paljon sitä on ennestään varastossa. Langassa on kuitenkin paljon hyviä puolia rahaan verrattuna. Raha ei ole pehmeää ja lämmintä, eikä siitä voi tehdä kauniita ja persoonallisia vaatteita. Nipussa vaikka 20 euron seteleitä on tietysti oma viehätyksensä, mutta luulenpa, että minulle tulee parempi mieli mukavan lankakerän silittelystä. Varmaksi en voi sanoa, koska 20 euron seteleillä on taipumus kadota lompakosta ja muuttua pieniksi valkoisiksi paperilappusiksi joiden yläreunassa lukee "Menita" tai "Neuletikki" ja joissa on pitkiä numerosarjoja.



Lanka-addiktioni on vanhaa perua: jo lapsena, ennen kuin osasin neuloa, oli minulla kaapissani pieni kori, johon varastoin äidiltä saamiani lankakeriä. Isän kaapista kävin ryöstelemässä pätkiä kauniin värisiä ohuita koneneulelankoja. Neulontakärpäsen puraistua minua pahemman kerran kymmenkunta vuotta sitten opiskelija-asunnon nurkat alkoivat vähitellen kerätä pieniä lankanyssäköitä, ja siinä vaiheessa kun graduvaiheessa asustelin isovanhemmilleni kuuluneessa mökissä oli vanhan vuodesohvan aluslaatikko jo tupaten täynnä lankaa. Puhumattakaan sitten niistä sekalaisista pusseista sen samaisen sohvan ympärillä.

Mihin sitten langoissa ihastun? Yleensä kiinnitän ensin huomiota langan väriin, mutta varsinaisesti ihastun siihen, miltä lanka tuntuu. Tästä on viime vuosina ollut se valitettava seuraamus, että ne langat joita himoitsen eivät yleensä ole sitä perusnovitaa, joita marketit myyvät. Iloisena poikkeuksena tähän voisin mainita Novitan uuden Ainon, joka on pehmeää villaa ja jonka värikartassa on ihan useita kauniita värejä. Samaten nyt syksyllä yllättäen valikoimaan tupsahtanut 7 veljeksen Neliraita on niin minun väriseni, että olen jo harkinnut raitalankamielipiteeni tarkistamista. Muutoin täytyy todeta, että enemmän tulee ostettua niin sanottuja luksuslankoja. Rakastan alpakan pehmeyttä ja esimerkiksi Rowanin värimaailmaa. Viime kuukausien silkinhimo on talven tultua tasoittunut, ja nyt sydämeni sykkii kashmirille ja merinovillalle.



Monet syyttävät luksuslankalankeemuksistaan neulontalistaa tai blogeja, mutta minulla tämä himo ja riippuvuus taitaa olla synnynnäistä. Myönnettäköön, että verkkokauppaostoksiin olen langennut vasta netin neuleyhteisön avauduttua minulle, mutta kaikenlaisia hienouksia olen ostellut jo aikaisemminkin. Markettilankoja ei juuri ole tainnut tulla ostettua sen jälkeen, kun muutama vuosi takaperin taapersin Menitaan ja löysin sieltä neulojan pienen taivaan. Värejä! Täyttä villaa! Puhdasta puuvillaa! Vauvalankaa muissakin kuin pastellisävyissä! Siltä seisomalta olin mennyttä naista, ja olisin mainiosti voinut ohjata vähäiset opintotukipennoseni suoraan lankakaupan tilille.

Nykyään olen lankojen suhteen tuurijuoppo. Voi mennä viikkoja niin etten osta yhtään lankaa, tai ehkä korkeintaan jonkun sukkalankakerän. Sitten kun romahdus tulee, pudotaankin korkealta ja tuhlataan omat ja naapurin rahat. Silloin nettilankakaupat kutsuvat ja luottokortti vinkuu niin että korvissa soi. Lankaostoksen voi perustella itselleen vaikka itsensä palkitsemisella, tai sillä että masentaa, tai vaikka sillä, ettei ole ostanut lankaa kolmeen viikkoon. Viime kuukausina olen sentään ollut kohtalaisen pidättyväinen lankaostoksissa, kun neulojien laihdutusprojekti on hieman hillinnyt pahimpia mielitekoja.

Seuraava romahdus taisi kuitenkin tulla jo: viikonloppuna tuli vierailtuaJannette's Rare Yarnsin sivuilla. Tällä kertaa saapumassa on merinovillaa. Josko vaikka neuloisi itselleen puseron! (Ai viimeistelyviikot? Mitkä viimeistelyviikot?) Sitten pitäisikin laihtua vielä muutama kilo, että lankaostokset pysyisivät laihdutusprojektin puitteissa.

Eiköhän tämä riitä tältä viikolta. Lisää noloja tunnustuksia luvassa ensi maanantaina.

10 kommenttia:

Kati E kirjoitti...

Janettella onkin ihania lankoja. Pitänee harkita, että katkoo Visansa jos haluaa välttyä lankaostoksilta. :D

Tuulia kirjoitti...

Ei meillakaan ihan noi viimeistelyviikot ole edenneet, uusia toita on tullut aloitettua ihan liikaa. (Eika joululahjatoista ole viela hajuakaan...)

Laihdutusprojektikaan ei etene, ja lankavyoryja tulee ovista ja ikkunoista. Nyssakoille on vaikea keksia enaa paikkaa ;)

Tsemppia laihduttamiseen kanssahamstraajille!

Anonyymi kirjoitti...

samoin se on täälläkin.. pitkiä aikoja ilman uusia lankahankintoja, ja sitten kun rysähtää, rysähtää kunnolla :) Setelit katoaa ja visa vingahtelee ja kotona ihmettelee minne ne langat saisi mahtumaan...

tikru kirjoitti...

Vietin juuri kaupungilla kaksi tuntia lähes pelkästään lankakaupoissa. Ja tässä pikkukaupungissa niitä on kolme...

Anonyymi kirjoitti...

Ekan kerran kun kävin äidin kanssa Menitassa ja tultiin ulos, mulla oli kuulemma kumma ilme :D Olin ihan transsissa, kun löytyi muutakin lankaa ku Novitaa. :) Mä odotan peloissani sitä kun muutan yksin asumaan ja talo täyttyy varmaan alta aikayksikön langasta.

Tiina kirjoitti...

Niin lohduttavaa luettavaa! ;D Kerropa Kristel jokin kätevä paikka, johon piilottaa kilo lankaa! Pakastimeen eikä oikein muuallekaan mahdu...

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa ja niin lohduttavaa luettavaa. Lankahamstraus on tosi mukavaa, kun tietää ettei ole ainoa lajissaan !

PÄIVI

Kristel kirjoitti...

Tinttura, jos kirjahyllyssä laittaa kirjat silleen sievästi hyllyn reunan kohdalle riviin, niin sinne taaksehan jää mainiosti lankavarastotilaa... O;)

Anonyymi kirjoitti...

toisaalta on kiva lukea lankahamstereiden blogeja, omat lankakerä määrät saavat kohtuulliset mittasuhteet - ainakin omasta mielestä en vielä yllä vastaavalle tasolle...lankaa kyllä on..

MysteryKnitter kirjoitti...

Mä tunnustan, et olen mäkin melkonen hamsteri, mut käytön suhteen sit krantumpi. Esim. kanavatöihin mä en ikinä panis kamelinkarvalankaa tai merinovillaa. Tavallinen villa- tai villasekoite saa luvan kelvata. Merinot on tarkoitettu neulottavaksi ja ihmisiä lämmittämään. Kanavatyöt miellyttävät vain näköaistia.