Sade se sieniä kasvattaa

Vähitellen alkaa näyttää siltä, että syksy on tulossa. Niissä harvoissa aurinkoisissa ja suorastaan helteisissä päivissäkin on jo syksyn hajua, ja Nea osoittelee innoissaan puistossa maassa piilottelevia sieniä. Enimmäkseen sataa. Puikoilla on villasukkia ja lapasia, ja viime viikolla sain Tinttamarellista lankapaketin josta pitäisi tulla jotain miehekästä asustetta syksyn Ullaan.



Yritin kovasti markkinoida miehelle kirkkaan oranssia tai limenvihreää, mutta tällä kertaa voitti käytännöllisyys. Ei kuulemma tarvitse pistää sitten koko talvivaatevarastoa uusiksi jos uudet asusteet sointuvat jo olemassa oleviin takkeihin. Edes loistava argumenttini siitä, että oranssin pipon kanssa voisi lainata kuvausrekvisiitaksi joltain tutulta hirvikivääriä ei ottanut tuulta alleen. Tosin taitaa olla tuo oma mies niin rauhanomainen tapaus, ettei ase oikein istuisikaan käteen. Niin ja tuo lanka tosiaan, se on ruotsalaisen Östergötlands Ullspinnerin Visjö-lankaa, suurin piirtein Lanettin vahvuista ja ainakin minun käteeni oikein pehmeän tuntuista.



Ravelryssä peräänkuuluttelin muiltakin neulojilta miehekkäitä neuleideoita, ja kovasti niitä tulikin: pipoja, lapasia, kaulaliinoja tai kaulureita, eri mallisia kynsikkäitä eri harrastuksiin... Minulla on nyt tuota lankaa ruhtinaalliset neljä vyyhtiä, ja riittoisaa pitäisi olla, joten saa nähdä mihin kaikkeen aika ja ideat riittävät. Pipon ainakin teen, ja jotain kaulalle mutta vielä on mietinnässä tuleeko tarjolle kaulaliina vaiko kauluri. Huutoäänestyksellä kommenteissa voi yrittää tätäkin kautta vaikuttaa inspiraation kulkuun, mutta kuten tunnettua neuleideat elävät kovasti joten mitään varmaa en lupaa. Suoranainen ideaähky yrittää vaivata, joten jos joku keksii miten saisi kasvatettua ylimääräisen käsiparin tai pari tai vastaavasti vähennettyä unentarpeen nollaan että voisi neuloa yöt läpeensä, saa ilmoittautua.



Itsellekin tekisi mieli neuloa, kun tunikasta tuli niin mieluinen ja onnistunut. Jo joskus viikko-pari takaperin samainen Little Knits josta tilasin Wool Cottonia toimitti minulle laatikollisen ihanaista uutta tuttavuutta nimeltään Queensland Collection Kathmandu DK. Tiedän että tweedsävyt ovat joidenkin silmään epäsiistin näköisiä, mutta minulle ne ovat aina kolahtaneet kovaa, ja tämä hitusen silkillä ja kashmirilla maustettu merino-tweed on huomattavan paljon pehmoisempaa kuin monet muut. Olen kyllä väittänyt, että en tarvitse Punahilkan jälkeen enää lisää hupullisia neuleita, mutta niinpä tuo vain kovasti kuiskuttelee tahtovansa huppariksi.

Tänään illalla on onneksi luvassa neuleaikaa roolipelin lomassa, joten ehkä joku töistä eteneekin eikä kaikki jää ideoiden tasolle. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa, silloin onkin sitten jo syyskuu!

Mallikelpoista

Kun suunnittelen neuleita, minulla on yleensä myös malli valmiiksi mielessä. Näin olen puolivahingossa löytänyt jokusen luottomallin (tai vakiouhrin). Tässä on hyvät puolensa mutta tietenkin myös riskinsä.

Muistatteko tämän?



Se on Kesäheinä, vuoden takaisesta Ullasta. Viehättävä ystäväni Verano teki tässä ensiesiintymisensä neulemallinani. Tämän jälkeen hän on esitellyt myös Ansa-viittaa Punokset puikoille -kirjan kuvissa sekä White Nights Camisolea.

Jos minulta on pyydetty, olen laittanut Ullassa ilmestyneistä ohjeista käännöksiä Ravelryyn. Lauantaiaamu alkoikin sitten hilpeissä merkeissä, kun ohjeeseen oli tullut kommentti, että tyttäreni on oikein kaunis ja muistuttaa minua kovasti. Vaikka tämä nimenomainen luottomallini onkin minua melkoisesti nuorempi, ei ikäeroa kuitenkaan ole ihan tarpeeksi, että hän olisi tyttäreni. Tosin pohdimme vaihtoehtona, että minä näytän kymmenen vuotta todellista ikääni vanhemmalta, sillä tätäkin on toki sattunut.



Muitakin mallikelpoisia ystäväpiiristä toki löytyy, poimitaan nyt esimerkiksi vaikkapa Hanna, joka on osoittautunut erityisen helpoksi houkutella pitsihuivi- tai huiviohjepalkalla. Ja ennen kuin kukaan huomauttaa, että näyn valitsevan pieniä ja laihoja malleja: jos haluan neuloa isokokoiselle sopivan työn, teen sen itselleni. Suuri osa hauskuudesta onkin päästä miettimään hyvinkin eri kokoisille ihmisille sopivia vaatteita ja asusteita.

Muista mallikelpoisista yksilöistä voisi toki vielä mainita perheen, erityisesti sen ihan oikean jälkikasvun, mutta en tiedä ovatko he varsinaisesti vapaaehtoisia. En nimittäin yleensä erityisemmin kysele lasten suostumusta neulekuviin, joskin Nea on viime aikoina halunnut itse valita uusien neulevaatteidensa värit.



Tälle työn alle olevalle sukalle on tulossa paitsi pari, myös rinnakkaiskoko niille, jotka eivät tee kuten minä ja väännä sukkapuikkoja suunnilleen rusetille. Siihen värväsin mallikelpoista apua, joka neuloo vastaavasta langasta puolta milliä pienemmillä puikoilla noin neljä silmukkaa vähemmän kymmenelle sentille kuin minä. Yksivärisestä langasta, sillä tavoitteena oli sukka, jota neuloessa ei ole tylsää, ja omissani monivärisyys taisi olla hippasen liikaa pitsin ja palmikoiden lisäksi. Vaikka itse pidän tuloksesta kovasti ei kuvioita nimittäin saa kuvattua millään ilveellä. (Näissä omissani lankana Shibuiknitsin Sock, jonka tuntumasta pidän kovasti.)

Nyt voisin siirtyä pois blogin äärestä, ja mallikelpoisesti mennä katsomaan, mitä jälkikasvun kanssa tänään puuhaisi. Hyvää neuleviikkoa itse kullekin. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa.

Ropeconconcon

Elämänlangalla vietettiin taas kerran kesäinen viikonloppu Dipolissa roolipeliharrastuksen parissa, kun Ropecon järjestettiin viidennentoista kerran. Kuten entinen Harmonia-kämppis totesikin, ensi vuonna työvoima saattaa olla nuorempaa kuin koko tapahtuma. Vaikka en varsinaisesti saakaan "olenpa vanha" -kohtauksia, tällaiset oivallukset kyllä välillä pysäyttävät.



Ropecon on loistavaa neuleaikaa, joten tietenkin piti aloittaa uusi neule. Arpa osui tällä kertaa suhteellisen aivottomaan suorakaiteenmalliseen huiviin, jolle annoin nimeksi Fair Maiden tämän roolipeliyhteyden vuoksi. Aloitin keskiviikkona ja neuloin roolipelisessiossa, matkalla torstaiaamuna Radio X3Min haastatteluun (koska joku kavalsi minut Ropeconin tiedotukselle kun kyseltiin ruotsia puhuvaa roolipelaajaa) sekä torstai-iltana neuletapaamisesta. Suurin osa pingottamatta noin puolitoistametrisestä huivin keskuskappaleesta syntyi kuitenkin Ropecon-esitelmiä kuunnellen. Kuvassa huivin lisäksi oleellisena varustuksena termosmukillinen kahvia, sekä omaan esitelmääni tueksi ja turvaksi pukemani Hannalta saadut villasukat.



Myös huiviin valitsemani Little Arrowhead Lace -niminen kuvio sopii tietysti roolipelien ritariromantiikkaan, vaikka tämän vuotisen Ropecconin teemana olikin pikemminkin tulevaisuus. Tässä taustalla Ville Vuorela puhuu muutama kuukausi sitten julkaistusta Stalker -roolipelistään. Huivin lankana on Shibuiknitsin Silk Cloud joka on jos mahdollista vielä Kidsilk Hazeakin ihanampi silkkimohairhuivilanka. Tämän langan saalistin joskus viime syksynä kädentaitomessuilta Titityyn ständiltä.



Ennen omaa esitelmääni ehdin bongata luentosalista pari käsityöläistä, toinen neuloi sukkaa ja toinen teki neulakinnastyötä. Sitten pitikin ryhtyä puhumaan. Olen kerrankin oikein tyytyväinen esitykseeni. Aiheena oli Ilmestyskirjan maailmanloppu, ja näytin videoklippejä laatuelokuvista kuten esimerkiksi Arnol Schwartzeneggerin End of Days. Ystävällisen yleisön jäsenen avulla sain jopa läppärin ja videotykin keskustelemaan keskenään. Niin kuin totesinkin, yliopistoaikoinani tekniikan riemuvoitto oli piirtoheitinkalvojen näyttäminen joten videotykistä ei ollut ennestään kokemusta.



Miekkakoulun näytös sekä koulun perustajan Guy Windsorin luento kuuluivat myös itsestäänselvästi Ropecon-ohjelmaani. Kuten kuvasta näkyy, keskityin täydellisesti esitykseen enkä esimerkiksi edessäni istuvan neuleeseen. Pääsin hetkeksi vaihtamaan neulepuikot miekkaan kun esityksessä pyydettiin vapaaehtoista näyttämään katkeaako käsivarren vahvuutta vastaava ruokomattorulla kun täydellinen amatööri lyö sapelilla. Katkesi se. Onneksi en osunut jalkaani. Täytyy sanoa että neulepuikot ovat ehkä kuitenkin se omempi juttu.

Kaikenkaikkiaan Conista jäi oikein mukava mieli. Tapasin ihmisiä, seurasin ohjelmanumeroita, join kahvia työvoiman takahuoneessa ja söin roskaruokaa myyntikojuista. Siinä kohdassa kuitenkin kenties ikä hieman alkoi painaa, että kahdesta kotona suhteellisen hyvin nukutusta yöstä huolimatta sunnuntaina väsytti niin että kotiin piti lähteä jo ennen päättäjäisjuhlallisuuksia. Onneksi luvassa on suorastaan kotiäidin lomaviikko, sillä ulkoistimme isomman puoliskon jälkikasvua Seinäjoelle mumman ja vaarin hoteisiin. Toivon mukaan neuleaikaa siis riittää, joskin Joel kaipaa kovasti seuraa isonsiskon poissaollessa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa ja toivottavasti taas valmiita neuleitakin.

P.S. Viimeviikkoinen tunikaohje on nyt Ravelryssä myynnissä, mutta en ole vielä laittanut nappia tuohon blogin sivupalkkiin kun oma tuttu kone on huollossa. Jos on Ravelry- tai Paypalrajoitteinen mutta haluaa silti ostaa ohjeen, sitä voi tuttuun tapaan tiedustella suoraan minulta osoitteesta kristel@iki.fi. Suomenkielisenä tunikaa ei kuitenkaan vielä ole saatavilla.

Onni on oma neulepusero

Koska en ole ihan pienimmästä päästä ihmisiä, tulen suhteellisen harvoin neuloneeksi itselleni mitään puserokokoisia vaatteita. Yksi syy siihen on tietysti se, että neuleohjeet suunnitellaan tyypillisesti pienempiin kokoihin, ja valitettavan usein isommat mallit ovat säkkejä.



Nyt tartuin pitkästä aikaa toimeen ihan oikein mittanauhan ja laskukoneen kanssa ja suunnittelin sellaisen puseron joka on tehty juuri minulle. Ylläolevaa hihaa vilauttelinkin jo aiemmin keskeneräisenä. Nyt se on valmis, niin kuin on koko puserokin. Kiitollisesti myös helteet näyttävät olevan tältä erää ohitse, joten puseroa voi käyttääkin. Villa-puuvillasekoite on yllättävän viileä ja mukava päällä, olen aivan ihastunut.



Tähän neuletyöhön olen aivan suunnattoman tyytyväinen, sillä tunikasta tuli juuri sellainen kuin toivoin. Kannatti siis neuloa ja purkaa hihaa muutamaan otteeseen! Hihansuun ja kauluksen reunojen palmikkokuvio löytyy Barbara Walkerin neulemallikirjoista nimellä Windblown Cable, kauluksen aloituskolmio taas on omasta päästä. Hihat ovat 3/4 -mittaiset siksi, että minulle tulee tyypillisesti kuuma neuleissa ja kiskon hihoja koko ajan ylös ranteista kohti kyynärpäätä. Erityisesti ilahduttaa se, että vaikka tunsin itseni elefantiksi kun neuloin vartalokappaleen alkuosaa, valmis vaate näyttää päällä oikein istuvalta eikä laisinkaan siltä että lisäisi painoa radikaalisti. Sileä suljettu neule ei tietenkään ole kiinnostavimmasta päästä neulottavaa, mutta päällä se näyttää hyvältä.



Tässä vielä muotoiluyksityiskohta: kavennukset alkavat helmasta ja jatkuvat rintamuotoiluihin asti. Kapein kohta tulee siis juuri rinnan alle, ja lisää tilaa neulotaan sitten lyhennetyillä kerroksilla. Malli sopii siis loistavasti tällaiselle tissit ja takapuoli -muotoiselle. Laskin ohjeeseen kuitenkin melkoisen määrän kokoja erilaisille lantio-rinnan alaympärys -yhdistelmille, kun isot ihmiset eivät kaikki ole samasta muotista. Loppujen lopuksi vartalokappaleen kokoyhdistelmiä taisi tulla taulukkoon peräti 35. Omassa tunikassani lantionympärys on peräti 140 cm ja rinnan alaympärys muistaakseni 105, mutta vaihtoehtoja riittää sekä pienempiin että himpun verran suurempiinkin kokoihin. Hihoissa taas on viisi eri kokovaihtoehtoa.



Pidän kaula-aukosta kovasti. Etukappaleen kohdalla epäilytti josko aukko sittenkin olisi liian ahdas, mutta siitä tulikin juuri sopiva. Kaula-aukon takaosakin antaa vähän lisää tilaa, ja se taas unohtui tunikaa päälle sovitellessa. (Sievät helmikorut ovat muuten Helmetistä.)



Pitää vielä esitellä kaula-aukko takaa. Olen nimittäin niin kovasti ylpeä siitä, että osaan nyt vihdoin ja viimein silmukoida näin sievästi.



Annoin tälle neuleelle nimeksi Curvy Cables Tunic, ja tämäkin ohje on tulossa myyntiin jossain välissä. Tällä kertaa, koska kyseessä on suuri työ jossa on paljon yhdistelymahdollisuuksia, halusin ehdottomasti testineulojan ennen kuin uskallan laittaa ohjeen julki. Tui heittäytyi rohkeasti työhön, vaikka joutuikin aluksi neulomaan ihan sokkona viitteellisen ohjeen ja keskeneräisestä työstä huonossa valaistuksessa peilin kautta otettujen valokuvien kera. (Ei, niitä kuvia ette näe, vaikka tietystihän ne ovat aika taiteellisia.) Lankana tässä siis on Rowanin Wool Cotton, menekki tähän minun kokooni 750 grammaa aika tarkkaan. Tui neuloo omaa kappalettaan Novitan Bambusta.

Kaikenkaikkiaan siis erinomaisen onnistunut neule, olen kovasti tyytyväinen. Seuraavaksi pitääkin sitten käydä syksyn Ulla-ohjeiden kimppuun, pari asiaa olisi tekeillä ja tunnetustihan deadlinet hiipivät aina kimppuun salakavalasti vaikka kuinka kuvittelisi että aikaa on.

Ensi viikolla Elämänlangalla seikkaillaankin muissa aiheissa, sillä taas on se aika vuodesta.