Jotain ihan pientä

Elämänlangalla viime kuukausina vaivannut neulelama alkaa hellittää otettaan, ja viikon aikana syntyi reippaan neulomisen tuloksena pikkuruinen nuttu:



Pienen villatakin pitäisi olla suunnilleen vastasyntyneen kokoa, mutta sitähän on kovin vaikea arvioida. Lankana on viime viikon merkinnässä vilahtanut Extra Tweed. Nutun vastaanottaja kulkee toistaiseksi työnimellä Ida-Elias, ja odotettu liittyminen Harmonian muonavahvuuteen on suurin piirtein neljän kuukauden päästä. Lapsi harjoittelee reippaasti kuperkeikkoja, äiti voi hyvin, ja kuten Neaakin odotellessa ei mistään raskausmahasta ole vielä tietoakaan vaikka viikkoja on jo yli 20. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tulee syksylläkin vielä "ai, ootko sä raskaana?"-kommentteja.

Nuttu sai kotona aikaan ihmetteleviä kysymyksiä siitä, eikö meillä muka ole jo ihan tarpeeksi neulottuja vauvanvaatteita. Kuka tahansa neuloja kuitenkin tietää, että neulevaatteitahan ei koskaan ole tarpeeksi eikä ainakaan liikaa. Äiti lisäksi huomautti, että "sinulla on aina kovin persoonalliset värivalinnat noihin vauvanvaatteisiin" vaikka tiedossa onkin, että siinä vaiheessa maailmanloppu on jo uhkaavan lähellä, kun maisteri Elämänlanka tarttuu pastellisävyisiin vauvalankoihin.



Tarkkasilmäinen lukija huomaa, että jotain puuttuu vielä. Nappien valinta tuottaa tuttuun tapaan päänvaivaa. Pitäisikö takkiin ommella a) metallinkiiltoiset napit, b) tavalliset pyöreät puunapit vaiko c) pienet vaaleaa puuta olevat sydämet? Tietysti on aina myös vaihtoehto d) eli "joku muu, mikä?". Kotona äänestettiin sydännappeja, mutta mitä sanoo raati?

Elämänlangalla jatketaan nyt muiden neuleiden parissa. Kenties tartun jopa johonkin aikuisen kokoa olevaan... Ensi viikolla taas lisää kesäistä Elämänlankaa.

P.S.

Ylläribonuksena tänään Elämänlangalla myös leivinohje. Periaatteessa täällä pitäisi noudattaa vähäsokerista ja -rasvaista ruokavaliota, mutta karkkipäivänjälkeinen sokerivieroitus iski sunnuntai-iltana, ja oli ihan pakko tehdä raparperipiirakkaa. Piirakasta ei tosin ole kuvia, koska se teki uunista päästyään yllättävän nopean katoamistempun, mutta hyvää tästä kuitenkin tuli. Kas tässä:

Pohjaan tarvitaan noin 100 g margariinia, 1,5 dl fariinisokeria, 1 kananmuna, 1 dl pikakaurahiutaleita ja 2 dl vehnäjauhoja. Niin, ja kanelia lisäsin myös pohjaan ehkä vajaan ruokalusikallisen verran. Huoneenlämpöinen margariini ja fariinisokeri vatkataan, joukkoon sekoitetaan kananmuna ja lopuksi hiutaleet ja jauhot (ja se kaneli). Tehosekoittimella tuli oikein hyvä massa, koska se hajotti pikakaurahiutaleita vähän. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle.

Pohjan päälle laitetaan tietysti täyte. Tässä tapauksessa täytteeseen tuli pieniä raparperipaloja, jotka levitettiin piirakkapohjalle, ja niiden päälle kaadettiin seos jossa oli noin desin verran kuohukermaa, pari ruokalusikallista sokeria ja puolen desin tai vajaan desin verran pikakaurahiutaleita. Vatkasin täyteseosta sen verran, että kerma vaahdottui vähän, mutta en niin paljon, että siitä olisi tullut kunnolla kermavaahtoa.

Piirakka uuniin 175 asteeseen noin puoleksi tunniksi, ja sitten nautitaan. Raparperin kanssahan kuuluu syödä jotain maitotuotetta, Harmonian testiraati suosittaa kylmää kermavaahtoa.