Päivä ja risukasa

Viime maanantaina Elämänlangalla vallitsi voimakas Ei Minun Päiväni -kenttä. Pienet vastoinkäymiset kasvoivat suunnattomiin mittoihin ja sitten lopulta harmitti vain ihan kaikki. Puoli perhettä oli flunssassa ja koko porukka siis kotona. Opetan nykyään viikottain eräässä firmassa ruotsia (tiistaiaamuisin) ja oppitunnin valmistelu takkusi täydellisesti. Kaupassa ruokapakkauksen kiinnitys oli viallinen, pakkaus hajosi kassahihnalle ja valutti kastikkeet ja marinadit kauppakassiini ja kun hain uuden pakkauksen se hajosi laukkuun kotimatkalla. Kaiken kruunasi se, että täydellisesti unohdin sopineeni tapaamisen ystävän kanssa ja seisotin ihmisparkaa turhanpäiten espoolaisessa kauppakeskuksessa. Arvatkaa nolottiko?



Viikko kuitenkin onneksi parani loppua kohden. Perhe parani. Se muka huonosti valmisteltu oppitunti sujui hyvin. Ruokatalo, jonka tuotepakkaukset vuotivat, lähetti korvaukseksi lahjakortin, eikä ystäväkään loukkaantunut minulle ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi sain kutsun työhaastatteluun ja olen saanut monia myönteisiä yhteydenottoja Villaa ylle -keräyksen tiimoilta. Erään seurakunnan diakoniatyöstä, tiedysteltiin tutun diakonissan välityksellä, että saako tempaukseen liittyä. Moni bloggaaja ja eräs toimittajakin on kysynyt, saako tempaukseen linkittää tai saako sen mainita. Vastaus on, että toki saa!

Itse olen viime aikoina neulonut vain sukkia, tosin naisten ja lasten kokoja: keräysneuleet saavat vielä odottaa. Tämän merkinnän kuvituksena olevat lasten kirjoneulesukat ovat muutaman viikon takaisia, mutta nyt täällä osoituksena siitä, että osaan muutakin kuin pitsiä ja palmikoita. Kirjoneule on minulle ehkä vierain näistä tutuimmista neuletyyleistä, mutta aina välillä iskee inspiraatio.



Nyt Elämänlangalla suunnataan kuitenkin uusiin haasteisiin eli ompelukoneen ääreen. Ostin viime viikolla palakorista miesten pukukangasta, josta toivottavasti tulee siisti businesstyylinen hame. Loppuviikosta ompelin kuminauhavyötäröisen ohuen puuvillahameen sormiharjoitukseksi tyylillä "nuppineulat? mitkä nuppineulat?" ja "miten niin näillä saksilla ei voisi leikata kangasta, leikkaavathan ne ihan hyvin pekoniakin!". Pukukankaaseen täytyy ehkä suhtautua vähän suuremmalla tarkkuudella? Lähiaikoina Leppävaaran alueella liikkuessa kannattaa siis varata mukaan kuulosuojaimet lapsille ja herkkäkorvaisille aikuisille, sillä ompeluyrityksen kirvoittamat voimasanat arvatenkin kuuluvat Sellolle asti.

Näissä tunnelmissa siis tähän viikkoon. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa!