Elämänlankaa

Taudin kourissa

2012-01-23T08:34:00.001+02:00

Elämänlangalla viime viikko kului melkoisen tiiviisti sairauslomalla ja sängynpohjalla; pojan ärhäkkä streptokokki tarttui myös äitiin. Kurkku on edelleen vähän jälkiarka ja väsyttää, mutta vaalivalvojaisia katsellessa pysyivät sentään jo puikot käsissä.

Toisin oli jossain vaiheessa keskellä viikkoa, kun kellotin varmaan aikuisikäni kovimman kuumelukeman 39,5 astetta. Silloin yritin epätoivoisesti neuloa peittotilkkua ja katsoa amerikkalaista jalkapalloa, kunnes seuraneiti huomautti että pakko ei ole neuloa jos ei jaksa, ja sohvalla saa olla myös makuuasennossa.

Jotain pientä valmistakin on, nimittäin toinen pari Drunken Sailor -sukkia. Ohje on suurin piirtein valmis, mutta tautitilanteesta johtuen ei kuvaamaan ole päässyt. Kuten ylläolevasta näkee, ei näillä vuodenajan valo-olosuhteilla saa omakuvattua erityisen edustavasti. Erilaisia pikkuohjeita olisi julkaisujonossa tällä hetkellä pari-kolme, jos vaan olisi kunnon kuvat.

Päiväkuvausaikoja tosin on juuri nyt vähän heikosti, kun valoisaan aikaan pitäisi olla töissä. Sinne minäkin olen nyt suuntaamassa, ensi kerran liki viikkoon, katsomaan onko talo vielä paikallaan. Ensi viikolla sitten toivottavasti terveempää Elämänlankaa!

Tilaustöitä

2012-01-16T13:23:00.001+02:00

Vaikka muutama kuukausi sitten vaihteeksi uhkasin, etten koskaan enää neulo tilauksesta, tuli muutama päivä sitten sen verran mukava tilaus ettei siitä voinut kieltäytyä.

Kun näin nätisti ja ihan kirjallisesti pyydetään, täytyi tarttua toimeen ja alkaa pohtia töihin sopivia lankoja. Sormikkaisiin löytyikin hyllystä Colinetten Jitterbugia. Minulla ei ole aavistustakaan mikä tuo sävy on nimeltään, koska lanka on peräisin suoraan Colinettelta tilatusta sekoituspussista.

Koska pipoon tarvittiin jotain pehmeää ja paksua lankaa, joka mielellään on myös lapsen mielestä kivan väristä, piti mennä ihan lankakauppaan asti. Tapiolan Neuletikistä löytyi Katia Peru -lankaa, villa-akryyli-alpakkasekoitetta.

Nean piposta tuli niin kiva, että tein Joelille saman tien samanlaisen. Lanka ei kuitenkaan ole aivan niin pehmeää, kuin miltä se kerällä tuntui: molemmat riiviöt hieman valittivat, että lanka raapii. En tiedä, onko syypää akryyli, jota kumpikaan ei varmaan koskaan aikaisemmin ole neuleessa käyttänyt, vai onko langassa käytetty karkeaa alpakkaa. Ilmeisesti kutian ei kuitenkaan ole mahdoton, sillä molemmat pipot ovat kuitenkin käytössä.

Elämänlangan neulevuosi on siis, kuten näkyy, alkanut melkoisen reippaaseen tahtiin. Katsotaan, riittäisikö näitä uusia neuleita ensi viikollekin!

Pakkaspäivän pusero

2012-01-09T10:01:00.001+02:00

Elämänlangalla vietetään tuottoisaa alkuvuotta: viikonloppuna valmistui paksu pusero Cascade 128:sta juuri sopivasti sunnuntain pakkaselle. Paita on neulottu aika lailla hihasta ja hatusta -menetelmällä: piirrustelin palmikon ja päätin neulepinnan, ja aloitin sitten hihasta nähdäkseni neuletiheyden. Siihen nähden, että mittailin aika satunnaisesti ja laskin vähän miten sattuu, paita istuu oikein mukavasti ja istutetut hihatkin asettuivat nätisti neuleeseen. Allaolevassa kuvassa muuten näkyvät viime viikolla saadut uudet silmälasitkin!

Pinta on valeribbiä: joka toisella kerroksella 2 oikein, 2 nurin ja joka toisella kerroksella kaikki silmukat oikein. Koska halusin tehdä nimenomaan tukevan ulkoilupuseron, käytin hieman pienempiä puikkoja kuin muuten vastaavalle langalle. Neuletiheys on tiivis ja lankaa menikin sitten reilusti, melkein 1300 grammaa. Kannatti siis Villavyyhdissä asioidessa ottaa kaikki jäljellä ollut vihreä paksu Cascade, jämiä ei jäänyt kuin vajaa vyyhti.

Ettei puseron vartalo olisi käynyt liian tylsäksi, halusin käyttää palmikkoa myös vartalossa. Totesin, ettei kapea palmikko olisi istunut näin ison puseron rintamukseen. Niinpä asemoin palmikot kylkiin ja tein vyötärömuotoilut niiden molemmin puolin. Lopputulos on oikein hyvä!

Näissä aktiivisissa tunnelmissa on hyvä jatkaa neulevuotta. Ensi viikolla siis taas lisää Elämänlankaa!

Vuoden ensimmäinen neule

2012-01-02T10:44:00.001+02:00

Elämänlangan vuosi alkoi loistavasti sillä, että pääsin viimeistelemään vuoden ensimmäisen neuleen pari minuuttia vaille puolenyön: Nallesta tekeillä olleet polvisukat valmistuivat mukavasti joukkueurheilua katsoessa.

Sukat ovat tänään käytössä ensimmäistä kertaa, eivätkä toistaiseksi valu aivan hirveän paljon. Sääreni ovat sen muotoiset, että mitkään polvisukat eivät koskaan pysy ylhäällä, mutta olin liian laiska neuloakseni vielä taitteetkin joiden alle olisi saanut kuminauhat. Ehkä sitten seuraaviin? Joka tapauksessa oli aika hyvä hetki saada uudet polvisukat valmiiksi, sillä vanhat alkoivat hiutua puhki sekä kantapäistä että päkiöistä

Sukkien valokuvaaminen omassa jalassa ei ole kovin helppoa. Saatuani sukat valmiiksi viime yönä, menin järjestämään valokuvausstudiota. Kun Teemu tuli makuuhuoneeseen, hän näki suurin piirtein tämän:

Mitä kunnon neulojan mies tekee tässä vaiheessa? Kysyy toki "Haluatko, että mä kuvaan?" Onni on perhe, joka ymmärtää omiensa hullutukset!

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla siis uuteen vuoteen. Seuraavaksi toiveissa olisi uuden villapuseron saaminen valmiiksi. Ehkä jo ensi viikolla?

Jouluista

2011-12-26T10:19:00.002+02:00

Elämänlangalla on vietetty rauhallista ja mukavaa joulua tällä kertaa Tuusulassa. Lapset leikittävät mummua ja mofaa antaumuksella, joten äiti ehtii istua ja neuloa. Olen noudattanut monivuotista perinnettäni neuloa joululomalla itselleni: Puikoilla on nyt polvisukka Nallesta, koska vanhoista raidallisista Maija-sukista alkavat kantapäät hiutua puhki.

Projektina on ollut myös kauluri, tai oikeastaan putkihuivi. Huivin nimeksi tulee Any Which Way, ja tekeillä on ohje ihan aikuisten versioon. Jutun jujuna on pitsineulepinta, joka näyttää samalta molemmin puolin niin, ettei huivissa ole nurjaa puolta. Jahka saan tavattua valokuvaajani päivänvalon aikaan, menee ohje sitten myyntiin Ravelryyn.

Nea näki minun huivini kuivumassa, halusi samanlaisen ja valitsi sitten erehtymättömällä maulla lankavarastostani Fyberspatesin 100% silkkilankaa.

Lapsen versio valmistui nopeasti, ja Nea sai sen kaulaansa jouluaattoaamupäivänä. Sen jälkeen kauluri onkin ollut pois kaulasta ainoastaan joulusaunassa ja yön aikana, eli ilmeisen onnistunut projekti! Lapsille neulominen on hauskan nopeaa, mutta erityisen mukavaa on kun neuleet otetaan vastaan näin ilolla. Lapsethan eivät todellakaan aina ole näin tyytyväisiä saamiinsa neuleisiin.

Näissä leppoisissa tunnelmissa siis jouluviikonloppuna. Ensi viikolla ollaan jo vuodessa 2012!

Iloisia yllätyksiä

2011-12-19T15:07:00.001+02:00

Olen ollut vajaan vuoden verran erään kielikoululutuksia myyvän firman listoilla ja käynyt muutaman satunnaisen sijaisuuden lisäksi opettamassa kerran viikossa keskusteluruotsia pienryhmälle yritysasiakkaan luona. Koska kielikurssifirma toimii Turusta käsin, en ollut koskaan tavannut pomoani kasvokkain. Perjantaina istuimme kuitenkin toviksi kahvilan pöytään, kun hän oli Helsingissä tapaamassa firman pääkaupunkiseudulla toimivia opettajia.

Iloisena yllätyksenä firman joulukortin välistä löytyi 30 euron lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. En ollut osannut odottaa mitään joulubonusta, joten ylimääräinen syy mennä kirjakauppaan oli erinomaisen tervetullut.

Kirjakauppa palkitsi sitten toisella iloisella yllätyksellä: hyllystä löytyi Tikrun ja Villapeikon hienonhieno kirja Kaikki lähti lapasesta. Se on hieno! Se on upea! Se on mahtava! Suomalaisen kirjakaupan hinta oli tuttuun tapaan suolainen, mutta kun kädessä oli lahjakortti, tuntui suorastaan polkuhinnalta pistää kirjaan vain pari kymppiä omaa rahaa.

Minusta on ihanaa, että suomalaisilla neulesuunnittelijoilla nyt on niin paljon kysyntää, että kustantamot uskaltavat lähteä tekemään kauniita, monipuolisia, moderneja neulekirjoja kotimaisin voimin. Kaikki lähti lapasesta on kauniisti kuvitettu ja taitettu, tekniset tiedot ja ruutupiirrokset näyttävät äkkivilkaisulla selkeältä ja ohjeet perinpohjaisilta. Kun sain kirjan käsiini vasta perjantaina, en toki ole ehtinyt vielä mitään koeneuloa, mutta mainiolta näyttää!

Lisäksi ilahduin runsaista kokosarjoituksista: kaikkea ei toki voi sarjoittaa ihan joka kokoon, mutta kirjassa on selvästi pyritty tarjoamaan kokoja monipuolisesti ja monen mallisille ihmisille. Englanninkielisistä neulekirjoista kun ei läheskään aina löydy niin isoja kokoja että ne riittäisivät verhoamaan minun muhkean varteni. Kokemuksesta tiedän, millainen urakka kokosarjoittaminen on, siitä isot aplodit myös tekijöille!

Näissä iloisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla ollaan jo joulunpyhissä ja matkalla kohti uutta vuotta!

Äidin tyttö!

2011-12-12T08:59:00.001+02:00

Lauantaina Nea tuli viereen sohvalle ja ilmoitti haluavansa neuloa. Patistin hakemaan ikuisuusprojektinsa kaapista (leveä kaistale vihreää seiskaveikkaa), mutta tämä ei kuulemma käynyt: piti saada neuloa pieniä rättejä.

Ullan pikkujouluista mukaan oli tarttunut kolme kerää Novitan Miamia, paksuhkoa puuvilla-akryylisekoitetta. Etsin laatikosta 5 millin puikot, loin 16 silmukkaa ja annoin lapselle neulottavaksi. Yllättävän nopeasti minulle tyrkättiin pääteltäväksi ja viimeisteltäväksi pikkuinen, noin lapsen kämmenen kokoinen tiskirätti.

"Tee siihen lenkki kanssa niin voi ripustaa. Tästä on hyötyä jos pesee nukentiskejä! Tai sitten sillä voi nostaa leikisti kuumia kattiloita."

Ensimmäisen rätin jälkeen piti luoda silmukat toiseen, sitten kolmanteen, koska tietysti piti päästä kokeilemaan kaikkia värejä. Neulekärpänen pääsi ilmeisesti puraisemaan toden teolla, sillä kolmannen rätin kohdalla käytiin seuraavanlainen keskustelu:
"Nea, tule iltapalalle!"
"Joo, mä neulon vaan tän kerroksen..."
Sananvaihto sai vanhemmat hihittämään kippurassa, mutta nuorelta neulojalta vitsi taisi vielä mennä vähän ohi.

Sunnuntaina päästiin sitten aivan hurjiin neule-eksperimentaation sfääreihin, sillä piti päästä kokeilemaan raitoja. Parin kerroksen jälkeen Nea kommentoi tyytyväisesti, että tämähän onkin ihan helppoa.

Seuraavaksi pitäisi kuulemma päästä neulomaan iskälle pipo. Se projekti ehkä kuitenkin saa odottaa vielä jonkun päivän, sillä uusi kouluviikko saattaa teettää aivan tarpeeksi töitä seitsemänvuotiaalle.

Tällaiset ovat erittäin ylpeän äidin tunnelmat Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten ehkä omiakin neuleita.

Loma!

2011-12-05T10:13:00.001+02:00

Elämänlangalla on tänään sellainen eksoottinen asia kuin vapaapäivä. Viime kuussa tuli sen verran paljon ylityötunteja, että käsky kävi pitää nyt pitkä viikonloppu kun kerran tiistaikin on pyhä. Voisi kuvitella, että tähän olisi tottunut, kun ei siitä turhauttavasta kuukausien mittaisesat työnhakuprosessista jolloin olin kotona päivästä toiseen nyt kuitenkaan kovin pitkä aika ole. Aika nopeasti sitä näemmä kuitenkin tottuu myös työläiselämään, osa-aikaiseenkin.

Aivan ensimmäiseksi ajattelin juoda kahvia ja kuunnella äänikirjaa. Sitten saattaisin jopa neuloa!

Puolisentoista viikkoa sitten ostin Cascade 128:aa Villavyyhdistä. Olen leikitellyt pintaneuleilla ja palmikoilla, ja nyt minulla on pian valmis hiha. Työ etenee huikeaa vauhtia, koska lanka on niin paljon tavallista valintaani paksumpaa, joten on hyvinkin mahdollista, että saan jo tälle talvelle uuden villapuseron. Samalla voin pyöritellä mielessäni ideoita toiseen (tosin ohuemmasta langasta) tekeillä olevaan tilausdesigniin.

Näissä tervetulleen rennoissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla toivottavasti enemmän villapuseroa!

Järjestöaktiivista

2011-11-28T14:18:00.001+02:00

Syksy on ollut töissä kiireistä aikaa, ja olin jo viittä vaille valmis luopumaan kaikista harrastusjärjestötehtävistä. Muutin kuitenkin mieleni, ja Suomen verkkoneuleyhdistys ry:n vuosikokouksessa minut valittiinkin jatkamaan hallituksessa vielä ensi vuonnakin. Tämän kuluneen vuoden olen hoitanut jäsenasioita, käytännössä siis ylläpitänyt jäsenrekisteriä ja hallinnoinut Ullan jäsensivujen käyttäjätunnuksia. Sama linja jatkuu luultavasti myös ensi vuonna, vaikka hallituksen järjestäytymiskokous onkin vielä pitämättä. Muistuttelen muuten myös, että jäseneksi kannattaa liittyä mikäli pitää lehdestä: sivuilla on kuukaudessa liki satatuhatta lukijaa, johon nähden muutaman sadan hengen jäsenmäärä kuulostaa aika vähäiseltä.

Kaiken kiireen keskellä on ollut hieman aikaa jopa neuloa, ja Drunken Sailor -sukat ovat valmiit. Minua on harmittanut kamalasti, kun en moneen herran aikaan ole ehtinyt suunnitella mitään Ullaan, joten ajattelin nyt laittaa nämä tarjolle. Ensi vuoden ensimmäisen Ullan teema on Valo, joten tällainen hehkuva oranssinpunainen sopii mainiosti vai mitä?

Tekeillä on kaikenlaista muutakin pientä ja suunnitteilla vähän isompaakin. Kävin perjantaina lohtulankashoppailemassa Villavyyhdissä ja ostin paksua Cascadea, josko vaikka täksi talveksi saisin tehtyä itselleni uuden villapuseron. Mieli tekisi jotain kunnolla palmikollista, sillä palmikot pitävät hyisen tuulen ulkona paremmin kuin sileä neule. Tällä neuletahdilla tosin voi olla, että jos lähden tekemään muuta kuin sileää neuletta suljettuna neuleena, saan uuden puseron ehkä talveksi 2013.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Epäonnisten neuleiden viikko

2011-11-21T15:26:00.001+02:00

Elämänlangalla ei yleensä erityisen paljon mainosteta erilaisia pieleen menneitä kokeiluja. Kun neuloo paljon, ei kuitenkaan voi aina onnistua.

Viimeksi viikonloppuna istuin ja kirosin sukalle. Oikein sievä, ihana ja sopiva sukka, Ilun värjäämästä oranssinpunaisesta langasta: istuu mukavasti ja Drunken Sailor -palmikko toimii hauskasti.

Vaan kun aloin neuloa toista sukkaa, aloittaen palmikon mielestäni eri kohdasta ja peilikuvana... Sukasta tuli täsmälleen samanlainen. Tarkistin laskelmani, kääntelin valmista sukkaa, tutkin asiaa. Toistaiseksi ainoa keksimäni selitys on, että avaruusoliot ovat käyneet ampumassa valmista sukkaani peilisäteillä. Muuten en ymmärrä, kuinka palmikko, joka aloitetaan kolmannen puikon alussa ja palmikko, joka aloitetaan neljännen puikon lopussa ja neulotaan ruutupiirroksista jotka ovat keskenään peilikuvat voivat tuottaa tulokseksi kaksi täsmälleen samanlaista sukanvartta. Lisäksi voisin valittaa, että sukat väittävät kivenkovaan edelleen nimekseen Drunken Sailor, mutta kuinka kehtaan tarjota Ullaan ohjetta englanninkielisellä nimellä. Juopunut merimies ei vain kuulosta laisinkaan niin iskevältä.

Toinen murheenkryyni on Hulda.

Pingotin, ompelin kainalosaumat, kokeilin ja testailin. Ei mahda mitään: tämä on huonoimmin istuva neule, jonka olen koskaan itselleni neulonut. Mukaanlukien aikoinaan 90-luvun lopulla joulunpunaisesta Teddystä neulottu poncho. Hihat ovat liian pitkät ja reilusta leventämisestä huolimatta liian kapeat. Yläosa on OK, mutta takin helma roikkuu hassusti takana, koska lantioni on niin leveä suhteessa neuleen muotoon. Mitä tekisin? Käytänkö töissä lämmikkeenä niinä päivinä, kun lämmitys ei halua leikkiä kanssani, vai lahjoittaisinko jollekin itseäni vähän pienemmälle ja kapeampilantioiselle mutta apinan käsin varustetulle?

Seuraavaksi poistun neulomaan kirjoneuletta. Ette muuten uskoisi, kuinka rumaa kirjoneuletta näin pitkällä neulekokemuksella voikaan osata neuloa!

Ensi viikolla toivottavasti onnekkaampaa Elämänlankaa.

Sukattaa

2011-11-14T09:56:00.001+02:00

Muutama viikko sitten tilasin stressileluksi Ilulta sukkalankoja. Harvinaisesti langat eivät ole jääneet lankavaraston koristeiksi, vaan jo toinen vyyhti on muuttumassa sukiksi.

Ensin neuloin keltaisesta ihan perussukat, mukavan aurinkoiset nyt kun päivät lyhenevät. Lisäksi, koska tekeillä on yhtä ja toista myös suunnittelurintamalla, on sileä neule suljettuna neuleena hyvää hermolepoa.

Seuraavaksi vuorossa on punainen lanka. Aloitin neulomalla joustimen, mutta sitten iski inspiraatio ja kävin uskollisten Barbara Walkerieni kimppuun.

Näiden sukkien työnimenä on nyt Drunken Sailor Socks, olettaen että ideani toimii. Palmikot ovat rentouttavia toiseen projektiin viime aikoina työstämäni kirjoneuleen jälkeen, vaikka olenkin nyt vähitellen pääsemässä sopuun kirjavan projektini kanssa. Myös suuremman skaalan palmikkoneule on piirrustuspöydällä, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin.

Palmikkoisissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla toivottavasti pohdinnoissa myös tuloksia.

Marraskuun aurinko

2011-11-07T13:58:00.005+02:00

Marraskuun pimeinä ja sumuisina päivinä aurinkoa ei juuri näe. Elämänlangalla kuitenkin saadaan ihastella auringon ja muidenkin tähtien loistetta, kun viikon sankari Joel on innostunut avaruudesta. Päivittäin katsellaan youtubepätkiä, jotka esittävät erilaisten taivaankappaleiden kokoeroja, ja kaikenkokoiset pallot muuttuvat hetkessä tähdiksi ja planeetoiksi.

Varsinainen viisivuotispäivä oli jo viime viikon keskiviikkona, mutta syntymäpäiväkahvit juotiin vasta eilen. Viime vuotinen suosikki Brio-junarata on edelleen voimissaan, mutta tämänvuotisissa lahjoissa oli jo isomman lapsen meininkiä: pikkuautoja, legoja sekä ihana SpaceLab, jossa on mukana kaikkien planeettojen pienoismallit. Niitä järjestellään ja ihaillaan kovasti. Eilen illalla lapsi oli iltasadun jälkeen ryöminyt vielä pedistä katsomaan planeettojaan, laittanut ne oikeaan järjestykseen ja nukahtanut sitten lattiatyynylle niiden viereen.

Koska lasten innostusta kannattaa rohkaista, huomioitiin mielenkiinnon kohde myös kirjallisissa lahjoissa. Kevyemmäksi lukemiseksi paketista paljastui uusi Tatun ja Patun avaruusseikkailu, raskaampaa tavaraa taas edusti Avaruuden ääriin, jota kirjakauppa itseasiassa mainosti isommallekin miesväelle isänpäivälahjaksi. Saa nähdä, onko seuraavaksi ostettava teleskooppi, vai vaihtuuko mielenkiinnon kohde ensi syntymäpäivään mennessä johonkin aivan muuhun. Tähtitiede on toki kunniakas ala, josta riittää tutkittavaa pidemmäksikin aikaa, joten tutkijataustaiset vanhemmat arvostavat tätä.

Näissä tähtitieteellisissä tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten taas maanläheisempiä aiheita.

Välipalasukat

2011-10-31T08:09:00.001+02:00

Neulominen on hauska ja haasteellinen harrastus, ja aina oppii uutta. Neulojan elämässä tulee kuitenkin hetkiä, jolloin joku aivan aivoton neule on tarpeen.

Viime viikolla olin eräänä päivänä aivan puhkistressaantunut ja täydellisen turhankärtty. Tekeillä oli yksi neule, jonka jatkamiseksi olisi pitänyt opetella uusi tekninen yksityiskohta ja toinen, jossa oli joka kerroksen pitsiä ohuella langalla. Minulla oli ihania Ilun sukkalankoja, mutta koska isäni taannoin lainasi omaa kerijälaitettaan ja vyyhdinpuitaan ja vei ne Tuusulaan, eivät langat sattuneesta syystä vielä olleet neulottavilla kerillä. Hulda murjotti edelleen viimeistelyjä odotellen ja seuraava takkiprojekti vaati mallitilkkuja ja neulesuunnittelua.

Tällä kertaa sohvankulmani epämääräinen lanka- ja puikkokasa palkitsi minut: löysin valmiin villasukan ja sen parin, jossa oli kantalappu kesken. Sain siis samaan hintaan hetkeksi aivotonta neulottavaa ja hyvin vähällä vaivalla uuden sukkaparin!

Muistelin, miksi tämä nimenomainen pari jäi kesken. Nämä sukat ovat ensimmäinen tutustuminen monien kehumiin Zauberballeihin, ja olin hieman pettynyt lankaan: se oli makuuni sukkalangaksi hieman karvaista. Ja sitten tuli uusi projekti, toinen ja kolmas, ja sukkaparat unohtuivat. Nyt ne kuitenkin ovat päässeet valmiiksi ja jalkaan. Ensituntuma on, että sukat ovat lämpöisemmät kuin juuri käytössä olleet Ticotico -sukat, kenties pieni pörröisyys siis lämmittääkin.

Näiden voimalla jaksanee taas sitten neuloskella haasteellisempiakin töitä. Niistä ehkä sitten enemmän ensi viikon Elämänlangassa?

Uuu-lalaa!

2011-10-24T09:30:00.001+03:00

Villaa ylle -tempauksen pyörteissä ja muutenkin kiireessä on Ulla-parka jäänyt minulta lapsipuolen asemaan ja uusi numero ilmestyi melkein salaa. Menkää katsomaan! Se on hieno! Itse ihastuin ainakin kansikuvaankin päässeisiin Charlotta toinen -sukkiin. Muutenkin Ullassa oli herkkuja palmikoista pitävälle, esimerkiksi Annikin palmikkopipo.

Penni-säärystimiin tekisi mieli muokata muotoilut vähän muhkeammillekin pohkeille, että saisi omillekin koivilleen lämmikettä talveen! Harmillisesti jalkani ovat sitä mallia, jossa mikään pohkeen yli vedettävä, oli se sitten polvisukka tai säärystin, ei pysy paria minuuttia pidempään ylhäällä.

Kotineulerintamalla on Ullan ihastelun lisäksi pistetty Hulda hetkeksi aikaa häpeämään. Itse neule on valmis, mutta viimeistelemätön, eikä istu päälle ollenkaan niin sievästi kuin toivoin. Pieni pingottelu ehkä auttaa, mutta koska en ole aivan varma, on viimeistely vielä toistaiseksi jäänyt. Lisäksi uutta sänkyämme ei vielä ole käytetty pingotusalustana, enkä tiedä miten viskoelastaanimateriaali hengittää jos patjan ja petarin väliin ujuttaa pinon pyyhkeitä joiden välissä on märkä neuletakki.

Sen sijaan puikoilla on ollut Parnassius Apollo. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on ollut Handmaidenin Sea Silk, mutta yllätyksekseni Villavyyhdistä saamani Sweet Georgia Seasilk Lace on melkein saman paksuista, vaikka metri-grammasuhde onkin aivan erilainen.

Pitsisissä tunnelmissa siis tähän viikkoon! Muutakin uutta on puikoilla ja työn alla, mutta näistä ehkä enemmän joskus tulevina viikkoina. Ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Asunnottomien yö

2011-10-17T22:55:00.001+03:00

Elämänlangan koko kesän ja alkusyksyn kestänyt suurprojekti Villaa ylle kulminoitui tänään Asunnottomien yöhön. Palasin juuri Hakaniemen torilta, jossa tapahtuman päälava Helsingissä perinteisesti on.

Tässä on keräyksen koko saalis:

Mahtavasti siis neulojat lähtivät mukaan tempaukseen, nuo laatikot on nimittäin osa tungettu aivan halkeamispisteeseen asti täyteen neuleita. Päivitän pian keräysblogiin tarkemmat numerot.

Kirjoittelin keräyksestä myös Essen kolumnissani. Neuleiden vastaanottaminen, pakettien ja kirjekuorten avaaminen ja keräystuoton lajittelu on vienyt yllättävän paljon aikaa, mutta toisaalta on ollut ihanaa tuntea kaikki ne lämpimät ajatukset, joita neulojat ovat pakanneet mukaan lähetyksiinsä. Tulevana talvena jokainen sukkapari ja kaulahuivi varmasti pääsee lämmittämään jotakuta tarvitsevaa: työntekijät kertoivat, että jopa kovimmilla pakkasilla yökahvilaan saattaa kävellä ihmisiä joilla ei esimerkiksi ole lainkaan sukkia.

Elämänlangalla oltiin siis tällä viikolla vapaaehtoistyötunnelmissa. Ensi viikolla toivottavasti uusia neulekuulumisia: puikoilla on jälleen pipoja ja Huldan takkikin alkaa olla loppusuoralla.

Huldadaa

2011-10-10T09:44:00.002+03:00

Isot neuleet ovat kiinnostava asia. Varsinkin kun L:n edessä on useampi X, kestää itselle neulominen yleensä pitkään. Huldaa olen tikutellut jo kesästä lähtien, ja helmaosan neulominen tuntui kestävän iän kaiken. Sitten ilmeisesti kaikki neulomisen mustaan aukkoon kadonneet silmukat purkautuivat kerralla ulos, sillä hihat syntyivät nopeasti ja nyt olen jo kaarrokkeessa.

Koska suurensin hihoja, sovellan hieman kaarroketta. Huldan takissa raglankavennukset neulotaan enimmäkseen joka 4. kerros, mutta kavennan nyt hihojen ylimääräiset silmukat kaventamalla hihoista raglanien kohdalla enimmäkseen joka 2. kerros. Toivottavasti visioni on oikea, eikä kaarrokeosa mene uusiksi, sillä työhuoneellani on näinä päivinä melkoisen viileää ja ohut villatakki olisi juuri oikea työvaate.

Grignascon Bambi on muuten elämää ihanampaa lankaa neuloa, pehmoista ja ohuudestaan huolimatta lämpimän tuntuista. Lisäksi, samaten kuin saman tehtaan Flavia Babyssä, on langoissa mahtavia värejä. "Vauvalankojen" ongelmahan on usein se, että värikartta on haalea ja pliisu.

Seuraavaksi on ohjelmassa taas päähineitä, sillä sain Linien Tessaa niitä nimenomaisia hempeitä sävyjä. Neiti ekaluokkalainen saa talven varalle uuden pipon, ja lisäksi tilauksessa on kuulemma kaulaliina jahka saamme selvitettyä mikä lanka on herkälle hipiälle tarpeeksi pehmeää. Erityisesti tilattiin, että "Saa olla semmoinen pitkä kaulaliina, eikä semmoinen vauvakaulaliina jonka päissä on reiät". Ateljé Nyberg, neuleita tilauksesta.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikon maanantaina on Asunnottomien yö, ja raportoin joko heti aamusta keräyssaldoa Villaa ylle -keräyksestä (parvekkeemme on täynnä laatikoita!) tai sitten mahdollisesti bloggaan vasta myöhään illalla käytyäni luovuttamassa kerätyt neuleet. Olen näillä näkymin Asunnottomien yön Hakaniemen torin lavalla klo 21 muutaman minuutin, joten jos haluaa nähdä keräyssaaliin kannattaa etsiytyä silloin Hakaniemeen.

Ensi viikolla siis jälleen lisää Elämänlankaa!

Urheiluhullu

2011-10-03T08:57:00.001+03:00

Viime päivinä Elämänlangalla on kyselty: "Anteeksi, mutta kukahan minä mahdan olla, ja mitä minä olen tehnyt Kristelille?" En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut urheilusta. Siitä huolimatta lähdin viikonloppuna Suomen amerikkalaisen jalkapallon liiton faniristeilylle Tukholmaan, kun naisten ja miesten maajoukkueet pelasivat perinteiset maaottelunsa Ruotsia vastaan.

Havaintoja risteilyltä:
- Useimmat jalkapallofanit ovat kivoja. Pieni osa on rasittavia känniääliöitä.
- Jos istuu fanibussissa etupenkkiin, viereen tulee rasittava känniääliö.
- Tukholmassa on myös lauantai-iltapäivisin hirveä ruuhka, varsinkin jos ottelu on venynyt ja fanibussi lähtee yli puoli tuntia myöhässä takaisin kohti satamaa.
- Tukholmalaiset bussikuskit ovat kovia jätkiä, sillä myös miesten maajoukkue jonka peli oli vielä kesken kun fanibussi kiireellä lähti, ehti laivaan useita minuutteja ennen lähtöä.

Amerikkalaista jalkapalloa katsoessa on näemmä aivan loistava neuloa sileää neuletta suljettuna neuleena. Minulla oli mukana risteilyneuleena Huldan takki, jonka toinen hiha valmistui ja toinen pääsi liki puoleenväliin. Pian pääsen siis kaarrokkeeseen. Tässä kohtaa olen muokannut ohjetta sen verran, että koska käsivarteni ovat paksut, olen lisännyt silmukoita reilusti. Toivottavasti lanka riittää...

Oman intressantin lisänsä matkailuun toi se, että perjantaina raitiovaunussa istuessani näin äkkiä neulomassani hihassa toukan. Murskasin sen välittömästi vailla tunnontuskia, mutta tietenkin näin painajaisia laumasta turkiskuoriaisen toukkia mutustelemassa valmista villatakkiani. Eristin hytissä kaikki neuleen kappaleet eri puolille ja tutkin tarkkaan, asettelin lankakerät eri pöytäpinnoille ja tarkistin kaikki sekä heitin pois käyttämäni muovipussin ja vaihdoin tilalle useamman uuden laivan tax freestä. Missään kohtaa neuleita tai lankakeriä ei näkynyt jälkeäkään tuhohyönteisistä - kenties salamatkustajani oli sittenkin joku täysin viaton pikku ötökkä. Tästä huolimatta aion pakastaa neuletakin huolella siinä vaiheessa kun työ valmistuu.

Toukkaneuroosia iloisempana tuomisena risteilyltä oli tämä ihana Sagaformin take-away -muki. Mukissa on kaksi kerrosta joiden väliin jää ilmatasku, sekä silikoninen kansi joka pitää juoman lämpimämpänä ja vähentää roiskeita. Muki matkustaa mukaani työpaikalle, jossa kanniskelen täyttä kahvikuppia ylös kapeita ja jyrkkiä puuportaita, joille en välttämättä halua kahviroiskeita. Tästä kelpaa sitten syksyn synkentyessä juoda piristäviä taukokahveja!

Näissä vaihtelevissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sitten taas uusia aiheita.

Uudestaan!

2011-09-26T21:49:00.002+03:00

Elämänlangalla on tänään taas "täällä ei ole mitään nähtävää" -päivä. Olen pitänyt hippusen taukoa muille neulomisesta ja Huldan takki etenee. Harmillisesti kuitenkin eilisen pitkän neulerupeaman tulos menee harakoille, koska vaikka vartalo-osa sopii minulle, hihat ovat hyvin muodostuneille käsivarsilleni liian kapeat. Joudun siis purkamaan ja aloittamaan alusta.

Toinen "Uudestaan!" -tapaus on viime aikoina ollut postissa käyminen. Villaa ylle -keräys on loppusuoralla ja joka päivä postipoika joko soittaa ovikelloa ja tuo hyvin paksuja pehmeitä kirjeitä tai jättää pakettikortteja. Olen ostanut Smart Storen koon 31 laatikoita nyt kai jo 8, ja toivon että tämä riittää keräyksen loppuun. Asunnottomien yö, jota varten näitä neuleita siis kerätään, on muutaman viikon päästä. Luovutan keräyksen tuoton jossain vaiheessa tapahtuman päälavalla Hakaniemen torilla, mikäli haluaa tulla katsomaan kannattaa seurata Asunnottomien yön sivuja, joilla ohjelmasta tiedotetaan.

Nyt jatkan neuleen purkamista ja ehkä sitten neulomistakin, mikäli en kuukahda suoraan petiin. Ensi viikolla ehkä reippaampaa Elämänlankaa.

Pääasioita

2011-09-19T08:02:00.004+03:00

Elämänlangalla on näemmä meneillään pahanlaatuinen putki pääasioita. Viikonloppuna valmistui vihdoin ja viimein Bayret, joka on nyt viimeistelyä vaille valmis. Lankana tässä tosiaan Koigu KPM, joka toimi aivan samoin kuin alkuperäisessä käyttämäni Shibuiknitsin sukkalanka. Nyt puikoilla jatkavat pääasiat, eli ihan peruspipo Dalegarn Falkista.

Jossain vaiheessa Bayret-projektia meinasi iskeä uskonpuute, kun tuntui siltä, että väännän aina vain palmikonkiertoja mutta mikään ei etene, mutta työ valmistui viimein eilen kun olin istuskelemassa Leppävaaran kirkolla, jossa järjestettiin Sukkasunnuntai. Paikalla oli iso laatikollinen lankoja, mm. Jannea, jota sai halutessaan ottaa hyväntekeväisyysprojekteja varten sekä parinkin eri projektin yhteystiedot. Itse sain tapahtumaa organisoineelta neuloavalta pastorilta muovikassillisen sukkia Villaa ylle -keräykseen. Paikalla ollut diakoniatyöntekijä muuten vinkkasi, että jos on neuleita joita haluaisi antaa hyväntekeväisyyteen mutta ei löydä sopivaa projektia, niin aina voi tarjota paikallisen seurakunnan diakoniatoimistoon ja sanoa, että antakaa jollekin tarvitsevalle.

Vielä viimeinen pääasia: ystävä neuloi Wurmin, jonka oli tarkoitus mennä viisivuotiaalle. Aina ei kuitenkaan mitoituskaan mene niin kuin Strömsössä, joten minä sain "hassun hippimyssyn". Tämä on paksua puuvillaa, eli ihan mainio näihin syksyn säihin kun ei vielä ole kauhean kylmä, mutta päälle kaipaa jo lämmikettä.

Pääasiatunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla taas sitten uusia tuulia.

Markkinahumua

2011-09-12T11:30:00.002+03:00

Viikonloppuna Elämänlangalla tehtiin vierailu Tieteiden talolle, jossa järjestettiin Silmä, pisto, tikki, takki -käsityötarvikemarkkinat. Valitettavasti en päässyt paikalle lauantaina, sillä silloin kuulemma oli reippaasti markkinahumua, kauppa kävi ja esitelmiä oltiin kuuntelemassa sankoin joukoin.

Itse olin sunnuntaina puhumassa neulekirjailusta Langankululuttajan kanssa sekä myöhemmin Hannan avustuksella Ullasta. Yleisöä oli molemmissa esitelmissä vain kourallinen, mutta toisaalta keskustelua syntyi paljon paremmin kuin täyden salin kanssa.

Messuostokset jätin tällä kertaa väliin: vaikka rahaa tulee nykyään eksoottisesti säännöllisesti kuukausittain, on osa-aikainen palkka aika pieni ja lähiaikoina on tulossa iso menoerä kun saimme viimein aikaiseksi tilata uuden sängyn. Nyt tilattua petiä rakennetaan Patjamestarin tehtaalla jossain eteläisellä Pohjanmaalla ja se saapuu meille toivottavasti parin viikon päästä. Sekä minulla että Teemulla on ollut viime kuukausina selkävaivoja, kun vanhojen runkopatjojen jouset ovat alkaneet väsähtää, joten nyt pääsemme sitten kokeilemaan uutta viskoelastaanimateriaalia. Eksoottista on muuten petikauppa, Unikulma tarjosi uuden sängyn hinnaksi 6-8000 euroa, kun Patjamestari pystyy toimittamaan vähän päälle kahdella tonnilla. Saa tosin nähdä, täytyykö nyt sitten uuden sängyn kunniaksi uusia peitto, tyynyt ja lakanat saman tien.

Seuraavaksi alan valmistautua ensi viikonlopun edustustehtäviin: lupauduin tulemaan Leppävaaran kirkolla järjestettävään sukkasunnuntaihin neulomaan ja tarvittaessa neuvomaan sukkatekniikoissa. Tapahtuma järjestetään aamun messun sekä iltapäivän Tuomasmessun välillä, klo 12-17. Itse en pääse paikalle heti alkuiltapäivästä, mutta lienen siellä pari viimeistä tuntia.

Nyt tosin taidan juoda kahvia ja hoitaa tautista lasta: viime viikolla Nea oli köhässä, nyt Joelilla on yskä ja kuume. Tällaista tämä lapsiperheen elämä. Ensi viikolla sitten toivottavasti terveempiä kuulumisia!

Silmä, pisto, tikki, takki

2011-09-05T08:24:00.003+03:00

Mikäli ensi viikonloppuna on tekemisen puutetta, kannattaa suunnata Tieteiden talolle Helsingin Kruununhakaan. Siellä on nimittäin Silmä, pisto, tikki, takki -käsityötarvikemarkkinolle.

Jos on tulosa pidemmän matkan päästä Helsingin kädentaitomessuille Wanhaan sataaman, voi samalla reissulla pistäytyä katsomaan myös tätä käsityöalan pienyrittäjien tapahtumaa: välimatka Wanhasta satamasta Tieteiden talolle ei ole kuin vähän reilun kilometrin, ja siitäkin suurimman osan pääsee nelosen raitiovaunulla.

Olen itse käsityötarvikemarkkinoilla sunnuntaina, puhun Langankuluttajan kanssa hieman neulekirjan tekemisestä ja sitten olen vähän myöhemmin mukana esittelemässä Ullaa ja Suomen verkkoneuleyhdistystä Ullan taustalla. Jos on kysyttävää Ullasta, siihen siis vastataan jos osataan, ja jos haluaa omaan kappaleeseensa Pitsit puikoille tai Punokset puikoille tekijöiden nimmarit, sekin järjestyy. Tulkaa paikalle kyselemään ja keskustelemaan, sillä me emme halua puhua tuntikausia keskenämme!

En siis itse myy mitään, mutta ostaa saatan - useammassakin tiskissä on lankaa, ja lisäksi tarjolla on kaikenlaisia tarvikkeita. Ainakin silmukkamerkkejä löytyy, samaten erilaisia nappeja - ja tarvikkeita omien nappien tekoon. Työnäytöksiäkin on, kehruuta ja lautanauhaa sekä haarukkanyöriä.

Näillä eväillä siis tähän viikkoon, ja viikonloppua odotellessa! Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.

Laadukasta

2011-08-29T09:59:00.000+03:00

Elämänlangalla viikonlopusta tuli harvinaisen vaihteleva, kun torstai-iltana selvisi, että olen lauantaina menossa larppiin. Minulla ei ollut varsinaista hahmoa täydellä taustalla vaan olin npc-hahmo eli ei-pelaajahahmo, eräänlainen statisti: mama Lupita, paikallisen huumelordin sihteeri ja oikea käsi.

Olin torstaina päivemmällä muissa asioissa kierrellyt Sellon vaatekaupat ja manannut, että mitään ei löydy. Perjantaina kun menin etsimään vaatteita muhkealle meksikolaisgansterimamalle, oli tarjonta sitten äkkiä huomattavasti parempaa: pitkä musta trikoohame, musta hieman kiiltävä huivi ja musta tyköistuva toppi glitterrintamuksella. Olisin löytänyt jopa numeron 42-43 kaviooni istuvat siistit korkokengät, mutta järki voitti enkä ostanut ulkotiloissa enimmäkseen sorapihalla pelattavaan larppiin yli sadan euron kenkiä.

Valitettavasti totesin taas kerran, että köyhän ei kannattaisi ostaa halpaa: jo ennen kun ehdin pelipaikalle huomasin, että upouudesta hameestani on sauma reidestä rikki ja glittertopista irtoaa kimalletta käsivarsille. Kimalteen kanssa voin elää, se nyt oli odotettavissakin, mutta en olettaisi kuitenkin ihan käyttövaatteeksi tarkoitetun hameen hajoavan saumoistaan ensimmäisellä käyttökerralla - varsinkin kun vielä erikseen tarkastin pukukopissa kaikkien saumojen ehjyyden ennen ostoa. Päivän ohjelmassa taitaa siis olla keikka Lindexille kysymään, että saisiko vaatteen vaihtaa. Harvinaisena onnenkantamoisena olen kerrankin säästänyt myös kuitin!

Näistä vaatepulmista huolimatta itse larppi oli hauska. Kun näin harvakseltaan nykyään ehtii harrastaa, tulee sitten näemmä päädyttyä laadukkaisiin peleihin. Pelissä meksikolaisen vapaapainin kiertue saapui pieneen kylään, ja painiesityksistä näki, että pelinjohto oli panostanut tunnin jos toisenkin harjoituksiin. Minun statistihahmoni keskittyi istuskelemaan rennosti painia katselevan huumelordin vieressä ja pitämään silmällä suvun kahta nuorta tunaria, jotka olivat hukanneet arvokkaan myyntipakkauksen. Lisäksi toki kohtelin kaikkia muita kopealla "totta kai kaikki tekevät niin kuin MINÄ haluan" -asenteella, joka oli erityisen vapauttavaa vastapainoa palkkatyöni asiakaspalvelupainotteisuudelle.

Koska loppuviikosta tuli yllättävän kiireinen, jäi neuleaika vähemmälle kuin olin kuvitellut. Olen kuitenkin nauttinut hirveästi Bayretin neulomisesta: joka kerroksella tapahtuu jotain! Toivottavasti baskeri valmistuu ensi viikkoon, niin on jotain neuleaiheistakin esiteltävää. Sillon siis jälleen uutta Elämänlankaa.

Keltainen

2011-08-22T09:12:00.002+03:00

Elämänlangalla on vallinnut vahva ei-minun-päiväni -kenttä. Flunssa vaivaa sekä minua että Teemua - onneksi ei lapsia. Raha-asiat huolettavat, kun luvattuja pieniä sivutuloja ei ole maksettu liki koko kesän kestäneistä kyselyistä huolimatta. Stressi uhkaa nostaa päätään, ja iskee tunne, että unohdan jonkun niistä projektipalloista, joita yritän pidellä ilmassa, ja pudotan nolosti. Lopullinen niitti tuli eilen, kun tilausneuleasiakas ilmoitti, että täysin mittojen mukaan tehty työ ei olekaan sopiva. Hukattu työ harmittaa aina hirveästi, vaikka rahallinen menetys ei olekaan suuri.

Epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia ratkaisuja: kaivoin esiin ihanaa, pehmeää, lämpimänkeltaista Koigua ja aloitin baskerin.

Tästä tulee Bayret, luultavasti ei tälläkään kertaa minulle itselleni vaan eräälle nuorelle neulojattarelle, joka kovasti pitää keltaisesta. Tuo Koigun väri on mahtava, syvä leijonankeltainen, ei räikeä vaan pehmeä. Tässä vaiheessa haluaisin tosin kyseenalaistaa neulesuunnittelijan mielenterveyden. Mitähän minulla on liikkunut päässä, kun olen kirjoittanut ohjeen, jonka jokainen oikea silmukka neulotaan kiertäen?

Tämän viikon Elämänlangalla siis pehmeissä keltaisissa stressintorjuntatunnelmissa. Ensi viikolla sitten taas jotain uutta.

Tuotteliasta

2011-08-15T08:29:00.002+03:00

Elämänlangalla on viikkotolkulla rämmitty neulesuossa, jossa mikään ei valmistu vaikka kuinka neuloisi. Viikonloppuna tapahtui kuitenkin läpimurto ja äkkiä valmista onkin kaksin kappalein.

Minulta tilattiin alkukesästä bolero. Lankana on tässä Cotton Viscose, vaikka Dropsin alkuperäisessä ohjeessa on yhdistetty Cotton Viscose ja Kid-Silk. Lankaa ei mennyt kovin paljon, ehkä 250 grammaa, sillä bolero on kaulusta lukuunottamatta kauttaaltaan pitsiä ja minulla oli työssä isot puikot.

Boleron lisäksi valmistui vaaleansininen Timotei, jota olen nykertänyt myöskin viikkotolkulla. En tiedä, miksi tämä nimenomainen myssy ei halunnut valmistua, sillä pintaneule on suhteellisen yksinkertainen. Onneksi syksy ei ihan vielä ole käsillä, joten baskeri ehtii oikein hyvin siihen mennessä lämmittämään entisen kanssa-asujan päätä. Alkuperäinen Timotei on neulottu Wollmeisesta, mutta tämä on proosallisemmin Dalegarnin Baby Ullia. Lankaa muuten meni vain yksi kerä, yllättävän riittoisaa!

Nyt puikoille on palannut Huldan takki, jota aloittelin alkukesästä. Vielä pitäisi neuloa kymmenisen senttiä helman sileää neuletta, sitten pääsen tekemään hihoja. Muutakin olisi jonossa, mutta ehkä nyt voi varata jonkun päivän välissä itselle neulomiseen ennen uusia haasteita?

Ensi viikolla Elämänlangalla on ehkä jotain uuttakin jo tekeillä näytettäväksi, mikäli saan reippaasti aloitettua seuraavaa jonossa olevaa projektia - toivottavasti nopeasti neuloutuvaa!

Tien päällä

2011-08-08T18:19:00.004+03:00

Elämänlangalla päästiin viikonloppuna maakuntamatkailemaan, kun kävimme Langankuluttajan kanssa Pukkilan puikkopäivässä puhumassa neulesuunnittelusta, neulekirjailijattaruudesta sekä toki esittelemässä Pitsit puikoille -kirjaa.

Tapasimme monta neuleblogeista ja Ravelrystä tuttua naamaa, joimme kahvia ja söimme herkullista kakkua Kohisevassa, kuuntelimme Tikrun hyvän esitelmän neulojan erilaisista apuvälineistä ja tietysti neuloimme. Ilu oli hoitanut järjestelyt ja tarjolla oli hyvän seuran ja hyvän syötävän lisäksi myös esimerkiksi puikkopusseja ja lankaa.

Minä onnistuin kuin ihmeen kaupalla välttämään lankalaarit, kenties lähinnä siitä syystä, ettemme olleet paikalla heti aamusta vaan road trippailimme Pukkilaan vasta alkuiltapäivästä. Sen sijaan mukaan tarttui silmukkamerkkejä! Juuri tämän mallisia merkkejä minulla ei enää ollut kovin monta jäljellä, koska merkkejä särkyy ja katoilee kuitenkin aina vuosien mittaan. Nyt varasto on taas täydennetty pitkäksi aikaa eteenpäin.

Näiden merkkien synty on alunperin minun syytäni. Vuosia, vuosia sitten pyysin silloin Valhalla designin nimellä toimineilta Päiviltä ja Jannelta silmukkamerkkejä ja selitin asiasta tietämättömille tekijöille mitä merkeillä tehdään ja millaisia niistä haluan. Sain juuri mitä tilasin, ja tähän päivään mennessä en ole löytänyt silmukkamerkkejä jotka toimisivat minulla paremmin kuin nämä. Nykyään näitä merkkejä saa Peikonpojasta.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla, nyt poikkeuksellisesti näin iltapäivästä kun yllättävä vapaapäivä iski takavasemmalta ja sekoitti hahmotuksen viikonpäivistä. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa!

Lennossa

2011-08-01T10:30:00.001+03:00

Elämänlangalla ehtivät viikonloppuna jalat tuskin hipaista maata. Valokuviakaan ei nyt ole, kun kamera jäi kotiin, mutta neulottua kuitenkin tuli oikein reippaasti. Pidempään Elämänlankaa seuranneet saattavat arvata, että tämä on tämän vuoden "I survived Ropecon and all I got was this lousy T-shirt" -merkintä.

Tämän vuoden Ropecon alkoi minun osaltani itseasiassa jo viikko sitten, kun maanantai-iltana istuin kavereiden kommuunin keittiön pöydän ääressä ja taittelin kävijäkyselylomakkeita. Vakavastiotettava tieteellinen tiimimme (väitöskirjaansa viimeistelevä lisensiaatti, DI, maisteri ja kandidaatti) toteutti nimittäin tänä vuonna Ropeconissa kävijäkyselyn, jonka tulokset olisi tarkoitus analysoida tilastollisilla menetelmillä.

Jotta kävijöistä saatiin kattava satunnaisotanta, tiimi istui tiiviisti kaikilla niillä ovilla, joista Dipoliin otettiin väkeä sisään tapahtuman aikana ja ojensi kyselykirjekuoren joka viidennelle sisäänpääsyrannekkeen saajalle. Tiimin juniorijäseneltä Hannalta kysyttiinkin hänen vapautettuaan minut vuorosta ja asetuttuaan neuleensa kanssa lipunmyynnin viereen: "Kuuluuko tämän työpisteen tehtäviin neulominen?" Varsinkin Dipolin takaoven lipunmyyntipistettä vahtiessa oli mainiota neuleaikaa. Sain valmiiksi neuleosuudet tekeillä olevasta tilausbolerosta, mutta viimeistely on vielä tekemättä, ja neuloin melkein valmiiksi pienen päähän solmittavan kokoisen kolmiohuivin Novitan virkkauslangasta.

Koska tiimi oli pieni ja ovia vahdittiin yön hiljaisia tunteja lukuunottamatta koko ajan, työtunteja tuli tämän vuoden Ropeconissa enemmän kuin koskaan, 16 tuntia varsinaisia vuoroja sekä 4 tuntia muiden tauottamista tarvittaessa. Jotta matalalento olisi entistä vauhdikkaampaa, kävin näiden työtuntien lisäksi lauantaina keskellä päivää vielä neuleineni Helsingissä Velodromilla katsomassa amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjan finaalin ja myöhään illalla vielä samaisen finaalin hopeamitalistien finaalibileissä.

Nyt jatkan töissä lepäämistä viikonlopun jäljiltä. Ensi viikolla Elämänlangalla on toivottavasti mainituista projekteista viimeistelyt tehty ja kuvia näytettävänä.

Seitsemän

2011-07-25T10:02:00.001+03:00

Elämänlangalla onnitellaan tänään Neaa, joka täyttää 7 vuotta. Kauheaa, miten aika kuluu! Päivänsankari juhli kaverisynttäreitä jo viime viikolla ja eilen tarjottiin synttärikakkua sekä mummolassa että kotona. Varsinaista syntymäpäivää juhlistetaankin hammaslääkärikäynnillä sekä mahdollisesti oman bussilipun ostolla. Lipulle tulee ihan lähiaikoina käyttöä, kun parin viikon päästä alkaa tulevalla koululla ensin capoeiraleiri ja sitten viikkoa myöhemmin ihan oikea koulunkäynti ekalla luokalla.

Päivänsankarin elämän suuria asioita tällä hetkellä ovat heiluva etuhammas sekä synttärilahjaksi saatu kännykkä. Toinen etuhammas lähti viime viikolla ja toinen on kovaa vauhtia irtoamassa, joten lapselle saatiin juuri parahiksi koulun alkuun se suurin piirtein ekaluokkalaisuudesta kertova harvahampainen hymy. Kännykkää taas on kärtetty jo kuukausitolkulla ja viikko takaperin kävimme sitten ostoksilla. Malli on uutenakin alle viisi kymppiä maksanut Nokian peruspuhelin, jossa on niin vähän liikkuvia osia kuin mahdollista. Siitäkin sentään löytyivät heti ensimmäisenä päivänä pelit, kun kaverit pihalla opastivat. Soittaminen onnistuu jo mainiosti, mutta tekstiviestien kirjoittamista emme vielä ole opiskelleet.

Puhelimen myötä reviiri kasvaa, kun lapsen ei enää tarvitse olla jatkuvasti ikkunasta näkyvillä. Ilmoittamalla saakin jo kuljeskella muutaman sadan metrin päähän kotoa, Perkkaa kun on asuinalueena sellainen, että liikennettä on melko vähän kun suurin osa autoista on ohjattu kiertämään alueen ympäri eikä mistään pääse ajamaan suoraan läpi.

Äitiä kyllä vähän hirvittää jo ennakkoon se, että koululle on yli kahden kilometrin matka, mutta onneksi bussi kulkee läheltä eikä tienylityksiä ole kovin monta. Omalle ala-asteelleni ei ollut kovin paljon pidempi matka ja muistan, että se oli pienelle koululaiselle ihan hirveän kaukana - etäisyyttä oli tosin juuri ratkaisevasti sen verran enemmän ja Tuusulassa bussilinjoja sen verran vähemmän, että olen itse kulkenut ala-asteelle koulutaksilla. Koska eskariluokka oli koulun tiloissa, on Nealla kuitenkin jo vuoden kokemus koululle kulkemisesta ja hän tietää sekä oikeat bussit että kävelyreitin kotiin, eli ihan valtaisaa oppimiskynnystä ei tässä varmaankaan ole.

Näissä merkkipäivätunnelmissa siis Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uudet kujeet.

Valmista ja vaiheessa

2011-07-18T10:59:00.001+03:00

Hei soturit-slipari pääsi festareille ja sai kuulemma huomattavan paljon huomiota. Paidan omistaja soitti myöhään perjantai-iltana ja kertoi jonkun ventovieraan kyselleen hintaa josko saisi samanlaisen: ilmoitin, että voi kertoa kyselijöille että hinnasta voidaan alkaa keskustella kahdestasadasta eurosta ylöspäin, eikä uusia kyselyitä sen jälkeen sitten tullutkaan.

Eräs ystäväni, joka on työskennellyt mm. ompelijana ohjeisti hinnottelusta aikoinaan niin, että jos työ alkaa ahdistaa, pitää nostaa hintaa kunnes ei enää ahdista. Silloin joko saa tarpeeksi suuren korvauksen tai sitten ei tarvitse tehdä ollenkaan. Tämä projekti oli kiinnostava ja omalla tavallaan haastava, mutta ihan ensihätään en lähde toista tekemään.

Tässä slipari Teemun päällä, ei siis aivan mittojen mukaisena, mutta toivon saavani ehkä joskus vielä kuvan paidasta ihan oikeassa festarikäytössä.

Tällä hetkellä on tekeillä toinen tilaustyö, sekin mustaa puuvillasekoitetta: erään ystävän äiti halusi boleron Dropsin ohjeella. Neulon tosin pelkkää Cotton Viscosea, ilman Kid-Silk -lisäsäiettä, sillä tämäkään vastaanottaja ei pysty käyttämään eläinkuituja. Tällä hetkellä työ on pelkkä musta mytty puikoilla, kuvia ehkä sitten kun pitsiä on hieman kostutettu ja availtu mittoihinsa.

Ensi viikolla Elämänlangalla sitten jotain aivan muuta.

Langanpäitä

2011-07-11T09:30:00.000+03:00

Elämänlangalla suurena saavutuksena julistetaan, että Hei soturit -sliparin kuvioneuleosuus on valmis, färdig, done! Kaikki noin suurin piirtein puoli miljoonaa langanpäätä on kuviosta päätelty, ja kuvan ottamisen jälkeen olen itseasiassa myös neulonut kauluksen (ribbiä, samalla värillä kuin pääkallo) sekä ommellut olkasaumat ja neulonut pienet reunukset kädenteille. Velodromilla amerikkalaista jalkapalloa katsellessa oli taas hyvää aikaa neuloa ja viimeistellä ja sain lopulta toisen sivusaumankin ommeltua. Harmillisesti paksua puuvillaneuletta ei ehdi pestä ja kuivattaa ennen uudelle omistajalle lähettämistä.

Toisaalta pieni epätasaisuus ei ehkä haittaa, jos tarkoitus on vetäistä neule päälle Ilosaarirockiin Sielun veljien keikalle ja näyttää räyhäkkäältä. Tilaus kuului, että esimerkiksi kädentiet voi jättää mahdollisimman viimeistelemättömiksi, niin että neule on enemmän pusero josta puuttuu hihat kuin slipari. Päädyin poimimaan kädentien silmukat ja neulomaan pari kerrosta sileää neuletta niin, että pelkästään reunus rullautuu, eivät itse kädentiet - kuvittelisin käyttömukavuuden olevan niin parempi.

Pääntie on muotoiltu niin, että molemmat puolet ovat yhtä syvät. Alkuperäisessä villapuserossa, josta albuminkannen kuva on otettu, kallo on kuulemma ollut takana ja puseron etupuoli on ilmeisesti ollut oranssi, mutta päädyimme nyt siihen, että tätä sliparia voi käyttää kummin päin haluaa. Täytyy vielä pyytää, että mikäli käyttäjä uskaltaa ottaa kameran mukaansa festareille, hän ottaisi sliparista kuvan ihan tositilanteessa.

Näillä eväillä Elämänlangalla tähän viikkoon. Ensi viikolla ehkä sitten taas Huldan takin kuulumisia. Tai ehkä jotain seuraavasta tilausneuleesta.

Hulda lomailee

2011-07-04T08:57:00.001+03:00

Perhe Elämänlanka eli Nyberg-Hirsimäen kiertävä sirkus matkusti taas vierailemaan Seinäjoella Teemun vanhempien luona. Muu sirkus jäi vielä vähäksi aikaa mumman ja vaarin luokse, mutta minun piti matkustaa töiden takia jo kotiin.

Vuosikausia olen pitänyt periaatetta, että Seinäjoella neulon vain itselleni. Vaikka olisi mikä stressi ja tilausneulepaniikki, niin Pohjanmaan lomat ovat lomia myös neulekiireistä. Tänä vuonna loin tulojunassa silmukat Huldan takkiin, joka on hitaasti mutta varmasti edistynyt koko reissun ajan.

Lauantaina Huldan takki matkusti Härmän kylpylään, ei kuitenkaan kylpemään vaan syömään viikonloppubuffetista suuressa Kantolan ja Hirsimäen sukukokouksessa. Osallistujia oli noin 170, joista ilmeisesti valtaosa Teemun isän klaania, eikä ihme: vaarin sisarussarjassa oli yhteensä 14 aikuiseksi elänyttä sisarusta. Lapsetkin viihtyivät yllättävän hyvin, kun menossa mukaana vilisti laumoittain alle kouluikäisiä serkkuja kolmannessa tai neljännessä polvessa.

Sunnuntaina Hulda ajeli kanssani Kaanaa Linesin Seinäjoki-risteilylle pienellä jokilaivalla. Kolmen vartin mittaisella ajelulla seurasimme Seinäjokea ja pätkän verran tulvavallien reunustamaa kaivettua kanavaa ja kuuntelimme hauskan oppaan jutustelua kaupungista ja matkan varrella olleista nähtävyyksistä.

Tässä vielä kuva viikonlopun saavutuksesta. Näin pitkälle Hulda eteni perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Takki olisi pidempikin, mutta tuttuun tapaan kerrostiheyteni on paljon tiiviimpi kuin ohjeessa, joskin luulen että näin iso neule venähtää kastelussa keveydestään huolimatta reilusti.

Ensi viikolla Elämänlangalla toivottavasti valmis Hei soturit -slipari ja ehkä muutakin aloitettua. Katsotaan, neulonko Huldaa sitten vielä joululomalla.

Kuin kaksi kaksi marjaa

2011-06-27T09:44:00.002+03:00

Elämänlangalla on ahkerasti neulottu intarsiaa, ja Hei soturit -slipoveri edistyy. Nyt tekeillä on jo pääkallon nenä ja sääriluiden yläpäät. Lopputulos näyttää aikalailla mallikappaleelta, mikä laskettaneen voitoksi. Jouduin hieman lyhentämään sääriluita, koska alkuperäisessä kuvassa on jonkin verran enemmän silmukoita kuin työstämässäni sliparissa, mutta pääasia on kuulemma pääkallon ilme.

Tunnetusti en ole koskaan ollut kovin hyvä pidättäytymään vain yhdessä työssä. Nyt kun slipoveri on jo pitkälti päälle puolenvälin, uudet neuleet huutelevat jo. Kävin viime viikolla Menitassa ostamassa lankaa seuraavaan tilausneuleeseen, ja mukaan tarttui vähän muutakin.

Ihan pikkuriikkisen muutakin. Vain kaksi puserollista. Eihän sitä lasketa?

Safranista tulee ehkä Tuomi, joka on yksi suosikeistani uudesta kirjasta, tai sitten joku muu vastaava palmikkoa ja pitsiä yhdistävä tunika. Bambi taas suorastaan huutaa haluavansa olla Huldan takki. Olettaen siis, että koskaan kaikkien muiden projektien keskellä ehdin neuloa itselleni mitään sukkia suurempaa.

Nyt suuntaan viettämään neulevapaapäivää sohvannurkkaan. Ohjelmassa on pääkallosliparia ja Ally McBealin ensimmäinen tuotantokausi, joka löytyi Anttilan hyllystä yhdeksällä eurolla. Missähän projektissa Elämänlangalla mennään ensi viikolla?

Satunnaisia ajatuksia

2011-06-20T08:47:00.001+03:00

Eilen sängyssä kuultua:

- Mulle iski paha neuloosi.
- Aijaa, onko sitten neulootikkojakin?
- On joo, se on ihan tunnettu neulojadiagnoosi.
- Kuka niitä sitten hoitaa? Neulokilulgi?

***

Taannoin bileissä:

- Jos se oiskin lanka- ja aikuisviihdekauppa.
- Joo! Ikkunateippauksissa voi sitten mainostaa kaikenlaisia käsityölehtiä.

***

Lastenohjelmassa esitellään silkkiapinoita. Neulojaäiti alkaa heti pohtia, saisiko silkkiapinankarvasta silkkilankaa.

***

Aa-aa-alpakka, tuotko villoja?
Jaa-jaa-neuloja, tuonpa kontilla.
Vaan lankavaraston
tila käytetty jo on!
Vien villat pois, neuloja on onneton.

***

Elämänlangan satunnaisissa ajatuksissa suositellaan tänään seuraavaksi uunituoretta Ullaa. Ulla on arvostellut Pitsit puikoille ja erilaisia artikkeleita ja arvioita on muutenkin roppakaupalla. Ohjeista ihailin jo muutama kuukausi sitten Ravelrystä Adelheidin Huldan takkia. Juuri tuollaisen haluan itselleni!

***

Näissä satunnaisissa tunnelmissa edetään kohti juhannusta. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.

Solmussa

2011-06-13T08:18:00.002+03:00

Elämänlangalla neulotaan yleensä pitsiä tai palmikoita, mutta hyvin harvoin mitään moniväristä. Kirjoneuleet ovat kauniita, mutta minun tekeminäni niistä ei koskaan tule niin kauniita. Intarsiaan olen koskenut vielä harvemmin ja syy on tässä:

Tekeillä on siis tilattu Hei soturit -slipari josta viime viikollakin kirjoitin. Kuten kuvasta näkyy olen jo pääkallon alla olevien sääriluiden kohdalla aivan solmussa lankoineni. Seuraava askel taitaa olla askarrella pahvista langanpidikkeitä ja elleivät omat yritykset toimi käydä lankakaupassa hakemassa ihan tarkoitukseen varten valmistettuja muovilaattoja.

Lukuunottamatta lankahässäkkää, intarsia on kiehtovaa: on hauska nähdä, kuinka kuvio kasvaa esiin. Joudun improvisoimaan mallikuviota mukaillen sääriluut, sillä kuva on valtavan iso eikä aivan mahtuisi puseron silmukkamääriin, mutta eiköhän tästä hyvä tule. Pääasia on, että itse pääkallo on mallin mukainen.

Koska iso työni on tällä hetkellä hyvin selvästi sohvatyövaiheessa, tarvitsen helpommin mukana kulkevan pikkutyön.

Näyttää kuitenkin siltä, että lankojen henget ovat minua vastaan. Ylläolevassa kuvassa näkyy keskeneräinen sukkaneuleeni. Pitäisiköhän aloittaa ainaoikeinkaulaliina?

Ensi viikolla Elämänlangalla jatketaan kesän viettoa ja kenties raportoidaan, kuinka intarsiaharjoitukset etenevät.

Kesä!

2011-06-06T10:46:00.000+03:00

Elämänlangalla ollaan jo aivan kesäisissä tunnelmissa: aurinko paistaa ja lasten kevätjuhlat on juhlittu. Lomaa ei tosin ole tänä vuonna tiedossa, kun työt alkoivat vasta toukokuun alusta, mutta kesäisiä huvituksia voi näin osa-aikatyöläisenä harrastaa vaikka pitkinä viikonloppuina.

Viikonloppuna elämysmatkailtiin lasten kanssa sirkuksessa: lähikoulun kentälle pysähtyi ihan oikea pieni kiertävä sirkus. Kokemus muistutti kovasti omien lapsuusvuosien sirkusmuistoja: pieni nuhjuinen teltta, itäeurooppalaisella korostuksella puhuva tirehtööri ja taittotuolit. Temput olivat juuri sopivan huimia lapsiyleisölle, joskin Joel alkuun käpertyi syliin, painoi kasvot minua vasten ja huolehti että eihän siellä ole pellejä. (Jostain syystä esityksen pelle ei sitten kuitenkaan aiheuttanut mitään pelkoreaktiota.)

Neuleissakin on nyt kesä, sillä tilattu Hei Soturit -slipari etenee mukavasti. Yksivärinen kappale on valmis ja toista kappaletta aloitettu. Kuvassa on merkitty hakaneuloilla suurin piirtein kuvion korkeus, että tiedän mistä kohtaa lähteä liikkeelle. Piakkoin pääsen siis tutustumaan intarsianeuleen ihmeelliseen maailmaan.

Kun soturit laukkaavat festarilaitumille, täytyy käydä Menitassa tutkimassa Cotton Viscose -tarjontaa, sillä lupailin erään ystävän äidille kesäistä bolerontapaista toimistoasusteeksi. En ole vuosikausiin käynyt Soukan Outletissa ja pohdinkin, pitäisikö tehdä ekskursio sinne. Moni on kommentoinut valikoiman kasvaneen huikeasti ja kauppa on kuulemma nykyään oikein kannattava kohde. Epäilyttää vaan, kuinka paljon lankakauppamatkailua rajallinen budjetti kestää, varsinkin kun viime aikoina on tullut pariin otteeseen vierailtua Ogelissakin.

Näillä eväillä siis Elämänlangan alkukesässä. Jokohan ensi viikolla olisi esitellä intarsiaa?

Keräyskuulumisia

2011-05-30T09:48:00.001+03:00

Elämänlangalla on viime viikkoina oltu kovin kiireisiä uuden työn ja uuden kirjan julkaisun parissa. Villaa ylle -keräyksen tiedottaminen on siis lipsahtanut hieman lapsipuolen asemaan. Taustalla kuitenkin tapahtuu: harvakseltaan postiluukusta kolahtaa paksu kirjekuori tai pakettikortti tai neuleita saapuu tuttujen kuriirien välityksellä. Mieltä lämmittää katsoa keräysneuleiden kertymistä, varsinkin kun alkava kesä on ainakin täällä pääkaupunkiseudulla näyttänyt vielä melko koleita kasvoja. Odottelen paljasjalka- ja sandaaliaikoja, mutta toistaiseksi on itselläkin villasukat aktiivikäytössä sisätiloissakin.

Koska asustelen kissataloudessa, olen yrittänyt ottaa tavaksi pitää muille menossa olevat neuleet, langat jne suljetuissa muovilaatikoissa. Villaa ylle -keräystä varten olen hankkinut kaksi uutta isoa laatikkoa, mutta lupaavasti näyttää siltä, että miesten neuleita varten varattu boksi täyttyy hyvissä ajoin ennen keräyksen loppua ja on käytävä hakemassa toinenkin.

Laatikot asustelevat tällä hetkellä lasitetulla parvekkeellamme ja visusti suljettuina, paitsi näin valokuvausta varten. Tilaa on vielä, ja toiveissa tosiaan on että pääsen ostamaan lisääkin laatikoita vielä ennen syksyä. Moni neuloja on lupaillut keräykseen jotain, mutta sanonut lähettävänsä vasta syksymmällä. Omiakin keräysneuleita on jemmassa, mutta vielä päättelemättöminä, ja ajattelin kuvata sitten pinon kerralla.

Espoolaiset voivat lukea keräyksestä muutaman rivin myös tällä viikolla ilmestyvästä Essestä: ensimmäinen kolumnini on viikon lehdessä ja samalla minusta tulee lehteen myös henkilökuvahaastattelu ja siihen kylkeen luultavasti muutama rivi keräyksestä. Kolumnin vastaanotto jännittää, vaikka olenkin jo vuosia kirjoittanut tätä blogia ilmeisesti ihan mittavalle lukijakunnalle. Juuri nyt tosin eniten jännittävät valokuvat, sillä en yleensä ole erityisen edustava kuvissa ja toisin kuin haastattelua, en ole nähnyt valokuvia ennalta. Kolumniin tulee poseerauskuva, mutta juttua varten otetuissa kuvissa taisikin sitten suurin piirtein kaikissa olla neule käsissä.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa.

Julkkistelua

2011-05-23T08:18:00.001+03:00

Viikonloppuna jatkui suuri Pitsit puikoille -promootiokiertue, eli olimme Langankuluttajan kanssa tavattavissa Oulunkylässä Lankamaailma Nordiassa kirjapinon kanssa. Ilahduttavasti meitä katsomassa kävi niin tuttuja kuin uusiakin tuttavuuksia ja pääsimme esittelemään vielä jäljellä olevia kirjan neuleita: neuleet menevät vähitellen malleille, kun saamme tavattua kaikki.

Tämän jälkeen julkiset esiintymiset onkin sitten hoidettu, sen suurempaa maakuntakiertuetta ei tällä budjetilla ole luvassa. Sitten kun meistä tulee oikein kuuluisia, olisi tietysti hienoa käydä tekemässä oikein kunnon kirjakiertue, mutta näin neulekirjojen kustantamobudjetilla tämä ei ehkä ole todennäköistä. Hirveän hauskaa oli kyllä tavata taas monia tuttuja kasvoja, niin kirjan malleja kuin miiteistä tuttuja neulojiakin. Lisäksi tapasin ensimmäistä kertaa Mielityn ja ihmettelimme että kuinka on mahdollista, ettemme ole missään aiemmin törmänneet. Luultavasti täytyy tavata toistekin, sillä hän lupasi tilata Lankamaailmaan puikkoja sellaisessa koossa kuin kaipailin, ja minä puolestani unohdin viedä mukanani lankamaailman promokappaleen joka tietysti täytyy toimittaa paikalle.

Kun nimmaroi kirjoja lankakaupassa, täytyy tietysti myös vähän tutkia kaupan tarjontaa. Varsinkin kun langoista sai mukavan alennusprosentin kaiken muun lisäksi. Oma hyökkäys kohdistui nyt täsmäiskuna sukkalankahyllyyn, koska edustamisen ohessa ei ehtinyt aivan hirveän paneutuneesti tutkia läpi koko valtaisan lankakaupan valikoimaa. Trekking Hand Art on värinimeltään Galapagos ja lisäksi tarttui sitten mukaan ihan vain vihreää bambusekotteista Pro Naturaa sekä kaksi Zauberballia uusiin raitasukkaprojekteihin. Näistä kelpaa neuloa, ja tarkoituksena olisi yrittää saada aikaiseksi lisää sukkia ihan minulle itselleni!

Vielä siis kirjanjälkeistunnelmissa uuteen viikkoon. Seuraavaksi kuitenkin työpaikan suuntaan! Ensi viikolla lisää Elämänlankaa.

Juhlatunnelmissa

2011-05-16T09:24:00.001+03:00

Elämänlangalla vietetään selvästi juhlaviikkoja. Äitienpäiväviikonlopun kirjajulkkareiden jälkeen tulivat sopivasti syntymäpäivät, joita juhlistettiin viikonloppuna. Varsinainen merkkipäivä oli tiistaina, jolloin töistä kotiutuessa odotti kimppu keltaisia ruusuja ja sacherkakku ja raskaana velvollisuutena oli vielä kuohuviiniäkin otettava lasillinen. Kestin tämän kaiken kuin nainen.

En varsinaisesti odottanut lahjoja, mutta joitain ihanuuksia kotiin kuitenkin ystävien myötä rantautui. Kuvan musta viuhka tuli suoraan Espanjasta, jossa eräs ystävä kävi juuri reilun viikon lomalla. Viuhka tulikin heti tarpeeseen, sillä lauantaina kävi onnittelijoita sen verran, että jossain vaiheessa oli tupa täynnä ja melko lämmin. Lisäksi tuli vyyhti bambusukkalankaa, ilmeisesti Lai-la-lai Yarnzilta, Zephyrin silkkivillaista pitsilankaa sekä aivan ihanan pehmeää vaaleanvihreää Malabrigo Lace -pitsilankaa ja puinen huivineula.

Suurin lahjayllätys tuli kuitenkin parinkymmenen ystävän porukalta, joka oli juoninut keräyksen kierosti selkäni takana. Sain pullon shampanjaa, kolmen kerran lahjakortin osteopaatille, kaksi lahjakorttia tunnin mittaiseen klassiseen hierontaan sekä vielä lahjakortin puolentoista tunnin mittaiseen lumi-lumi -hierontaan. Viimeksi mainitusta ei ole hajuakaan mitä siihen liittyy, mutta kuulemma ainakin hierontaa jonkinlaisella suklaaöljyllä. Voisin suhteellisen turvallisesti olettaa, että jos asiaan liittyy jollakin tavalla suklaa, se on minun juttuni. Osteopaatti ainakin tulee tarpeeseen, sillä pitkästä aikaa iskias on vähän yrittänyt oireilla ja sille lienee hyvä tehdä jotain saman tien eikä vasta sitten kun jalka menee alta. Kerrassaan ihania ihmisiä ovat nuo minun ystäväni!

Tällä viikolla juhlallisuudet jatkuvat vielä lauantaina Lankamaailma Nordiassa, jossa käymme Lankankuluttajan kanssa esittelemässä uutta kirjaa. Sieltä siis on vielä mahdollisuus käydä hakemassa nimmarit kirjaan jos haluaa! Nordian sivuilla luvataan, että sekä Pitsejä että myös Punoksia on tapahtuman ajan myynnissä kaupassa, eli jos vanha kirja puuttuu hyllystä myös sen saa nyt hankittua. Sen suurempaa kirjakiertuetta ei ole suunnitteilla, mutta hirveän hauskaa on päästä tällä kertaa myös lankakauppaan kirjaesittelemään!

Tämän viikon kirjakuvassa Tyrni-jakku. Tällaisen haluan itselleni! Joskin voisin kysyä, että kuka hullun on suunnitellut neuleen, jossa on molemminpuolista pitsiä ja joka neulotaan tasona? Kannattaa muuten huomata tässä Pörrön tekemä rintaneula, aivan mahtavia koruja ja nappeja saimme taas!

Muistuttelen vielä myös, että mikäli kirjaa ei halua ostaa omaan hyllyyn niin kannattaa rohkeasti tehdä aineistopyyntö omaan lähikirjastoon. Jos olisin kunnon markkinanainen kehottaisin tietysti kaikkia ostamaan oman kappaleen, mutta tiedän paremmin kuin hyvin ettei talous aina kestä kolmenkympin kirjaostosta. Lisäksi kirjastotoiminta noin yleensä on kannatettavaa.

Nyt kuitenkin arkisen aherruksen kimppuun: kuopus palautettiin mummolasta räkätautisena, tämä tosin taitaa olla vanhan pöpön pitkittymistä eikä kokonaan uutta tautia. Lapsi on nukkunut nyt 14 tuntia putkeen, taitaa jäädä tänään päiväunet väliin. Ensi viikolla katsotaan josko Elämänlangalla päästäisiin kirjatunnelmista jo sitten johonkin muuhun aiheeseen.

Pitsit puikoille!

2011-05-09T10:36:00.001+03:00

Tänään Elämänlangalla ollaan suorastaan voittajatunnelmissa. Minun ja Langankuluttajan aherrus on palkittu ja Pitsit puikoille on viimein julkaistu ja pitäisi nyt olla kaupoissa saatavilla.

Muitakin voittajia on: kun puolitoista vuotta sitten mietimme uudelle kirjalle nimeä, lupasimme palkita parhaan ehdotuksen. Nyt KatriK ja Värttinä saavat omat kappaleet Pitsejä puikoille, jahka onnistun pääsemään postille asti. Vieläkö muistatte, että onni suosi teitä?

Meillä oli lauantaina mukavat julkaisujuhlallisuudet Hobboksissa. Langankuluttajan kanssa pääsimme itsekin hypistelemään kirjaa vasta julkkareissa, koska kirja tuli painosta aivan viime tipassa. Edelleen on hieno tunne saada käteensä kirja, jossa on oma nimi kannessa! Paikalla Hobboksin kirjallisilla ompeluseuroilla oli paljon väkeä ja pääsimme esittelemään kirjan neuleita ja puhumaan kirjaprosessista.

Kirjan kaikki neuleet ovat nyt esillä myös Ravelryssä eli sieltä pääsee katselemaan kuvia. Mieli tekisi esitellä blogissakin koko satsi, mutta neuleita on sen verran paljon että saatte tyytyä tänään yhteen:

Tämän tunikan nimi on Tuomi, ja tällaisen teen itselleni sitten, kun joskus maailmassa on aikaa taas neuloa isoa projektia ihan vaan minulle!

Mainostan lopuksi vielä, että kirjailijattaria on mahdollista tavata uudelleen lauantaina 21.5. Lankamaailma Nordiassa Oulunkylässä klo 12-15. Suuri osa kirjan neuleista on jo mennyt malleille, mutta muutamia töitä on vielä Nordiassakin hypisteltävinä ja tietenkin olemme Johannan kanssa jututettavina. En tiedä, onko Nordiassa kirjoja myynnissä, hehän tavallisesti myyvät lähinnä lehtiä, mutta otamme varmasti katselukappaleen mukaan!

Nyt kuitenkin yritys palata arkiseen aherrukseen: huomenna aamulla kahdeksalta pitäisi olla ruotsia opettamassa, eikä kukaan ole valmistellut tuntia puolestani. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

Elämänmuutos

2011-05-02T09:18:00.001+03:00

Elämänlangalla odotellaan suurta muutosta. Puolentoista vuoden aktiivisen ja jo täysin toivottomalta tuntuneen työnhaun jälkeen olen aloittamassa huomenna työt! Malliesimerkkinä siitä, että kaikki kyllä järjestyy on tämä lisäksi juuri sellainen työ jota alunperin lähdin etsimään: osa-aikainen järjestötyö lähellä kotia. Minusta on siis nyt tulossa järjestösihteeri, eli olen jatkossakin juuri samanlainen jokapaikanhöylä kuin tähänkin asti, mutta nyt minulle maksetaan siitä. Edelleen on aika epätodellinen olo, mutta eiköhän tämä vähitellen konkretisoidu kun pääsen työn toimeen.

Työpaikkani tulee olemaan noin kilometrin päässä kotoa, viehättävä kotiseututalo Parkvilla. Se on viihtyisä vanha keltainen puutalo, joka on aivan piilossa kerrostalojen keskellä ja jossa olen itsekin pariin otteeseen ollut vieraana erilaisissa juhlissa tai tapahtumissa. Toimistoon kävin tutustumassa viime viikolla työsopimusta allekirjoittaessani. Mukavasti aloitan näin kesää vasten, eläkkeellä oleva muutamien vuosien takainen järjestösihteeri opastaa minut alkuun toukokuussa ja sitten kesällä on luultavasti hiukan hiljaisempaa niin, että voin lukea läpi pinoittain arkistoja järjestön toiminnasta ja siitä, mitä aikaisempi järjestösihteeri on tehnyt.

Osa-aikainen työ on mainio asia paitsi lapsiperhe-elämän kannalta myös siksi, että aikaa jää myös neulesuunnittelulle. Tästä viikosta on tulossa tapahtumarikas siltäkin kannalta: lauantaina on suunnattava Hobboksiin ja pääsen näkemään uuden kirjan ihan fyysisenä kappaleena enkä vain pdf-tiedostona tietokoneen ruudulta. Myös väkimäärä jännittää: viimeksi Hobboks oli julkkareissa aivan täynnä, mutta onko meihin viime vuosien aikana ehditty jo kyllästyä? Aika moni on kyllä lupaillut tulevansa paikalle. Toinen jännitysmomentti onkin sitten se, että paino ei ole luvannut Hobboksiin kovin suurta määrää kirjoja lauantaille, sillä varsinaisesti paino on luvannut toimittaa kirjan kauppoihin ensi viikolla. Kannattaa siis ottaa yhteyttä Hobboksiin ja kysyä mahdollisuutta varata kirja, jos haluaa lauantaina nimmaroidun kappaleen!

Seuraavaksi siirryn uuden neulehaasteen pariin. Ystäväni on kova musiikkiharrastaja ja hän toivoi itselleen kesäksi Sielun veljien keikalle sliparia bändin Hei soturit -albumin kannen mukaan. Kansikuvan pusero on kuulemma jostain 80-luvulta, Siekkareiden roudarin villapaita. Näin kesää vasten pääsen kuitenkin työstämään kuviota puuvillasta. Ostetulla langalla neuletiheydestä tulee hieman löysempi kuin kuvassa, joten pitää tutkailla täytyykö ristissä olevia sääriluita vähän muokata että kuvio mahtuu. Olen tehnyt intarsiaa aika vähän ja neulonut puuvillaakin rajallisesti, joten tästä tulee kiinnostavaa.

Tällaisten uusien haasteiden keskellä siis tähän viikkoon! Ensi viikolla uutta Elämänlankaa, kenties kuulumisilla kirjajulkkareista.

Odottavissa tunnelmissa

2011-04-25T08:18:00.001+03:00

Elämänlangalla on pääsiäisen pyhinä oleskeltu odottavalla kannalla. Kirja on painossa ja julkaisutilaisuudesta on nyt tosiaan sovittu kustantajan ja Hobboksin kanssa: Pitsit puikoille on esillä Hobboksissa lauantaina 7.5. klo 15. Ennen meitä on esillä muita harrastekirjoja: puutarhanhoitoa ja sisustusta. Tulkaa siis sinne sankoin joukoin paikalle!

Nyt kun julkaisuun on enää pari viikkoa aikaa, voin vilauttaa vähäsen kirjaan tulevaa sukkamallia. Parempia kuvia sitten kun kirja on päässyt painosta kauppoihin asti! Näitä en ole neulonut itse, vaan sain parin lahjaksi ystävältä. Lanka on Fleece Artistin Trail Socksia, ihanan pehmeää merinovillaa. Vyyhdistä riitti mainiosti tällaisiin isompiinkin jalkoihin näemmä, sillä minulle ilmaantui sukkien lisäksi lahjaksi myös Calorimetry, joka sopiikin mainiosti nyt säiden lämmetessä.

Kirjan lisäksi on muutakin odotettavaa: viimeviikkoisesta työhaastattelusta tuli alustavan myönteinen päätös, mutta palkkaavan järjestön hallitus kokoustaa nyt pyhinä ja tekee lopullisen päätöksen. Vielä saa siis jännittää vähäsen, kunnes on nimi paperissa. Hyvältä kuitenkin näyttää nyt!

Näissä odottavissa tunnelmissa Elämänlangalla siis tänään. Ensi viikolla ehkä sitten uutisia, tai ainakin uutta Elämänlankaa.

Leikitäänkö, että on maanantai?

2011-04-19T21:59:00.001+03:00

Elämänlangalla on menty taas vuoristorataa niin, että hitaampia heikottaa. Sunnuntaina vaalijännitysnäytelmän tiimellyksessää tuli sähköpostia eräästä järjestöstä, että heille alkuvuodesta palkattu järjestösihteeri lähti muihin töihin ja että tulisinko työhaastatteluun keskiviikkona. Tämä olikin hyvä, sillä maanantaina sain heti aamulla kuulla, etten päässyt jatkokierrokselle toisen työpaikan haastatteluissa. Sen takia blogi unohtuikin, kun niin kovasti harmitti.

Toisaalta pääsen kirjoittamaan kohta myös laajemmalle yleisölle: Elämänlankaa lukee myös Essen toimittaja ja sitä kautta tarjottiin tilaisuutta ryhtyä kolumnistiksi Esseen. Näillä näkymin ensimmäinen kolumnini ilmestyy 1.6. eli muutaman viikon päästä.

Viime viikko meni aivan kirjasumussa, taittovedoksia tutkailtiin moneen kertaan. Nyt kuitenkin on annettu lupa laittaa kirja painoon ja näyttää todennäköiseltä, että julkaisutilaisuus onnistuu 7.5., joskin painosta ei ehkä vielä silloin saada Hobboksiin kovin isoja määriä kirjaa.

Toisessa päässä vuoristorataa tuli sitten vastaan se, että läheinen sukulainen on (taas) sairaalassa, tällä kertaa sentään ilmeisesti jo jonkinlaisella diagnoosilla joka selvittäisi monenlaiset oireilut parilta viime vuodelta. Kovasti helpottavaa, jos nuoren ihmisen epämääräiset oireilut nyt lopulta selviäisivät ja tämänkertainen veikkaus harvinaisesta sairaudesta osuisi oikeaan.

Näissä hyvin sekavissa tunnelmissa siis Elämänlangalla tällä hetkellä. Ensi viikolla maanantai onkin vielä pääsiäisen pyhiä!

Kirjauutisia!

2011-04-11T08:26:00.004+03:00

Elämänlangalla on viikonloppuna - valitettavasti migreenikohtauksen lomassa - ihasteltu tulevan Pitsit puikoille -kirjan taittovedoksia. Se näyttää hienolta! Siitä tulee ihan oikea kirja! Vaikka kuvittelisi toisen kerran tuntuvan vähemmän taianomaiselta, olen ihastellut uutta kirjaa kerran toisensa jälkeen ja esitellyt taittovedosta läppärin näytöltä niin kyläileville vanhemmille kuin ystävillekin.

Onneksemme, vaikka kustannusalan uudet tuulet fuusioivat entisen kustantamomme BTJ:n Avain -kustantamon kanssa ja uusi kirja ilmestyy Avaimen kustantamana, sama taittaja pysyi kuitenkin matkassa mukana. BTJ:n ja nyt Avaimen Tarja Kettunen on velho ja uudesta kirjasta on tulossa kaunis ja värikäs. Taitosta näkee, että taittaja ymmärtää neuleita ja neuleohjeita!

Olemme lupautuneet toimittamaan oikovedoksista kommentoidun version torstaihin mennessä, jonka jälkeen kirja meneekin sitten kiireellä painoon: meillä on näillä näkymin julkaisutilaisuus Hobboksissa 7.5. eli äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Aikataulusta ei vielä ole tietoa, mutta kerron lisää heti kun tiedän. Sen verran kuitenkin voisin sanoa, että Hobboksiin ei automaattisesti ole tulossa suurta erää kirjaa, joten mikäli haluaa ostaa kirjan sieltä nimmaroitavaksi, kannattaa soittaa kauppaan ja kysyä saako tehdä ennakkovarauksen!

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Nyt alan tunnustella, onko olo migreenin jäljiltä jo inhimillistynyt työntekokuntoon, vai onko tämäkin päivä vielä pakkolomapäivä. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!

Sukkaputkessa

2011-04-04T09:51:00.001+03:00

Elämänlangalla on jäänyt erittäin pahanlaatuinen sukkaputki päälle. Viimeisin valmistunut muu-kuin-sukka -projekti on ollut helmikuussa ja silloinkin neuloin kaiken muun rinnalla sukkia. Olen viimeisen parin kuukauden aikana neulonut laskujeni mukaan noin kymmenen paria sukkia muille kuin itselleni. Olen neulonut lastensukkia, raitasukkia, kirjoneulesukkia, kärjestä aloitettuja sukkia ja tavallisia sileitä perussukkia. Tässä vaiheessa tuntuu täysin käsittämättömältä ajatella, että olen aloittanut täysin puseroneulojana ja olen neulonut aikoinaan monta vuotta, ennen kun uskaltauduin tekemään sukkia.

Aikoinaan olen siis aloittanut neulojanurani paidoilla. Ensimmäinen varsinaisesti valmistunut projektini oli lukioikäisenä puuvillainen intarsiaruudutettu vauvanpusero: minulle ei tullut mieleenkään, että intarsia voisi olla vaikeaa. Jostain kumman syystä kuitenkin pelkäsin kantapäitä. Loppujen lopuksi ensimmäisessä kantapäässäni taisi useita vuosia myöhemmin auttaa teologisen tiedekunnan vanha vahtimestarirouva.

Näillä eväillä onkin vähän yllättävää, kun ohjeeni sukan neulomiseen kärjestä ylöspäin oli yksi Ullan vuosikymmenen parhaat -äänestyksen suosikkiohjeista. Palkinnoksi sain Mary Oljen Suomalaisia sukkia ja muita neuletöitä -kirjan sekä toki kerän sukkalankaa, Novitan Tico ticoa turkoosin ja sinisen sävyissä. Yleensä en ole ihan hirveän ihastunut noihin itseraidoittuviin sukkalankoihin (Noron lankoja lukuunottamatta), mutta Tico ticossa on mielestäni onnistuttu oikein mukavasti. Käyttökokemusta ei itselläni vielä ole, vaikka olenkin ko. lankaa neulonut jo viime kesänä, koska silloiset sukat menivät muihin jalkoihin.

Nyt suuntaan jatkamaan sukkaputkea, jotta pääsisin joskus maailmassa neulomaan muutakin. Suunnitteilla on ainakin erilaisia asusteita, joskin herää kyllä kysymys kuinka paljon esimerkiksi säärystin eroaa sukasta. Katsotaan, josko ensi viikolla olisi jotain näytettävää! Silloin taas uutta Elämänlankaa.

Päivä ja risukasa

2011-03-28T09:51:00.001+03:00

Viime maanantaina Elämänlangalla vallitsi voimakas Ei Minun Päiväni -kenttä. Pienet vastoinkäymiset kasvoivat suunnattomiin mittoihin ja sitten lopulta harmitti vain ihan kaikki. Puoli perhettä oli flunssassa ja koko porukka siis kotona. Opetan nykyään viikottain eräässä firmassa ruotsia (tiistaiaamuisin) ja oppitunnin valmistelu takkusi täydellisesti. Kaupassa ruokapakkauksen kiinnitys oli viallinen, pakkaus hajosi kassahihnalle ja valutti kastikkeet ja marinadit kauppakassiini ja kun hain uuden pakkauksen se hajosi laukkuun kotimatkalla. Kaiken kruunasi se, että täydellisesti unohdin sopineeni tapaamisen ystävän kanssa ja seisotin ihmisparkaa turhanpäiten espoolaisessa kauppakeskuksessa. Arvatkaa nolottiko?

Viikko kuitenkin onneksi parani loppua kohden. Perhe parani. Se muka huonosti valmisteltu oppitunti sujui hyvin. Ruokatalo, jonka tuotepakkaukset vuotivat, lähetti korvaukseksi lahjakortin, eikä ystäväkään loukkaantunut minulle ikuisiksi ajoiksi. Lisäksi sain kutsun työhaastatteluun ja olen saanut monia myönteisiä yhteydenottoja Villaa ylle -keräyksen tiimoilta. Erään seurakunnan diakoniatyöstä, tiedysteltiin tutun diakonissan välityksellä, että saako tempaukseen liittyä. Moni bloggaaja ja eräs toimittajakin on kysynyt, saako tempaukseen linkittää tai saako sen mainita. Vastaus on, että toki saa!

Itse olen viime aikoina neulonut vain sukkia, tosin naisten ja lasten kokoja: keräysneuleet saavat vielä odottaa. Tämän merkinnän kuvituksena olevat lasten kirjoneulesukat ovat muutaman viikon takaisia, mutta nyt täällä osoituksena siitä, että osaan muutakin kuin pitsiä ja palmikoita. Kirjoneule on minulle ehkä vierain näistä tutuimmista neuletyyleistä, mutta aina välillä iskee inspiraatio.

Nyt Elämänlangalla suunnataan kuitenkin uusiin haasteisiin eli ompelukoneen ääreen. Ostin viime viikolla palakorista miesten pukukangasta, josta toivottavasti tulee siisti businesstyylinen hame. Loppuviikosta ompelin kuminauhavyötäröisen ohuen puuvillahameen sormiharjoitukseksi tyylillä "nuppineulat? mitkä nuppineulat?" ja "miten niin näillä saksilla ei voisi leikata kangasta, leikkaavathan ne ihan hyvin pekoniakin!". Pukukankaaseen täytyy ehkä suhtautua vähän suuremmalla tarkkuudella? Lähiaikoina Leppävaaran alueella liikkuessa kannattaa siis varata mukaan kuulosuojaimet lapsille ja herkkäkorvaisille aikuisille, sillä ompeluyrityksen kirvoittamat voimasanat arvatenkin kuuluvat Sellolle asti.

Näissä tunnelmissa siis tähän viikkoon. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa!

Aikalisä

2011-03-21T14:27:00.001+02:00

Elämänlangalla on tänään niitä päiviä, jolloin ei olisi kannattanut nousta sängystä laisinkaan. Palaan asiaan ehkä paremmalla tuulella huomenna.

Villaa ylle

2011-03-14T09:34:00.001+02:00

Kun lankahamsterit on luotsattu kunniakkaaseen päätökseensä on uusien kujeiden aika. Kuten tutummat tietävät, olen jo yli vuoden verran etsinyt neulesuunnittelun ohelle jotain työtä, jolla ihan oikeasti eläisi. Viimeksi toissa viikolla olin haastattelussa, jossa sitten - taas - jäin toiseksi tai kolmanneksi. Houkuttaisi avautua pidemminkin siitä, ettei työhaluinen koulutettu ja moneen asiaan kykenevä ihminen kelpaa, mutta kerron teille sen sijaan, mitä puuhaan vapaaehtoistyörintamalla kun palkallista ei kerran löydy.

Minulla ei ole työtä, mutta katto on kuitenkin pään päällä, ruokaa pöydässä jne. Kuluneina lumi- ja pakkastalvina on useampaankin otteeseen ollut mielessä se, että kaikilla ei ole sitä kotiakaan. Männäviikolla otin sitten yhteyttä Vailla vakinaista asuntoa ry:hyn. Ehdotin, josko lähtisin organisoimaan neulojapiireissä villavaatekeräystä VVA:lle. Jäsensihteeri otti ajatuksen vastaan lämpimästi ja lupasi, että VVA hoitaa vaatteiden jakelun tarvitseville.

Niinpä julistin alkavaksi Villaa ylle -keräyksen ja haastan kaikki lukijat pohtimaan: olisiko aikaa neuloa yksi pipo, yhdet lapaset, yhdet villasukat tai yksi kaulahuivi? Kaikelle lämmittävälle on tilausta ja tarvetta. Valtaosa VVA:n kohteista on miehiä, joten esimerkiksi miesten saapassukat tai miehen käteen sopivat lapaset ovat enemmän kuin tervetulleita, mutta järjestösihteeri lupasi välittää myös mahdolliset naisten kokoiset neuleet lämpöä tarvitseville. Aikaa on runsaasti: neuleet voi toimittaa minulle keräysblogista löytyvään osoitteeseen syyskuun loppuun mennessä. Luovutan kaiken VVA:lle osana Asunnottomien yön tapahtumia lokakuun 17. päivä.

Näillä eväillä siis tähän viikkoon. Keräyksen uutiset päivittyvät vähitellen tuonne omaan blogiinsa ja Elämänlankaa palailee ensi viikolla takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.

Ullalaa!

2011-03-07T09:01:00.001+02:00

Elämänlangalla ollaan tänään aivan Ullatunnelmissa. Uusi Ulla ilmestyi eilen! Se on hieno! Itseltäni on kaksi ohjetta: Rasavillin raitapaita lapsille ja Nietos-säärystimet aikuisille.

Nietoksen aurinkoisista kuvista erityiskiitos ystävilleni Riitalle, joka poseerasi ja Jarille, joka otti kuvat. Jari siis harrastaa valokuvausta, kannattaa käydä tutustumassa kuviin. Olen pariin otteeseen hyväksikäyttänyt häntä myös neulekuvaajana, esimerkiksi Three Irish Girlsille tilauksesta suunnittelemilleni Winged Migration -sukille.

Ullan lisäksi voisin vielä hehkuttaa sitä, että toiselle ystävälle neulottu Tusshena-paita valmistui kuin valmistuikin hamsterikuussa. Päättelin viimeiset langanpäät kello 23.22 helmikuun viimeisenä päivänä, eli ei mennyt edes tiukoille.

Paita on minulle vähän turhan tiukasti istuva, varsinainen vastaanottaja on minua suurin piirtein vaatekoon verran pienempi ja toistakymmentä senttiä lyhyempi, mutta eiköhän tuosta näe lopputuloksen ihan tarpeellisella tarkkuudella. Kuvan muuten otti Nea! Neiti eskarilainen alkaa siis olla jo oikein näppärästi lapsityövoiman hyödyntämisiässä. Lankaa ei tuohon paitaan mennyt kuin vähän reilu puoli kiloa, eli voisin tietysti kaivella kaappeja ja katsoa olisiko itselle Tusshenaa joku vastaava määrä jemmassa. Tämä kokeilu ainakin osoitti sen, että Tusshena joka ei oikein halua minulla taipua mihinkään, on aivan ihastuttavaa sileänä isona pintana.

Nyt suuntaan kuitenkin neulomaan vaihteeksi kirjoneuleita! Viime viikolla esitellyt pikkutyttöjen raitasukat saavat kaverikseen toisen parin kirjoneuleraidoilla, kun totesin että niitä on hauska välillä väkertää. Näytän ehkä ensi viikolla, silloin taas uutta Elämänlankaa.

Viimeistä viedään

2011-02-28T10:28:00.001+02:00

Elämänlangalla vietetään kuumeisissa tunnelmissa viimeistä lankahamsteripäivää. Kirjaimellisesti kuumeisissa, sillä vanhempi jälkikasvu jäi kotiin eskarista tänään oikein perinteisessä kunnon räkätaudissa. Koska nuoremmalla jälkikasvulla on muutenkin maanantaisin kotipäivä, on lisäksi luultavasti luvassa huutoa ja tappelua.

Tautinen jälkikasvu sentään malttoi sen verran olla yhteistyöhaluinen, että lainasi jalkojaan valokuvattavaksi. Yksi ystävätär kaipaili tyttärilleen villasukkia ja lupauduin neulomaan kun kotoa löytyi sekä lankaa että sopivankokoisia mallijalkoja. Pienet sukat eivät kovin paljon kartuta lankahamsterisaldoa, mutta olen kyllä muuten yllättynyt tämän vuoden tuloksestani: minulla on koossa jo viisi valmista projektia ja melkein 300 grammaa langankulutusta tältä kuulta ja suurin projekti on vielä puikoilla.

Kunnianhimoinen projektini neuloa villapusero parissa viikossa on jo näinkin loppusuoralla. Kuten kuvasta näkyy, puuttuu työstä enää pieni pätkä hihaa ja lankojen päättely. Pusero istuu minullekin ihan nätisti, mutta varsinaiselle vastaanotajalle siitä on tulossa vähän väljempi hengailupusero, hän kun on minua suurin piirtein vaatekoon verran pienempi ja 15 senttiä lyhyempi.

Tämän vuoden lankahamsteriprojektissa olen itse hirveän tyytyväinen siihen, että olen saanut käytettyä nimenomaan sellaisia lankoja, jotka ovat sinänsä kivoja mutta jotka ovat asustelleet varastossa vuosikausia kieltäytyen muuntautumasta miksikään neuleeksi. Puserokaan ei taida valmistuessaan silti aivan kiloon nostaa langankulutusta, mutta joka tapauksessa olen käyttänyt ainakin kolmea sellaista lankalaatua jota olen hamstrannut mutta josta en ole saanut mitään tehtyä. Se on selkeästi jo itsessään voitto!

Hamsterien jälkeen on luvassa sukkia ja vielä lisää sukkia, sillä niitä olen useille tahoille luvannut. Lisäksi harkinnassa on edelleen When Hell Freezes Over -asustesarja vaikka pahimmat pakkaset ehkä ovatkin hellittämässä. Ensi viikolla on ehkä tarkempia suunnitelmia Elämänlangalla.

Perusteellista

2011-02-21T10:09:00.000+02:00

Elämänlangalla on viime aikoina nautittu aivan perusneuleista. Tekeillä on ollut sileitä sukkia, pikainen sileä baskeri ja ylhäältä alas neulottava sileä raglanpusero. Totesinkin, että on ihan uskomattoman rentouttavaa kerrankin vain neuloa tarvitsematta miettiä, kuinka monta silmukkaa tässä tai tuossa kohdassa on. Neulesuunnittelu on ihanaa, mutta ihan selvästi aivot ovat kaivanneet nyt vähän lepoa kun koko kuluneen kuukauden on tehnyt mieli lähinnä tehdä ihan suoraa ja simppeliä.

Pahoittelen kuvan laatua: kuvasin automaatilla vähän liian valoisassa keittiössä. Tästä kuitenkin saa vähän ideaa siitä, mitä on tekeillä. Neuloin parinkymmenen sentin levyisen ainaoikeinkaitaleen, kastelin ja venyttelin neuloksen auki, ompelin päät yhteen ja poimin silmukat paitaa varten. Tein pääntielle vähän lyhennettyjä kerroksia niin, että takana on pari raglanlisäystä enemmän kuin edessä ja nyt kun olen päässyt vyötärön tietämille olen suurin piirtein 6-7 sentin välein lisännyt pari silmukkaa kylkiin. Puserosta tulee takuulla uniikkikappale, koska en tosiaankaan ole laskenut silmukoita ja tehnyt muistiinpanoja missään välissä, pelkästään nauttinut neulomisesta. Lanka on Lana Grossan Tusshenaa, jota joskus hamstrasin reilusti nettikaupasta, mutta joka ei sitten ole halunnut muuttua miksikään.

Muutenkin näin lankahamsterikuussa on ollut hyvä tilaisuus käydä varastojen kimppuun. Ylläoleva hattu on Rowanin Corkia, jota myös on pyöreästi kilo varastossa. Siitä on jopa pariin otteeseen aloiteltu puseroa, mutta mikään kokeilu ei ole toiminut. Nyt kaipasin lämpimämpää ja paksumpaa baskeria kuin hyllyssä olleet kappaleet ja yhdeen iltapäivän ja illan aikana väkersin täysin improvisoiden ja juuri niillä puikoilla jotka käteen sattuivat. Lopputulos on tiivis, pehmoinen ja lämmin, juuri sopiva näille pakkasille siis.

Sen verran vielä mainostan itseäni, että sain viimein luvan kertoa ylläolevan kuvan sukista. Minulta tilattiin siis vajaa vuosi takaperin sukat Three Irish Girlsin sukkalankaklubiin, ohje valmistui muistaakseni lokakuussa mutta vasta nyt sain kuulla ohjeen olevan myynnissä myös lankaklubiin kuulumattomille Three Irish Girlsin verkkokaupassa. Ohjeen kuvat otti ystäväni Jari.

Nyt jatkamaan sileää neuletta hamsterihengessä. Ideoita kuitenkin on taas, ja jahka hamsterikuu päättyy joudun ehkä tilaamaan webikaupasta lankaa asustepakettiin. Katsotaan ensi viikon Elämänlangalla, kestikö hermo kuun loppuun asti!

Hamsterineulomista

2011-02-14T09:18:00.001+02:00

Elämänlangalla ajan on viimeisen parin viikon ajan syönyt Lankahamsterit. Hamsteritöinä on näin alkajaisiksi ollut puikolla sukkia, sitten sukkia, ja sitten vielä vähän sukkia.

Nämä Dragonfly Rib Socks -sukat vilahtivat blogissa jo viime viikolla, mutta nyt paremmalla valokuvalla. Ohje pääsi siis myyntiin Ravelryssä, harvinaisesti sekä suomeksi että englanniksi kun päätin tehdä tämän vuoden Lankahamstereille siitä erikoistarjouksen. Olen itse ohjeeseen todella tyytyväinen, erilaisille liukuvärjätyille ja sävytetyille sukkalangoille kun kaipaa aina uusia variaatioita. Lisäksi ohjekuvat onnistuivat myös tällä kertaa omasta mielestäni hyvin, mikä on aina ilahduttavaa, koska en ole mitenkään erityisen hyvä valokuvaaja. Selvästi siis kehityskelpoine yksilö kuitenkin!

Sudenkorentosukkien jälkeen hamsteripuikoilla on ollut pieniä valkoisia sukkia. Pienijalkainen ystävätär tilasi minulta ihan tavallisia sileitä ohuita vikkasukkia ja aloittelin sitten summanmutikassa ohuesta saksalaisesta sukkalangasta 60 silmukalla. Itsellenihän neulon vastaavanpaksuisesta yleensä 72 silmukalla, ja saatuani pienen sukan varren valmiiksi totesin, että vaikka ystävälläni on pienet jalat, eivät hänen nilkkansa aivan noin kapeat ole. Siispä Nea sai uudet sukat ja jatkoin täsmälleen samannäköisiä valkoisia sukkia samasta langasta mutta muutamalla lisäsilmukalla.

Toisista valkoisista tekeillä olevista sukista (toinen sukka valmis ja toisesta varsi) ei ole valokuvaa, mutta voitte kuvitella tuohon ylläolevaan kuvaan noin kolme numeroa suuremmat jalat niin olette oikeilla jäljillä. Valkoinen sukka oli mm. lauantaina Kanneltalossa kuuntelemassa Tsuumi Sound Systemiä ja totesin, että sormituntumalla näemmä pystyy neulomaan myös kärkikavennuksia pimeässä katsomossa.

Koska elättelen outoja kuvitelmia neuletahdistani ja näemmä pidän haasteita, aloitin sitten hamsterikuun toiselle puoliskolle puseron. Tekeillä on tällä hetkellä noin kuudesosa kaulusta, joten saa nähdä kuinka minun käy. En myöskään turhaan laskenut, riittääkö käytettävissä oleva lanka projektiin. Mutta eikös se niin mennyt, että prosessi on tärkeämpi kuin projekti?

Nyt katsomaan, miten prosessi etenee. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.

Elämyksellistä

2011-02-07T09:24:00.001+02:00

Elämänlangalla ei juurikaan harrasteta penkkiurheilua. Television urheilutarjonnasta on täällä joskus nähty snookeria, uimahyppyjä tai jäätanssia, mutta harvemmin mitään joukkueurheilua. Viime yönä nähtiin sellainen ihmeellinen tilanne, että matkustin kaukaiseen itä-Helsinkiin tarkoituksenani katsoa hyvässä seurassa amerikkalaisen jalkapallon Superbowl.

Päätin suhtautua kokemukseen penkkiurheilularppina. Koska en juo olutta, joka kuulemma oleellisena kuuluu asiaan, ostin pari tölkkiä siideriä. Lisäksi kuulustelin seuralaisiani, joilla kaikilla oli kokemusta jenkkifudiksen pelaamisesta ja parilla myös tuomaroinnista. He kertoivat minulle perussäännöt sopivan aloittelijaystävällisesti ja valistivat lisäksi, että kannattaisimme vihreäpaitaista joukkuetta, joka tietenkin värivalintana sopi minulle mainiosti. Ilmeisesti olen saavuttanut penkkiurheilussa nelivuotiaan tason, sillä illan isäntä kertoi poikansa oppineen kysymään "Iskä, minkä värisistä sä tänään tykkäät?".

Koska oli tiedossa, että ottelu kestää aamuyöstä melkein aamuun, varasin mukaan myös paljon neulottavaa. Ylläolevat sukat valmistuivat ottelua katsellessa ja lisäksi neuloin reilun pätkän ihan sileää valkoista sukanvartta. Nämä sukat avasivat myös saldoni lankahamstereissa kokonaisella 65 grammalla. Ohje on menossa Ravelryyn myyntiohjeeksi, jahka saan tavattua mallin huomenna tai ylihuomenna ja valokuvattua. Nimeksi tulee näillä näkymin Dragonfly Rib Socks ja lankana tässä parissa oli Lang Yarnsin Jawoll Magic -sukkalanka.

Seuraavaksi taidan keittää itselleni pannullisen kahvia, jatkaa neulomista ja koittaa pysytellä hereillä Joelin päiväuniaikaan asti, että saan unirytmin takaisin raiteilleen. Ensi viikolla luvassa on sitten toivottavasti lisää valmiita neuleita.

Vaivaista menoa

2011-01-31T09:24:00.001+02:00

Elämänlangalla oli eskarilainen kotona puolet viime viikosta, joten poimin sitten itselleni viikonlopuksi taas yhden lastentarhaflunssan. Erityisesti lauantai menikin sitten kuumeessa ja köhiessä. Myös nuorempi jälkikasvu oli kipeä, mutta näyttää onneksi tointuneen sopivan toipilaaksi ja lienee huomenna tarhakunnossa taas. Näiden lisäksi aloitin tämän viikon reipashenkisesti saamalla aamuyöllä kylkeä kääntäessäni pohjekrampin ensimmäisen kerran kuukausiin ellei vuosiin. Minun pohkeistani vetää suonta säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta nyt väliä oli ollut sen verran paljon, että oli päässyt unohtumaan miten käyttökelvottomaksi ja kipeäksi jalka menee. Jatkoin sitten raitateemalla ja kaivoin kaapista vuosia vanhat polvisukat:

Nämä olen neulonut monta vuotta sitten Maijasta retrohenkisellä aniliini-petrooli-ruskea -raidoituksella ja sukat ovat pientä nyppyyntymistä lukuunottamatta olleet erinomaisen hyvät käytössä. Sukat olen ristinyt paksujalan polvisukiksi ja ne lämmittävät oikein mukavasti kipeää pohjetta.

Uudempaa raitasukkapolvea edustavat nämä viime viikolla valmistuneet nororaitasukat, joihin olen vallan ihastunut.

Noron Kureyon Sock on sukkalanka, joka aina yllättää minut: lanka on neuletuntumaltaan aika karkeaa ja joustamatonta ja katkeaa helposti nykäisemällä. Jalassa valmis sukka on kuitenkin hirveän mukavan tuntuinen, mitälie magiaa kyseessä on.

Nyt kun raitasukkapari on valmis, arvatkaa mitä on seuraavaksi puikoilla?

Lisää raitoja!

Seuraavaksi Elämänlangalla siirrytään emännöimään lankahamstereita ja jännittämään, tuleeko lankanoron lisäksi se ikävämpi lajike. Kesken tämän merkinnän kirjoittamisen se mainittu nuorempi jälkikasvu nimittäin oksensi. Peukkuja saa pitää, että kyseessä oli vain ohimenevä reaktio yskään. Ensi viikolla toivottavasti sitten vähemmän tautista Elämänlankaa!

Raidallista

2011-01-24T10:11:00.001+02:00

Elämänlangalla näyttää vaivaavan paha raitakuume. Vähän joka neuleessa on nyt vähintään pari raitaa ja tuntuu siltä, että langatkin ovat raidallisia. Mahtaakohan tämä olla tarttuvaa? Aivan viattomasti tein muutaman korostusraidan, ja äkkiä kaikki raidoittuu!

Parin viikon takainen vauvahaalari valmistui ja on jo matkannut käyttäjälleen. Käyttäjän äiti raportoikin, että puku on aikalailla sopivan kokoinen, vartalo-osaan mahtuu kestovaippa ja lahkeissa ja hihoissa on kuulemma kasvunvaraa. Todettakoon nyt vielä, että näin neulesuunnittelijana vähän hävettää tämän projektin muistiinpanot, kun aloitin työn luo silmukat ja kokeile -metodilla ja kaikki muistiin merkittävä on tuhrattu epäselvästi Page-A-Day -pöytäkalenteristani repäistyn sivun kääntöpuolelle.

Tästä projektista on paremmat muistiinpanot, sillä Rasavillin Raitapaita on menossa tarjolle Ullaan. Meillä oli viikonloppuna kuvaukset ja lapset olivat oikein harvinaisen yhteistyöhaluisia vaikka en edes lahjonut karkilla. Nean paita on minun neulomani, Joelin paitaan taas työllistin äidin koeneulojaksi. Ilmeisesti ohje oli tarpeeksi selkeä, sillä äitilästä tuli ihan oikean näköinen pusero kokeiltavaksi.

Mutta raidoille ei näy loppua. Arvatkaapa huviksenne, millaiset sukat on puikoilla:

Nororaitaa!

Raidallista viikonjatkoa Elämänlangalta. Ensi viikolla sitten katsotaan tuliko sukkia vaiko tuluskukkaro.

Nappikaupoilla

2011-01-17T08:57:00.001+02:00

Yksi vanhimmista käsityöihastuksistani, ajalta kauan ennen neuleherätystäni, on napit. Jo lapsena tutkin ja ihastelin nappeja aina kun mahdollista ja nyt kun käyn hankkimassa nappeja johonkin neuleeseen, mukaan tarttuu lähes poikkeuksetta pari erilaista vaihtoehtoa tai joku täysin ylimääräinen kymmenen napin setti. Erityisen ihastunut olen puisiin ja metallisiin nappeihin ja eräässä muinaisessa villatakissani oli vanhempien lapintuliaisina tuomat poronsarvinapit. Selvästi siis erilaiset luonnonmateriaalit puhuttelevat paitsi langoissa ja kankaissa myös niissä kiinnikkeissä.

Suuritöiseen neuleeseen olisi usein vähän tylsä laittaa niitä Prisman käsityöhyllystä löytyviä vähän läpikuultavia valkoisia perusnappeja, kun tarjolla on kaikkia hauskan näköisiä persoonallisempia yksityiskohtia. Tietysti ne erikoisemmat tehdastekoisetkin napit helposti nostavat valmiin neuleen hintaa ihan reilusti kun maksavat pahimmillaan pariakin euroa kappale. Jos neuleen juju on napeissa, voikin sitten panostaa ihan kunnolla ja tilata käsintehtyjä nappeja vaikka Puputsilta.

Tällä kertaa kävin tutkimassa Hobby Pointin nappivalikoimaa, kun alkaa olla aika saada napit noihin Rasavillin raitapaitoihin. Päädyin vastaväreihin, Nealle vihreään kaulukseen punaista ja Joelille punaiseen kaulukseen vihreää. Koska Nea on edelleen prinsessavaiheessa ja kaikki glitter ja blingbling puhuttelee, valitsin vähän helmiäisenkiiltävät napit. Nuo pienet tummanvihreät napit sopivat myös siihen loppusuoralla olevaan vauvanhaalariin, joten löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Nappikauppareissun ylimääräinen löytö oli setti virkattujen kukkien näköisiä pikkunappeja. Nämä näyttävät viehättävästi korkilta tai vaalealta puulta, mutta ovat kyllä valitettavasti muovia. Selvästi johonkin neuleeseen sopivia kuitenkin, sileään neuleeseen tai yksinkertaiseen pitsiin. Kauppaan jäivät metallikuvioidut napit joissa kehikon alta näkyi kiiltävä muovi, koska tarjolla olevat värit olivat sininen ja violetti. Vihreä tai oranssi vastaava olisi luultavasti ajanut minut vararikkoon.

Seuraavaksi pitäisi sitten kiinnittää nuo napit ja ihmetellä, missä kummassa oikein valokuvaisi lapsia villapaidoissa Ulla-kelpoisessa ulkovalossa. Nuo tuppaavat nimittäin valittamaan kylmää jos ne laittaa pihalle talvisäähän ilman toppavaatteita, kumma juttu. Ehkä parvekkeella?

Näissä tunnelmissa aloitellaan uutta talviviikkoa. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

P.S. Lankahamstereihin on tullut sen verran paljon ilmoittautumisia, että tempaus kyllä järjestyy tänäkin vuonna. Apuemänniksi innokkaita on tosin ollut aika vähän, joten siihen hommaan saa mieluusti ilmiantaa itsensä.

Lapsettaa

2011-01-10T09:07:00.001+02:00

...ainakin tuttavapiiriä, koska vauvoja tuntuu nyt olevan tuloillaan suorastaan laumoittain ystäville ja tuttaville. Kesken syksyn tilausneulepaniikkia teologitoverini Meira kyseli, ehtisinkö tehdä vauvan neulehaalarin. Laskettu aika oli tammikuun puolessavälissä, joten mikään kiire ei pitänyt olla. Päätinkin aloittaa vasta tammikuun puolella, jolloin muut kiiretyöt ovat pois käsistä. Sain pussillisen vauvalankoja hänen varastostaan ja kehotuksen raidoittaa miten parhaaksi näen. Totuttuun vauvojen tapaan tälläkään kohdelapsella ei ollut ajoitus ihan sitä, mitä äiti oletti, vaan uusi tulokas saappui jo viikko sitten. Kovasti on siis neulottu vauvanhaalaria viimeisen viikon ajan ja toivottu, ettei vauva suorastaan palellu odotellessaan.

Saamassani lankapussissa oli lehmuksenvihreää Lanettia, hippunen luonnonvaaleaa Flavia Babya sekä pari kerää tummanvihreää samaista lankaa. Sommittelin hetken aikaa: en ollut varma, riittäisikö lehmuksenvihreä koko haalariin, eivätkä kaksi erilaista vihreää aivan suoraan sointuneet raidoiksi keskenään. Päädyin lopulta siihen, että teen joustimet tummanvihreällä ja erotan vihreät toisistaan muutamalla vaalealla raidalla.

Lopputulos toimikin suorastaan yllättävän hyvin. Päätin neuloa sekä lahkeiden että hihojen joustimet tuplapitkiksi, noin 8-senttisiksi. Alussa joustimia voi käyttää taitettuina, ja pitkät joustimet voi ihan pienelle vauvalle taittaa vaikka hihojen ja lahkeiden sisään niin, että vauva jää kuin pussiin. Kun raajat kasvavat, joustimet voi taittaa auki.

Minulla ei ollut valmista haalariohjetta, joten lähdin suoraan improvisoimaan. Vauvojen pienuus ei ole ihan tuoreessa muistissa kun omat riiviöt alkavat olla jo sen verran isompia. Ensimmäisestä lahkeesta tulikin hieman pieni, mutta reippaasti sitten päätin, että se on hiha. Nyt on meneillään se vaihe, kun yritän arvioida, kuinka pitkä vartalon pitäisi olla suhteessa lahkeisiin ja hihoihin. Päädyn erilaisten valmimiden ohjeiden mittoja vertailemalla toivottavasti noin 60-70 -senttiselle sopivaan vaatteeseen. Ja ei, tähän neuleeseen ei ole tulossa ohjetta, koska en erityisemmin ole kirjannut muistiin tekemisiäni

Mitä viime viikolla pohtimiini lankahamstereihin tulee, päätin sitten kuitenkin kokeilla josko hamstereita tänä vuonna löytyisi. Ilmoittautua siis saa, ja jos osallistujia ei ole kovin paljon niin mennään sitten pienellä porukalla.

Näillä eväillä tähän viikkoon. Ensi viikolla Elämänlangalla ehkä sitten valmis villahaalari ja uusia kujeita.

Ollako vai eikö olla?

2011-01-03T09:34:00.001+02:00

Hyvää uutta vuotta kaikille! Kuinkahan pitkään kestää tottua päiväämään kaikki kirjeet ja allekirjoitettavat paperit 2011? Uutta vuotta täällä vietettiin ensin lasten kanssa yhdessä kokaten ja sitten kaikenlaista hyvää syöden. Reipas jälkikasvu esimerkiksi kuutioi kaikki perunat ja annosteli majoneesin itse kehitettyyn sieni-perunasalaattiin, sekoitteli dippikastikkeet ja kuori dipattavat porkkanat. Reippaita lapsia!

Elämänlangalla uusi vuosi alkaa ongelmoimalla sitä, pitäisikö tänäkin vuonna järjestää Lankahamsterit. Viime vuonna ilmassa oli turnausväsymystä niin emännällä kuin osallistujillakin ja tänä vuonna rahatilanne on aika pahasti sellainen, että minulla ei ole varaa lahjoittaa pääpalkintoja. Päätös pitäisi tehdä pian, koska helmikuuhun ei enää ole monta viikkoa.

Toinen ongelma on taas vaihteeksi neuleen nimeäminen. Nean raitapaita on viimeistelyjä vaille valmis ja eilen äiti toi Joelin paidan josta puuttuu vain napit. Ohjekin on suurin piirtein valmis, joten neuleelta puuttuu vain nimi. Mikähän tämä pusero olisi? Vilpertti? Rasavillin raitapaita? Jotain ihan muuta? Rasavillin raitapaita tietysti rimmaisi muutaman vuoden takaiseen Hulivilin hellemekkoon, mutta en osaa päättää onko se hyvä vaiko ei.

Näillä siis liikkeelle. Nyt poistun takavasemmalle neulomaan vauvan haalaria ystävättärelle, joka viime kuuleman mukaan on naistenklinikalla tarkkailussa vaikka neuleaikaa vielä pitikin olla. Kiireesti puikot kilkkaamaan siis!

Rattoisaa neuleaikaa ja sujuvia silmukoita alkaneelle vuodelle 2011! Ensi viikolla sitten totuttuun tapaan lisää Elämänlankaa.

Välitilassa

2010-12-27T08:35:00.001+02:00

Perhe Elämänlankaa reissasi tänä vuonna joulunpyhiksi Seinäjoelle, mutta tällä kertaa vain hyvin lyhyesti itse pyhiksi. VR kuljetti jouluaattona suorastaan mallikelpoisesti ja olimme pohjanmaalla vain parikymmentä minuuttia myöhässä. Tätä kirjoittelen pikaisesti anoppilan sohvalla kotiinlähtöä odotellessani, kohta pääsemme tutkimaan miten paluuliikenne sujuu.

Kuten olettaa saattaa, lapset olivat olleet kilttejä. Tontut piilottelivatkin kaikenlaisia mukavia paketteja pitkin. Erityisesti jälkikasvu arvosti Nuuskamuikkusen onkea, jolla voi onkia magneettikaloja pesuvadista. Lisäksi paketeista löytyi legoja ja kirjoja. Joulupukin toinen lähetys odottaa vielä Espoossa, koska tuntui turhalta ajeluttaa lahjaleluja edestakaisin avattavaksi.

Minun pitkäaikainen perinteeni neuloa Seinäjoen lomilla jotain ihan vain itselleni kärsi tällä kertaa vähän, koska tekeillä on ollut Nean pusero. Valmiina on jo puolitoista hihaa ja vartalokappale, mutta kuvia ei ole kun kamera ja piuha menivät jo takaisin matkalaukkuun. Junaneuleeksi on tosin itselle varattu sukanvari Kureyon Sockista. Joka tapauksessa olen viettänyt joulua oikein mukavasti sohvannurkassa neuloen ja äänikirjoja kuunnellen, välillä syöden ja nukkuen. Vain erilaisia joulukaloja olen kaivannut, kun ne eivät täällä kuulu jouluruokaperinteeseen. Sen sijaan täällä saa maksalaatikkoa, jota taas meillä ei kotona syödä jouluna.

Näillä eväillä mennään välipäiviin ja odotellaan laiskanpulskeasti uuttavuotta. Ensi viikolla Elämänlangalla ollaankin jo vuodessa 2011!

Jouluisaa

2010-12-20T09:01:00.001+02:00

Elämänlangalla aletaan vähitellen virittäytyä joulutunnelmaan. Viikonloppuna oli muutamia ystäviä kylässä laulamassa joululauluja ja vierailua varten tuli sitten tehtyä joulusiivous. Tavallisesti levitän aina ympärilleni kaaosta (ja lankakeriä), joten raivaaminen oli ihan aiheellista. Joulukuusta meille ei tänäkään vuonna ole tulossa, koska en tiedä mitä älynlahjoiltaan hieman kyseenalainen kissa kuusella tekisi. Joitakin joulukoristeita kuitenkin on, koska Nean eskarirepusta paljastui kokoelma kaikenlaista syksyn mittaan askarreltua.

Joululahjojen suhteen täydellinen laiskuus on iskenyt. Olen kuullut kerrottavan sellaisesta tyypistä, jonka nimi on Joulupukki, joka tuo lahjoja. Ajattelinkin kokeilla, josko tämä Joulupukki hoitaisi hankinnat ja shoppailut. Itse annoin viikonloppuna eteenpäin ne Noro-säärystimet, jotka tonttuilin pikatyönä, luonnollisesti ennen kun ehdin ottaa niistä valokuvan. Punainen jakkukin alkaa olla valmis: muutama langanpää on pääteltävänä, kaulusta täytyy vähän fiksata ja kiinnitystä pohtia.

Suurin piirtein kaikki aktiivisesti kesken ollut neulottava on siis yllättäen valmista ja on aika kehitellä uusia haasteita. Pohdinkin jo hieman mallia niille alpakkalangoille jotka sain Priimasta lasten puseroita varten ja lisäksi pitäisi tehdä vauvan haalari ystävälle, joka on lisääntymässä tammikuussa. Joululomalla olen perinteisesti neulonut jotain ihan vain itselleni, mutta on mahdollista että priorisoin pienet henkilöt nyt, kun talvi uhkaa olla kylmä ja luminen. Äiti tosin vähän uhkaili, että voisi auttaa puseroprojektissa, joten jos saan ohjeen kirjoitettua järkeviin aikoihin voisin ehkä yrittää hymyillä kauniisti ja räpytellä silmiäni ja tarjota Langin Baby Alpacaa neulottavaksi. Saisin kyllä varmasti kaksi samanlaista puseroa neulottua itsekin, mutta muistelen, että viimeksi kun yritin tehdä riiviöille puserot samalla ohjeella, Nea jäi ilman koska aivoni alkoivat valua ulos korvista suurin piirtein hihojen kohdalla.

Elämänlangalla suunnataan siis kohti joulua rauhallisen neuleisissa ja lankaisissa tunnelmissa ja pyrkien välttämään kaikenlaista joulustressiä. Toivottelen nyt kaikille lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja palailen ensi viikolla.

Noroa!

2010-12-13T09:34:00.001+02:00

...onneksi ei noro-virusta, vaan ihan lankoja tällä kertaa.

Minulla on yhdet Noron Kureyon-sukkalangasta tehdyt raitasukat, ja pitkän aikaa on kutkutellut tehdä toisetkin. En tiedä millä ajalla ehdin itselleni neuloa, mutta jokunen viikko takaperin sorruin vihdoin ja viimein tilaamaan Little Knitsiltä kaksi kerää sukkalankaa. Ruskeaharmaa kerä on väriä 149 ja vaikuttaa kerää hieman kaivelemallakin Noron langaksi oikein rauhalliselta ja harmoniselta. Kirjava kerä taas on väriä 180 ja on puolestaan sitten varsinainen väri-ilotulitus. Avaamatta kerää näen päällimmäisten violetin, pinkin ja fuksian lisäksi ainakin turkoosia ja oranssihtavaa.

Lisää Noroa tarttui mukaan Priimasta, kun lupauduin toimimaan joulupukin apulaisena ja neulomaan säärystimet. Lahjan tilaaja oli hieman myöhässä, joten istuin mukavassa nojatuolissa neulomassa ja hörppimässä Priiman tarjoamaa kahvia ja tuijottelin Noro-lankahyllyä odotellessani. Kun tilaaja saapui, päädyimme yhteistuumin värikkääseen lahjaan ja keräsimme mukaan neljä kerää Kureyonia. Punavioletti on sävyä 124 ja sinivihreä sävyä 206. Vaikka tavallisesti en juurikaan neulo moniväristä lankaa enkä raitoja, olen lapsellisen innoissani vaihtuvista väreistä ja siitä, miten ei voi koskaan tietää mitkä värit seuraavaksi osuvat vierekkäin.

Nyt kuitenkin neulomaan jotain muuta kuin Noroa: punaisesta jakusta puuttuu enää kauluskaitale, sitten saan työn kasteltua ja laitettua odottamaan viimeistelyompelua. Siinä lieneekin sopivasti tehtävää tälle päivälle ja ensi maanantaina Elämänlangalla on toivottavasti valmis työ esiteltäväksi. Sitä odotellessa siis tähän työviikkoon.

Flunssapöpön pojan koston paluu

2010-12-07T10:23:00.001+02:00

Tarkkasilmäiset saattoivat huomata, että eilen oli maanantai, mutta Elämänlankaa loisti poissaolollaan. Maisterilla oli yksinkertaisesti pasmat sekaisin, ensinnäkin siksi, että maanantai oli pyhä ja toisekseen siksi, että joko muutaman viikon takainen flunssa tai sen nuorempi sukulainen iski. Perjantain ja lauantain välisenä yönä siirryin epätoivoisen tukkoisena nukkumaan puoli-istuvaan asentoon Teemun nojatuoliin, ja lauantain ja sunnuntain keskityin köhimään ja niiskuttamaan ja lääkitsemään itseäni kuumalla juomalla. Maanantaina näyttelin niin tervettä, että siivosin aamulla, menin roolipelaamaan päivällä ja kävin katsomassa linnanjuhlia illalla, mutta itsenäisyyspäivä näemmä söi sen kohdan aivosta joka tunnistaa viikonpäiviä.

Viikonloppuna sairastellessa on ollut aikaa neuloa taas Ullaan tekeillä olevaa punaista jakkua. Nyt vaiheessa on enää toinen hiha ja sitten puuttuu kaulus ja viimeistelyt. Hiha näyttää lyhyeltä, mutta se on juuri niiden mittojen mukainen jotka otin, ja lankakin on sen verran vähissä, ettei kauheasti pysty sooloilemaan. Toki jakku tulee minua pienemmälle ihmiselle ja sitäpaitsi on muistettava, että vanha helmasyntini on tehdä hihoista liian pitkät. Muuten työ näyttää lupaavalta, vaikka palasina olevasta pingottamattomasta neuleesta onkin aina vaikea sanoa mitään varmaa. Olen vain niin kertakaikkisen tyytyväinen, kun pääsen tekemään aivan ominta itseäni, eli yksinkertaista vaatetta jossa on kuitenkin vähän epätavallisemmat palmikkodetaljit.

Jakun lisäksi tekeillä on ollut reissuprojekti, palmikkosäärystimet toiselle ystävälle. Lankana näissä on Sandnesin Sisu ja neulepintana ihan peruspalmikkoribbi. Säärystimistä tulee pitkät ja niiden alareunaan tulee levennyksiä sekä pidempi joustinneule kuin yläosaan, koska tilaaja halusi, että säärystimet laskeutuvat kauniisti ulkokengän päälle. Näistäkin voisi tietysti kirjoittaa ohjeen, jos niistä tulee kivat, joskin itsekritiikki potkaisee välillä ja marisee, että voiko sanoa ohjeeksi reseptiä, jossa neulotaan palmikkoputkea. Tosiasiahan kuitenkin on, että monenlaisia ohjeita tarvitaan, ja yksinkertaiset helposti muunneltavat "reseptit" ovat aina tarpeen. Säärystin muuten poseeraa varhaiseksi joululahjaksi saamassani käsityöpussissa, joka on mainio nimenomaan mukana kannettavalle pienelle projektille. Pussi on tehty kolmesta kaitaleesta pehmeäksi käytettyä farkkukangasta ja yhteen kaitaleeseen on jätetty vielä vanhojen farkkujen taskukin paikoilleen. Mukaan mahtuu mukavasti pari lankakerää ja sukkapuikot ja taskuun voi tyrkätä vaikkapa bussikortin ja kännykän.

Neuletyötkään eivät tietysti tekemällä lopu. Nuoremman jälkikasvun tarhasta huomautettiin, että lapsi on valittanut kylmää ja kaipaisi villapaitaa. Tutkimus paljasti, että molemmilla lapsilla on kyllä olemassa yksi (1) äidin neuloma pusero, mutta erityisesti Nean kappale alkaa olla puolihihaista mallia kun raajat ovat venähtäneet. Eräänä päivänä päädyin sitten Mäkelänkadulle muuttaneeseen Priimaan, josta mukaan tarttui Langin Baby Alpacaa. Koska jälkikasvu ei ollut mukana valitsemassa, värit valikoituivat äidin värisilmän mukaan. Näistäkin on tulossa Ullaan ohje, simppelit ja toivottavasti nopeatekoiset lasten neulepuserot vastaväridetaljein, suljettua neuletta ja hyvin vähäisin viimeistelyin.

Näissä kiireisissä tunnelmissa siis kohti joulua. Turha kai sanoakaan, että joululahjaneuleita ei ole tältä suunnalta juuri odotettavissa? Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

Vihdoin jotain valmista

2010-11-29T13:25:00.005+02:00

Minusta on tuntunut siltä, että olen ollu iät ja ajat neulelimbossa. Neulon ja neulon tekeillä olevia töitä, mutta mikään ei valmistu tai sitten niitä ei voi näyttää kenellekään. Kaikki on ollut kuukausitolkulla joko kirjaan liittyvää tai muuten tilattua tai hyshys-tavaraa. Nyt kuitenkin kertaheitolla valmistui parikin työtä, joten pääsen ihan ilolla esittelemään jotain kokonaan neuleaiheista.

Siniset peruspolvisukat ovat Vuorelman Vetoa, enkä kuollaksenikaan muista mikä väri on kyseessä. Kylmä talvivalo teki sukista valokuvissa erilaisista kuvakulmayrityksistä huolimatta aina kirkkaansiniset, vaikka aito väri onkin tummempi. Aloitin sukat kärjestä tiimalasialoituksella, tein ranskalaisen kantapään ja muotoilin pohkeen mittojen mukaan. Sukat menevät ystävälleni Lauralle, joka muutama viikko sitten harmitteli polvisukkien puutetta, siksi Elämänlangalle epätyypillinen väri.

Toisena valmistuneena työnä Silja-hihatin, tilaustyö joka on menossa linnanjuhliin mikäli se istuu vastaanottajalle hyvin. Vielä en uskalla nuolaista, sillä neuletta ei ole sovitettu. Silja on nyt samalla pieni kurkistus tulevan kirjan neuleisiin, ohje ilmestyy siis sitten kun Pitsit puikoille pääsee kustantajan hyppysistä kirjakauppoihin. Ei, aikataulusta ei vielä ole tietoa, emme ole vielä saaneet oikovedoksia käsiimme. Hihatin on neulottu Jaipur Silk Finosta, pitsineulepaksuisesta täyssilkkilangasta, ja hihansuissa on somisteina helmiä. Tässä on kuvakulma tarkoituksella hieman obskuuri, että kirjaakin varten jää sitten jotain jännitettävää.

Nyt olen näiden töiden valmistuttua siirtynyt puurtamaan punaista jakkua joka tulee Ullaan jahka valmistuu sekä minulta tilattuja aika perusmallisia palmikkosäärystimiä. Ullan parissa puurtamista on luvassa ensi vuonna enemmänkin, sillä lupauduin käytettäväksi taustayhdistyksen hallitukseen. En päässyt vuosikokoukseen, kun vaarin hautajaiset sattuivat juuri samalle päivälle, mutta kuulin eilen tulleeni myös valituksi. Olen vuosikaudet seurannut Ullaa lähinnä suunnittelijana ja lukijana, joten on hauskaa päästä kiinni myös hallitustyöskentelyyn.

Näissä tunnelmissa Elämänlangalla suunnataan alkavaan viikkoon, ihan kunnolla neuleinnostusta puhkuen. Jokohan ensi viikolla olisi lisää esiteltävää?

Elämä voittaa

2010-11-22T09:34:00.001+02:00

Viime viikon flunssa osoittautuikin sitten sitkeämmäksi kuin olin kuvitellut. Keskiviikkona terveyskeskuksen päivystävä sairaanhoitaja arveli iloisesti, että flunssaa se varmaan vain on, mutta että nyt on kyllä jo kausi-influenssaakin liikkeellä. Lauantaina kävin vastoin parempaa tietoani melkein naapurissa tuoreen kummipojan nimiäisissä sekä myöhemmin illalla bileissä ja eilen kähisinkin sitten liki vailla ääntä. Vielä tänään aamulämpö oli puoli astetta normaalia korkeampi, mutta olo on selkeästi parempi kuitenkin. Ääni on maassa ja väsyttää, rintakehää puristaa ja aristaa, ja mikäli lämpö vielä roikkuu mukana pari päivää käyn uudestaan tervarissa näytillä.

Päivän kuvituksesta vastaa Joel, 4 v.

Tänään on sentään luvassa piristävää seuraa, kun Langankuluttaja tulee päiväkahville. Epäilen, ettei kahvi ja kälätys tee äänelle hyvää, mutta mielelle varmasti. On mukavaa päästä tapaamaan välillä ilman kirjastressiä: nyt kun käsikirjoitus on kustantajalla työstettävänä, me emme voi tehdä asialle yhtikäs mitään ja voimme ihan muuten vain keskittyä neulomaan ja juoruilemaan.

Tuossa ylläolevassa Joelin ottamassa taidekuvassa vilahtaa yksi omista neuleprojekteistani, jota ei täällä vielä liiemmälti voi esitellä. Niinpä epäselvä kuva jossa työ on sivuosassa myttynä vanhassa jäätelörasiassa onkin täysin aiheellinen. Kyseessä on yhden kirjaan tulossa olevan ohjeen mukaan tehty pitsineulehihatin helmikoristein. Mainitsin joskus aiemmin tilausneuleesta tärkeään juhlaan: hihatin tulee ystävättärelle, joka on menossa presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Näin suunnittelijan kannalta valitettavasti hän ei kulje kättelyjonosta, joten Kristel Nyberg Designiä ei nähdä televisiossa, mutta vannotin kuitenkin kertomaan kaikille mahdollisille kyseleville tahoille kenen suunnittelema neule on yllä.

Joel kuvaa itselleen tärkeitä asioita. Kuten uuden television.

Viime viikkoina neulominen on kulkenut hieman tahmeasti. Siihen osasyynää on ollut neuleviihteen puuttuminen. Televisiostamme aktivoitui nimittäin takuunlaukeamispiiri (takuu oli umpeutunut puolisen vuotta sitten) ja olimme muutaman viikon kokonaan ilman töllötintä. Koska olen kroonisesti kykenemätön keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan, en ole oikein osannut istua sohvannurkassa neulomassa ilman telkkaria. Onneksi äänikirjat on keksitty, sillä muuten en tiedä mitä kaikille tilauksille kuuluisi tällä hetkellä. Vanhan television vika osoittautui sellaiseksi, että korjaaminen oli mahdotonta. Jouduimme siis flunssaviikon ratoksi käymään ihan lähiprismassa hakemassa uuden. Nyt on neuloja tyytyväinen, kun taas pääsee katsomaan miten kuorot sotivat ja tähdet tanssivat ja lapsetkin näkevät oleellisen pikkukakkosensa.

Ensi viikkoon mennessä Elämänlangalla päästään ehkä näkemään jotain valmista, sillä hihatin on loppusuoralla ja samoin yhdet tilatut polvisukat. Viikonloppuna on kuitenkin luvassa myös vaarin hautajaiset, joten katsellaan tunnelmia sitten tuonnempana.

Tautista

2010-11-15T07:59:00.002+02:00

Elämänlangalla podetaan juuri nyt tappoflunssaa, eikä täällä ole oikein mitään nähtävää. Ääni on maassa, nenä tukossa, kuume nousussa ja mietin millä ilveellä saan iltapäivällä haettua eskarilaisen, ruokittua lapset ja vietyä molemmat merirosvosynttäreille. Ainakaan en näemmä ole sellaisessa kunnossa, että menisin Sellolle etsimään mitään merirosvorekvisiittaa saatika sitten lahjaa päivänsankarille.

Tänään joudun siis luovuttamaan ja ryömimään takaisin petiin, mutta jos yritettäisiin ensi viikolla uudelleen Elämänlankaa?

Iloja ja suruja

2010-11-08T09:51:00.001+02:00

Elämänlangalla on viikon mittaan tapahtunut paljon ja tuntuu aivan käsittämättömältä, että vasta viikko sitten kirjoittelin seurakuntavaaleista. Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia kommentoijia, olen saanut hirveän hyvää palautetta. Olen myös ilolla seurannut, kuinka vaalit ovat saaneet näkyvyyttä ja ennakkoäänestys on ollut vilkasta. Nyt ennakkoäänestys on päättynyt, mutta varsinainen vaalipäivä on vielä tulossa, eli vielä tämän viikon sunnuntaina ehtii vaikuttaa.

Kuluneen viikon suurin ilonaihe ei kuitenkaan suinkaan ole liittynyt kirkollispolitiikkaan vaan aivan perhepiiriin: Joel täytti tiistaina neljä vuotta ja eilen juhlittiin pienellä porukalla ja vähimmän vaivan periaatteella synttäreitä. Paikalla olivat entiset Harmonia-kämppikset, yhden heistä isä, minun veljeni, vanhempani sekä tuttavaperhe lähinaapurista. Uudemmille tuttaville olikin hauska tehdä esittelyjä epätavallisista perhesuhteista, mutta kuten paikan päällä todettiin, onko sillä nyt niin väliä ollaanko sukua vai muuten vaan perhettä. Harmonia-kämppikset olivat leiponeet mokkapaloja, mutta muuten Fazerin, Ehon ja Myllyn parhaan äidit tekivät meidän äitien juhlatarjottavat.

Päivänsankari alkaa nyt olla sen verran iso, että paketit kiinnostivat oikeasti. Suurimman ilonkiljahduksen kirvoitti lahjapaperista esiin kuoriutunut uusi juna brio-junarataan, sillä puinen klassikkolelu on Joelin ehdoton suosikki ja rata rakennetaan joka päivä ja usein monta kertaa päivässä. Lisäksi paketeista löytyi mm. Miina ja Manu -kirjoja sekä paperilla että äänikirjana, palapelejä sekä Joelin ihkaensimmäinen radio-ohjattava auto.

Synttärien jälkimainingeissa pienenä harmin aiheena oli se, että Joel sai pitkästä aikaa yöllä hirveän yskänkohtauksen ja oli suorastaan surkea, mutta onneksi maanantai on hänelle vapaapäivä tarhasta ja voimme viettää ihan rauhallisen kotipäivän.

Viikon suuri suru on torstaina tullut suru-uutinen vaarini kuolemasta. Vaari oli jo 82-vuotias, ja kun hän pari viikkoa sitten joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi oli jo melko oletettavaa, että lähdön hetki on käsillä. Itse ehdin käydä katsomassa häntä viime viikon viikonloppuna, kun äitini patisti kaikkia lähisukulaisia vuorotellen käymään.

Olen ollut siitä onnellisessa asemassa, että kaikki isovanhempani ovat asuneet lähellä ja ovat olleet vielä elossa ja hyvissä voimissa lapsuusvuosinani, joten minulla on vaaristakin paljon lämpimiä muistoja paitsi erilaisista sukujuhlista myös aivan arjesta. Mummi ja vaari asuivat ala-asteeni tuntumassa, ja usein meninkin koulusta sinne enkä kotiin. Silloin kun vaari vielä oli työelämässä hän rakensi taloja ja hän osasikin aina asiaankuuluvasti ihastella niitä puutyöprojekteja jotka toin nähtäväksi. (Minähän olin, uskokaa tai älkää, koulussa täysin avuton tekstiilityössä ja siirryin puutyöhön heti kun meidän vanhanaikaisessa kyläkoulussamme ymmärrettiin, että tytötkin voivat haluta tehdä puutöitä enemmänkin kuin opetussuunnitelman pakollisen pätkän.) Muistan hänen rakennelleen pienen hirsimökin muotoisia lintulautoja ja askarrelleen metallisista kaljatölkeistä miniatyyrikeinutuoleja. Viimeksi mainittuihin saatto törmätä mitä kummallisimmissa paikoissa, esimerkiksi Riihikallion pienen pankkikonttorin tiskiä koristamassa.

Viimeisinä vuosinaan vaari oli fyysisesti huonossa kunnossa ja satunnaisesti muistikin petti, mutta viimeiseen asti hän kuitenkin tuntui tunnistavan lähisukulaiset. Siksi otinkin haikeuden sekaisella ilolla vastaan uutisen, että kun hautajaisten aika loppukuusta koittaa, tulee vaarin siunaamaan hänen omasta pyynnöstään serkkuni Tarmo, joka joku vuosi takaperin sai pappisvihkimyksen. Äitini sanoi, ettei hän olisi millään voinut esittää serkulleni sellaista pyyntöä koska vaari ja Tarmo olivat aina niin läheiset, mutta minusta juuri läheisyys tekee asian niin luontevaksi.

Näissä haikeissa tunnelmissa Elämänlangalla siis lähdetään tähän viikkoon. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa.

Kirkollispoliittista

2010-11-01T07:55:00.001+02:00

Elämänlankaa on yleensä neutraali vyöhyke, enkä yleensä muutenkaan hirveästi mainosta teologiuttani. Pyrin yleensäkin pitämään kiivaissa keskusteluissa matalaa profiilia ja sovittelemaan pikemminkin kuin vahvasti julkisesti puolustamaan mielipiteitäni. Viimeaikaisten tapahtumien jäljiltä haluan kuitenkin ottaa ihan virallisesti kantaa ja muistuttaa vielä kirkkoon kuuluvia tai vasta elokuun puolenvälin jälkeen kirkosta eronneita lukijoita, että seurakuntavaalien ennakkoäänestys alkaa tänään. Seurakuntavaalien äänestysprosentti on yleensä hyvin alhainen, joten jokaisella äänellä on väliä. Ja, kuten eräs ystäväni huomautti, moni on nyt herännyt huomaamaan että äänestämättä jättäminen saattaa hyvinkin olla ääni konservatiivisiivelle.

Myönnän itsekin olleeni kirkollisvaaleissa aiemmin nukkuvien puolueessa. Nyt äänestän kuitenkin sen kirkon puolesta, jollaiseen haluan kuulua. Minun kirkkoni rakastaa ja hyväksyy. Minun kirkossani on tilaa. Minun kristinuskoni ydin on pienoisevankeliumissa, Joh 3:16: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Mikäli ei tunne ehdokkaita, kannattaa tältä samanlaiselta linjalta lähtevää kandidaattia etsiä Tulkaa kaikki -listoilta oman seurakunnan kohdalta. Kannattaa muuten myös tutustua ehdokkaiden näkemyksiin seurakuntavaalikoneessa, vaikka kaikkien seurakuntien ehdokkaat eivät olekaan sitä täyttäneet.

Itse olen taustaltani perusluterilainen, olen ollut seurakuntanuorissa ja suuntasin sitten teologiseen tiedekuntaan aikomuksenani lukea papiksi mutta tutkimustyö vei mennessään. Olin jo teini-ikäisenä kehittänyt vahvan mielenkiinnon Raamattuun, ja vaikka teologinen tutkinto on hyvin laaja-alainen olen aina mahdollisuuksien mukaan keskittynyt Uuden testamentin eksegetiikkaan eli historiallis-kriittiseen Uuden testamentin tutkimukseen. Saan näppyjä, päänsärkyä ja tuskallisia kouristuskohtauksia siitä tavasta, jolla esimerkiksi taannoisessa Ajankohtaisen kakkosen homoillassa siteerattiin Raamattua aseena, ottamatta lainkaan huomioon kohtien kontekstia, alkuperäistä kirjoitustarkoitusta ja historiallista taustatilannetta. Minun kristinuskoni ydin on rakkaus, ja se loisti eri suuntien kristittyjä edustavien keskustelijoiden puheissa valitettavan vahvasti poissaolollaan.

Minun kirkkooni mahtuu myös keskustelua ja erilaisia mielipiteitä, mutta minua ahdistaa se tapa, jolla Ajankohtaisen kakkosen keskustelu nosti hyvin konservatiivisten ja osin täysin toisiin liikkeisiin kuin Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien kristittyjen äänen kirkon ääneksi. Minua pelottaa ottaa julkisesti näin vahvasti kantaa, mutta tämä asia on minulle hyvin tärkeä ja haluan tällä tavalla ilmaista omalta osaltani sen, että konservatiivien äänet ovat vain pieni osa kirkon kirjavaa kenttää. Äänestyspäätöksen ja tämän blogimerkinnän lisäksi olen toiminut liittymällä viimein Yhteys-liikkeeseen ja antamalla luvan julkaista nimeni liikkeen jäsenlistalla webissä. Yhteys on ekumeeninen solidaarisuusliike, joka pyrkii edistämään seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoista kohtelua sekä kirkoissa että yhteiskunnassa. Olen itse identifioitunut biseksuaaliksi niin kauan kuin minulla ylipäätään on ollut asialle joku nimi, ja ystäväpiirissäni on kaikenlaisia suuntautumisia täysin heterosta umpihomoon. Haluan, että siinä kirkossa johon itse kuulun on meille kaikille tilaa.

Elämänlangan kirkollis- ja seksuaalipoliittinen kannanotto päättyy tähän. Palaamme ensi viikolla normaaliin lähetykseen ja esimerkiksi neutraaleihin neuleaiheisiin.

Sininen hetki

2010-10-25T10:13:00.001+03:00

Minä pidän väreistä. Pidän vihreän sävyistä aina hempeästä vaaleasta lehmuksenvihreästä syvään tummaan metsänvihreään, pidän kirkkaasta punaisesta, hehkuvasta oranssista, lämpimästä keltaisesta, maanläheisestä ruskeasta. Pidän pehmeästä luonnonvalkoisesta, grafiitinharmaasta ja sysimustasta. Jopa joillekin vaaleanpunaisen sävyille olen vähitellen siedättynyt.

Sininen väri on minun sokea pisteeni. Esimerkiksi jos käymme äitini kanssa kangaskaupassa, äiti löytää monenlaisia viehättäviä sinisiä kankaita, joita en itse kertakaikkiaan vain samoilta pöydiltä tai samoista palalaareista nähnyt. Kun olemme Langankuluttajan kanssa työstäneet kirjaohjeita, ovat siniset neuleet aina olleet tavalla tai toisella vaikeita ja murheenkryynejä. Sininen on viehättävä väri luonnossa: taivaalla, sinivuokoissa, talvisen illan sinisessä hämärässä. En vain osaa itse työstää enkä juuri käyttääkään sinistä. En osta sinisiä lankoja enkä kankaita enkä teinivuosien farkkuvaiheen jälkeen ole juuri hankkinut sinisiä vaatteitakaan itselleni.

Nyt sininen on vähitellen kuitenkin ulottamassa lonkeroitaan elämääni, kun herra-justkoht-neljävee on jo pidemmän aikaa päättäväisesti ilmoittanut sen lempivärikseen. Kun Joelin kaulaliina viime viikolla katosi päiväkotiin, hän tilasi minulta reippaasti uuden, "samanvärisen kuin minun tupsupipo". Koska Novitan värikartat vaihtelevat vauhdikkaasti ja markettien valikoimat ovat mitä ovat, ei ihan samaa sinistä enää löytynyt, mutta kerä vaaleansinistä Cloudia kelpasi. Viikonloppuna tikuttelin sitten bussi- ja metroviihteenä todellisen "katso äiti, ei aivoja" -neuleen, muutaman sentin levyisen ja metrin mittaisen suikaleen 1 o, 1 n -ribbiä minun käsiini paksuilla eli 4,5 -millisillä puikoilla.

Vielä vahvempaa, syvää perussinistä on puikoilla sukkien verran. Ystävättäreni Laura valitteli polvisukkiensa kuluneen puhki, joten lupauduin neulomaan uudet. Laura toi minulle kaksi vyyhtiä sinistä Vuorelman Vetoa, ja nyt tekeillä on sitten kärjestä aloitettu sileä polvisukka. Kumma kyllä tämäkin sininen neule tuntuu etenevän kivuttomasti ja oli esimerkiksi ainakin loppuviikosta kohteen jalkaan testatessa aivan oikeaa kokoa. Neulematematiikka yrittää kyllä tässä nyt hämätä, koska laskelmat väittävät että Lauran siroa pohjetta varten pitäisi lisätä silmukkamäärä liki sataan. En usko, vaan aion tehdä fiiliksen mukaan, sillä olen useammin kuin kerran tehnyt itselleni liian ison polvisukanvarren kun olen uskonut mallitilkkuja ja matematiikkaa. Teoriani on, että maailmassa on polvisukkien pohjemuotoilun kohdalla jonkinlainen aika-avaruusvääristymä.

Seuraavaksi kuitenkin puikoille punaista, kun jakku etenee jo kauluksen muotoiluissa, ja kenties vyyhdinpuille violettia silkkiä, joka tosin on liian liukasta kerijälaitteella kerittäväksi. Sukkaset saavat mennä laukkuun reissuneuleeksi, sillä suuremmat työt ovat hankalamia kanniskella ympäriinsä. Ensi viikolla ennustan Elämänlangan olevan aivan muissa aiheissa.

Syksyisiä sävyjä

2010-10-18T09:01:00.001+03:00

Viime viikolla valittelin, että Three Irish Girlsin minulle lähettämistä sukkalangoista ei ollut tietoa, ja pelkäsin joutuvani vetäytymään keväällä allekirjoittamastani sopimuksesta. Nyt, kuten usein on tapana, huoli onkin väistynyt vaihteeksi kovan neulekiireen tieltä. Tiistaina tai keskiviikkona lankapaketti vihdoin saapui, ja nyt olen kiireneulonut sukkaparia ja värvännyt vieläpä Hannan sekä Tammikuun koeneulomaan kovaa vauhtia.

Tämä kaikki alkoi siis jo huhtikuussa, kun Three Irish Girls yllättäen lähestyi minua sähköpostitse ja pyysi ohjetta lankaklubiin. Varmaan arvaatte, kuinka imartelevaa amatöörisuunnittelijalle on, kun tällä tavoin ihan erikseen pyydetään suunnittelemaan jotain. Toukokuussa allekirjoitin sopimuksen ja sitten tämä asia hautautui kirjakiireiden alle. Kun kiireet lopulta hellittivät, aloin odotella lankoja. Syyskuussa tuli viesti lähetyksen lähtemisestä, mutta saapumisviestiä ei sitten kuulunutkaan. Tyypillisesti vasta valitettuani asiasta julkisesti blogissa sekä mailattuani Three Irish Girlsille, että lankoja ei ole kuulunut eikä uudelleen lähetetyillä materiaaleilla varmasti ehtisi deadlineen mennessä valmiiksi pakettikortti sitten saapui.

Koska en tiedä, kuinka hys-hys Three Irish Girlsin lankaklubit ovat, en näytä lankoja enkä keskeneräisiä sukkia blogissa. Voin kuitenkin kertoa, että sain suurin piirtein Nallen paksuista merinovillalankaa kahdessa semisolidissa sävyssä: toisesta tulee minun neulomani kuvattava sukkapari, toinen meni Hannalle koeneulottavaksi. Hanna sai rauhallisia vaaleita hieman harmaaseen taitettuja ruskea-beigejä sävyjä, minulla taas on iloista syksyistä oranssia, vähän tummempaa ja punaisempaa kuin tämän viikon leikkokukka. Pohdin tovin ketä käyttäisin sukkamallina, mutta päädyin sitten neulomaan itselleni niin, että mallijalka on koko ajan ulottuvilla. Seuraavaksi pitäisi sitten vain yrittää saada joku värvättyä valokuvaamaan päiväsaikaan niin, että pääsee ulos ja hyvään valoon.

Toinen sukka on valmis ja toinen puolessa, joten nyt reipasta tahtia jatkamaan neulomista ja ohjeen oikolukua. Ensi viikolla taitaa olla luvassa lisää tilausneuleita, kun tekeillä on sukkien lisäksi edelleen punainen jakku, ja kolmet langat odottelevat tekijää. On ihanaa, kun on sekä neuleinspiraatiota että selkeää tekemistä, joskin tietysti ideoita olisi taas paljon enemmän kuin aikaa. Ensi viikolla Elämänlangalla siis ehkä jakun etenemistä ja sitä suunnitteluprosessia, kun tämänhetkinen ohje on pois käsistä.

Kun saapuu syys

2010-10-11T09:43:00.001+03:00

Vaikka voisi kuvitella, että vuodenaikojen vaihteluun olisi yli kolmen vuosikymmenen kokemuksella tottunut, tulee syksy joka vuosi kuitenkin yllättäen. Ulkona sää on kirpeä. Villapuserot, myssyt ja kämmekkäät saa taas kaivaa kunnolla käyttöön. Ja lapset tuovat päiväkodista mukanaan flunssia. Nea oli kotona kovassa kuumeessa toissaviikon, Joel viime viikon. Tänään aamulla Nea lähti nuhaisena eskariin, saa pitää peukkuja, ettei kuume nouse uudestaan koska minulle alkaa riittää tauteilu. Omaa nenää vähän kutittelee ja pari päivää on aivastuttanut, mutta juon kuumaa kahvia ja yritän päättäväisesti torjua ajatuksen flunssanpoikasesta.

Keittiön pöydällä on ruusu.

Kahvista tuli mieleen tätä kahvinarkkaria ilahduttanut tapaus. Ihan tähän kotikulmille, Selloon, on avattu pieni kahvi- ja suklaaliike Caffi. Puodista saa vastapaahdettua kahvia papuina, tai sitten jauhavat liikkeessä tällaisille karvalakkiharrastajille, joilla ei ole omaa kahvimyllyä ja erikoiskeitintä kotona. Minun kahvinkulutuksellani ei kovin usein kannata sortua kalliisiin erikoiskahveihin - varsinkaan jos niitä myydään kaupassa, josta saa samalla ostosreissulla käsintehtyjä suklaakonvehteja. Ei ainakaan jos, kuten minulle myyjä viime viikolla ystävällisesti kertoi, he ovat tällä viikolla saamassa uuden konvehtilähetyksen.

Huivi poseeraa tuolinselkämyksellä, kun kotona saatavilla oleva lapsimalli kieltäytyi jyrkästi valokuvista tällä kertaa.

Neulottukin on, punaista jakkua sekä lapselle pitsihuivia. Roosa huivi on itseasiassa ollut jo vaikka kuinka pitkään pingottumassa petauspatjan alla, mutta tänä aamuna viimein nypin neulat irti ja päättelin langanpäät. Huivin nimi on Liisa, ja se on pienennetty versio kirjaan tulossa olevasta ohjeesta: neuloin tämän itseasiassa vielä viime hetken koekappaleeksi kun piti testata, että ruutupiirrokset vaihtuvat sujuvasti. Lankoja on odoteltu: minulta tilattiin Three Irish Girlsin sukkalankaklubiin ohje. Nyt en tosin tiedä tuleeko diiliä sittenkään, sillä toukokuussa allekirjoittamassani sopimuksessa lupasin toimittaa ohjeen ja kuvat 25.10.. Siihen on nyt kaksi viikkoa aikaa, mutta kaksi viikkoa sitten lähetetyistä langoista ei ole mitään havaintoa. Pyysin deadlineen siirtoa, mikä minusta olisi kohtuullista kun kerran tarvitsemiani työskentelymateriaaleja ei ole toimitettu, mutta pyyntöön ei ole vastattu. Tosiasia kuitenkin on, että haluan tehdä huolella ja hyvin mieluummin kuin kauhealla kiireellä sekundaa.

Nyt pihalle nauttimaan syyssäästä kotipäivää maanantaisin viettävän nelivuotiaan kanssa, neule ja kahvikuppi mukana. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa.

Tuli hännän alla

2010-10-04T08:46:00.001+03:00

Kirjaprojektin jälkeen totesin, että nyt neulon jotain itselleni. Tämä on onnistunut puolikkaan sukan ja noin kolmen neljänneksen hihattimen verran, jonka jälkeen onkin sitten ollut kädet täynnä töitä.

Jossain vaiheessa opiskeluaikoina tein henkeni pitimiksi kavereille tilausneuleita. Viime vuosina olen neulonut hyvin vähän tilauksesta, varsinkin, kun suuren osan aikaa on ollut erilaisia itse suunniteltuja asioita tekeillä. Nyt onkin sitten äkkiä tuli hännän alla, kun joka suunnasta tulee pyyntöjä neuleille, sellaisia ja sellaisilta ihanilta ihmisiltä, joille ne hirveän mielelläni toteutan. Toivoisin vain voivani kasvattaa toisen ja ehkä kolmannenkin käsiparin!

Punainen jakku, joka on täällä välillä vilahtanut, etenee mukavasti. Työ tuntuu kauhean hitaalta, kun neuloo etu- ja takakappaleita yhtenä osana, mutta kun jaksan vielä muutaman sentin puurtaa saan jakaa työn kädenteiltä ja sitten erilliset pienemmät osat etenevätkin nopeammin. Olen todella tyytyväinen sommittelemiini kulmiin, ja pidän jakun reunusten palmikkokuviosta todella paljon. Työtä on siis myös ilo tehdä, vaikka toivoisin olevani nopeampi! Yritän neuloa muutaman silmukan joka kerta, kun on hetki aikaa, ja viikonloppuna neule kulkikin mukana eksoottisissa paikoissa. Esimerkiksi neuloin urheilukatsomossa, kun ehkä ensimmäistä kertaa koskaan olin seuraamassa joukkueurheilua paikan päällä. Seuraavaksi, jahka jakku etenee, pitäis alkaa neuloa sukkia ja säärystimiä sillä moisista on esitetty vienoja toiveita ainakin kolmelta taholta. Itseasiassa kävin eilen ystävättären kanssa ja sain pari vyyhtiä sinistä Vetoa, josta pitäisi tulla polvisukat.

Olen myös erittäin otettu, sillä sain pyynnön neuloa yhden tulevaan kirjaan tulevista asioista eräällä ystävättärelle suuriin juhliin joulukuussa. On todella ihana tietää, että joku arvostaa töitäni niin paljon, että haluaa uskoa minulle juhla-asusteen toteutuksen. Langat sain jo, mutta pitäisi vielä käydä valitsemassa työhön sopivat ja kauniin väriset helmet.

Nyt, jotta joku tekeillä olevista asioista etenisikin, menen sohvalle neulomaan telkkaria katsoman kuumeisen lapsen seuraksi. Vaikka sairastelevat lapset muuten ovatkin kurjia reppanoita, on myönnettävä, että äidin ihan luvallinen neuleaika on ihan hyvä korvike. Ensi viikolla lisää Elämänlankaa!

Viktoriaanista

2010-09-27T08:51:00.001+03:00

Elämänlangalla tuli, kuten viime viikolla uhkasin, vietettyä sunnuntai-ilta viktoriaanisissa tunnelmissa, kun arvon neidit kirjailijatar Damerell sekä naisasianainen Hibbitt suuntasivat vuoden 1890 Lontoossa edellisen vuoden traagisen tulipalon jälkeen jälleenrakennettuun teatteri Gloriaan sen uuteen ensi-iltaan sekä kutsuvierasjuhlallisuuksiin. Seurueessamme oli myös sokea meedio neidi Cundick ja yleisössä lisäksi runsaasti kulttuurivaikuttajia. Kyseessä oli siis liveroolipeli Gloriana, joka sunnuntaina pelattiin kulttuuriareena Gloriassa Helsingissä.

Ennen kun lapset syntyivät, harrastin larppausta enemmänkin, mutta viime vuosina olen pelannut lähinnä pöytäroolipelejä jotka eivät vaadi esimerkiksi samanlaista puvustuksen määrää kuin live-pelaaminen. Nyt tarjottiin kuitenkin niin hauskaa teemaa ja hahmoa, että pakko oli osallistua.

Kuten kuvasta näkyy, oli neiti Damerellin puvustuksessa haettu enemmän herrainmuotia kuin naisväen asua. Ihmiset eivät kuitenkaan kohotelleet kulmiaan aivan niin paljon kuin olisi voinut olettaa, kun herrasväki suurimman osan aikaa vietti paheksuen hyvin vähäpukeisia tanssijatyttösiä. Pelaamani neiti Damerell siis oli jo vuosikymmenen ollut vakaasti suhteessa neiti Hibbittin kanssa, mitä emme toki julkisesti erityisemmin mainostaneet. Käyttäydyimme molemmat enimmäkseen naisellisesti, mutta pyrin muistamaan neiti Hibbittiä pienin huomionosoituksin kuten tarjoamalla hänelle käsivarteni tarvittaessa sekä tuomalla hänelle juotavaa hänen saatuaan järkyttäviä uutisia. Kuvasta muuten jäi puuttumaan se, että saavuimme molemmat teatteriin harteillamme Springtime Swirl -huivi, minulla vihreä ja neiti Hibbittillä valkoinen. Kyllä niille suurille henkäyksenohuille pitsihuiveille siis on käyttöä!

Olin pukuuni ihan hirveän tyytyväinen. Hameen ja liivin sekä pienen solmiomaisen kaulahuivin ompeli ystäväni, valkoinen paitapusero löytyi ihan Prisman miestenvaateosastolta. Vaatteiden alla oli sitten hääpukuni alushame hieman volyymiä tuomassa sekä toiselta ystävältä lainattu korsetti joka sekä näytti että tuntui erinomaisen hyvältä päälläni. Olin loppujen lopuksi korsetissa liki kymmenen tuntia, ja vaikka se oli kiristetty sen verran tiukalle että hametta joutui kaventamaan hakaneulalla vielä viime tingassa ei tukala olo iskenyt kuin taksissa istuessa kun ei voinut istua sievästi selkä suorassa. Nyt on kyllä vähän korsettikateus ja tahtoisin juuri samanlaisen itsellenikin. Susanna tosin vähän jo uhkaili, että voisi nyt sopivasta korsetista piirtää kaavat jossain vaiheessa, mikäli saan sen vielä Meiralta lainaan.

Nyt täytyy vähitellen palailla viktoriaanisesta ajasta nykyhetkeen ja känkkäisten lasten pariin: molemmat riiviöt ovat olleet flunssaisia joten meillä on tänään kotipäivä. Ensi viikolla Elämänlangalla sitten kenties taas enemmän neuleaiheita.

Valmistautumisia

2010-09-20T10:13:00.001+03:00

Elämänlangalla elo on tällä hetkellä hyvin roolipelipainotteista. Tänään pitäisi pelinjohtaa session verran pöytäroolipeliä ja sunnuntaina on edessä ensimmäinen liveroolipeli useisiin vuosiin. Pöytäroolipelissä sentään seikkaillaan tällä kertaa suurin piirtein nykyajassa, mutta liveroolipeliä varten pitää sonnustautua viktoriaaniseen asuun.

Larpin nimi on Gloriana ja se sijoittuu teatteriesitykseen ja sen jälkeisiin ensi-iltajuhliin vuoden 1890 Lontoossa. Itse teatteriesitys on yleisölle avoin, eli mikäli sunnuntaina on aikaa käydä katsomassa viktoriaanishenkistä viihdettä niin tulkaa ihmeessä katsomaan. Esitys on sunnuntaina kello 18 kulttuuriareena Gloriassa aivan Helsingin keskustan tuntumassa ja lipputulot menevät pelin kulujen kattamiseen.

Eilisessä pelaajatapaamisessa oli hauska nähdä, kuinka monella pelaajalla oli käsityö meneillään. Tekeillä oli korsettia, tossua ja virkattua pitsikäsinettä, joista varmasti ainakin osa oli peliin tulossa olevaa puvustustarviketta. Itse olen ulkoistanut pelivaatteet täysin ompelutaitoiselle ystävälleni lukuunottamatta sitä, että viikonloppuna epätoivoisesti etsin valkoista paitapuseroa liivin alle. Totesin, että mikäli on suurempi kuin kokoa 42, ei ilmeisesti nykymuodilla halua käyttää paitapuseroista ja päädyin loppujen lopuksi ostamaan miesten paidan. Oma hahmoni on varhaisia feministejä, joten voin hyvin mekon asemesta pukeutua hameeseen, kauluspaitaan, herrainmalliseen liiviin ja solmukkeeseen.

Seuraavaksi suuntaankin jatkamaan viime viikolla esiteltyä punaista palmikkojakkua, sillä neulomalla sen kuittaan itselleni yllämainitut liivin ja hameen. Ensi viikolla sitten kenties viktoriaanisia poseerauskuvia, tai sitten kenties jotain aivan muuta Elämänlankaa.

Neulesuunnitelmallista

2010-09-13T09:16:00.001+03:00

Vaikka kirjan materiaalit menivät kustantajalle vasta puolitoista viikkoa sitten, kutkuttelee neulesunnittelusormia jo. Olen työstänyt Ullaan (kenties ensi vuoden ensimmäiseen numeroon?) tulossa olevaa jakkua vähitellen periaatteella, että hiljaa hyvä tulee.

Suurin piirtein tästä se alkaa. Tämä on jo toinen piirros, ensimmäinen versio piirrettiin baarissa satunnaisen ohjeprintin kääntöpuolelle. Olen harmillisen huono piirtämään, mutta nykyään vaatteen perusmuodon pystyy jo luonnostelemaan. Tämäkään ei muuten ole mikään neulesuunnitteluvihko, vaan kalenterini takaosan muistiinpanosivu.

Pidän yksityiskohdista. Tähän jakkuun on tulossa palmikkokuvio, joka kiertää koko vaatteen alareunasta etureunojen kautta niskaan. Koska valmiita lyhennetyin kerroksin tehtyjä kulmia ei yllättäen mallineulekirjoissa ole tarjolla, näissä pääsee tekemään kaikenlaisia kokeiluja. Minulla ensimmäinen kulma vaatteessa kuin vaatteessa epäonnistuu poikkeuksetta, mutta tällä kertaa sentään meni harvinaisen vähän pieleen.

Toinen yritys onnistuikin sitten jo paljon paremmin. Tämäkään versio ei ole täydellinen, mutta päätin sen kuitenkin saavan tällä kertaa kelvata. Vielä on harkinnassa, jatkanko tästä tuota perusmallikertaa saumattomasti ylös jakun etureunoihin, vai pitääkö vähän vielä säätää ja muotoilla. Säätäminen tarkoittaisi lähinnä sitä, että työhön tulisi kaksi ruutupiirrosta lisää, ja niitä on joka tapauksessa tässä jakussa vähintään neljä.

Onneksi aikaa kypsytellä ideaa on vielä, sillä kaitale jota neulon on vasta puolessa. Kohdassa, jossa kuvio lähtee kuvassa peilikuvina eri suuntiin oli väliaikainen aloitus, jonka purin pois nyt kun sain ensimmäisen kulman tehtyä. Nyt on siis tekeillä toinen puolisko jakun alareunaa ja toinen kulma, sekin peilikuvana ensimmäiseen nähden. Kun sanoin pitäväni yksityiskohdista, tarkoitin myöskin arvostavani neuleohjeissa huolellisesti tehtyjä detaljeja. Niitä hiipii paljon omiinkin malleihini vaikka työt sinänsä olisivat melko yksinkertaisen näköisiä.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla, innokkaasti neuloen. Ensi viikolla ehkä edistystä tässä projektissa, tai sitten ihan muuta Elämänlankaa.

Uusien elämysten viikko

2010-09-06T08:00:00.003+03:00

Vihdoin ja viimein voin todeta, että kirjamateriaalit ovat kustantajalla, joten minun ja kanssakirjailijattaren urakka on toviksi ohi. Muutaman kuukauden päästä tulee sitten oikovedosvaihe, mutta aikaisintaan loppusyksystä ja luultavammin kevätpuolella.

Kun materiaalit oli jätetty, tuli aika omituinen ja orpo olo, kun aivot eivät millään olisi uskoneet, että homma on tältä erää ohi eikä juuri nyt voi itse tehdä mitään edistääkseen kirjan valmistumista. Päätin sitten yrittää viettää muutaman päivän lomaa. Mukavasti tähän sopien samalle viikolle osui useita uusia kokemuksia ja elämyksiä.

Keskiviikkona ystäväni vei minut purjehtimaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut purjeveneessä, ja kokemus oli aika hieno. Lähdimme liikkeelle Lauttasaaresta ja purjehdimme rantaa myötäillen suoraan Helsingin keskustan edustalle katselemaan kuinka kaupungin valot syttyivät ja palasimme sitten pimeässä kotiin. Merellä huomasi myös, että syksy on tuloillaan ja neuleet olivat hyvinkin paikallaan. Kuvan Timotei-baskeri on nyt ollut paitsi purjehtiessa myös muutenkin viime päivinä kovassa käytössä, kun säät ovat viilenneet.

Tostaina oli vuorossa toisenlainen elämys, kun kävin ensimmäistä kertaa Kiasmassa. Valtion taidemuseo täytti 20 vuotta viime viikolla, ja sen kunniaksi mm. Kiasmaan oli vapaa pääsy. Kiersimme ystäväni kanssa Yhteisiä asioita- sekä Järjestetty juttu -näyttelyt. Osa teoksista kosketti, osa jätti kylmäksi. Erilaisia videoteoksia oli liikaa, että niihin olisi jaksanut paneutua. Kiinnostavaa kuitenkin käydä kerrankin myös oman ympäristön museoissa.

Viimeinen uusi elämys viikolle oli lauantain rapujuhlat. Sain aika monelta taholta kuittailuja siitä, että millainen suomenruotsalainen oikein olen kun en ollut koskaan aiemmin ollut rapujuhlilla, mutta meillä ei ole ollut tapana. Hirveän hauskaa oli, joskin sunnuntain väsymyksestä päätellen snapsilauluja olisi voinut olla pari vähemmän.

Tällä viikolla odottavat sitten uudet haasteet ja huvitukset, mutta niistä enemmän ehkä ensi viikolla, jolloin taas uutta Elämänlankaa.

Fludssa

2010-08-30T06:42:00.002+03:00

Koska olen kipeä, enkä jaksa mennä kylmälle parvekkeelle valokuvaamaan mukillista Finrexiniä, kansa voi kuvitella tähän merkintään valokuvan Neulovat puput -mukista, joka on täynnä kuumaa punaista flunssajuomaa.

Olen sitä tyyppiä, joka yleensä sairastuu deadlinen jälkeen. Olin siis puolittain ajoittanut itselleni stressiflunssan tälle viikolle, kun käsikirjoitus saadaan lähtemään. Tällä kertaa meni kuitenkin pieleen, ja jo perjantaina nousi lämpö vaikka olisi ollut vielä vaikka mitä tehtävää.

Viikonloppu menikin sitten niin sanotusti harakoille, kun pisin pätkä jonka pysyin tolpillani ilman päiväunia taisi olla yhteensä viisi tuntia ja sekin kahvin ja särkylääkkeen voimalla. Kuume ei sentään noussut korkeaksi, vaan lämpö jäi ajelehtimaan jonnekin 37,5 asteen kieppeille, mutta kehitin ikävän yskän. Edelleen on rintakehän ympärillä puristava kipeä tunne, mutta elättelen toiveita, että vointi on näin alkuviikosta menossa parempaan suuntaan eikä tauti ole mennyt keuhkoputkiin.

Työ etenee kuitenkin hitaasti, mutta varmasti. Ruutupiirroksia on luettu ja korjattu, ja olenpa kiireellä koeneulonut yhtä huiviakin vielä kertaalleen. Juuri tällä hetkellä käsikirjoituksen kokonaisversio on vaihteeksi Langankuluttajan luettavana, josko vielä jotain viilattavaa löytyisi.

Kohta on päätettävä, että se on valmis. Hirvittää.

Halusin vain pistäytyä kysymässä...

2010-08-23T08:18:00.000+03:00

...että mistä näitä virheitä oikein tulee? Käsikirjoituksessa on oikolukukierros n+1 menossa, ja joka kerta kun selaan ruutupiirroksia tai saan kommentteja uudelta lukijalta on jotain korjattavaa. Aina vain pienempää, toki: Ruutupiirroksesta löytyy nurja silmukka joka onkin muuttunut oikeaksi tai pilkut ovat taas menneet ihan mihin sattuu. Asiat on ilmaistu epäselvemmin kuin voisi, tai joku ruutupiirros on nimetty otsikossa eri tavoin kuin tekstissä.

Vaikka tuntuu siltä, että tämä ei lopu koskaan, on ihan lähipäivinä uskallettava päästää irti. On todettava, että kun viisi silmäparia on katsonut asioita läpi niin samaan aikaan kuin vuorotellenkin, kun on korjattu, tarkistettu ja korjattu taas, niin työ alkaa olla valmis. Silti mielen pohjalla on koko ajan kuitenkin pelko siitä, että jotain kriittistä jää kaikesta huolimatta huomaamatta, ja virheet valmiissa kirjassa harmittavat ihan hirvittävästi. On vaikea tietää, missä vaiheessa on tehnyt parhaansa, ja on aika lopettaa.

Nyt vielä työn touhuun, metsästämään niitä viimeisiäkin virheitä. Jokohan ensi maanantaina voin sanoa, että käsikirjoitus on lähetetty? Oli miten oli, silloin kuitenkin uutta Elämänlankaa.

Vaihtokauppoja

2010-08-16T10:35:00.001+03:00

Kuten ehkä joskus on käynyt ilmi, Elämänlangalla ompelukone ei ole ystävä. Syksyllä kuitenkin uhkasi pahasti käydä niin, että joudun ompelemaan, koska tulin ilmoittautuneeksi Gloriana-larppiin. Peli sijoittuu viktoriaaniseen aikaan joten puvustus on aika tärkeässä osassa. Korsetin saan onneksi lainaksi, mutta kaapista ei kumma kyllä myöskään löydy valmista viktoriaanista pukua.

Aihe tuli puheeksi päivänä muutamana ystäväni Marin kanssa, josta tulee isona ompelija. Mari suhtautuu neulomiseen suurin piirtein samoin kuin minä ompeluun, joten teimme diilin vaihdetuista työtunneista: Mari ompelee minulle hameen ja liivin, ja minä neulon Marille jakun.

Lauantaina teimme sitten shoppailukierroksen Helsinkiin: ensin kävimme Eurokankaassa ja löysimme kaunista oliivinvihreää satiinia (joka on liian kiiltävää ollakseen viktoriaanis-period, mutta se on nyt voi voi), ruskeanvihreää puuvillaa sekä päällystettäviä nappeja. Sitten suuntasimme Menitaan josta tarttui mukaan punaista Flavia Babyä pienen jakun verran.

Olen mallitilkkuillut sileää ja selaillut mallikirjoja ja varovasti aloittanut palmikkomallitilkkuja, ja luulen että perusidea alkaa olla kasassa. Jos jakusta tulee kiva, niin ehkä tästä sitten tulisi ohje johonkin Ullaan pitkästä aikaa?

Ullasta puheenollen, kai kaikki ovat jo huomanneet Ullan ylläriekstran, joka ilmestyi viikonloppuna? Nyt ovat siis netissäkin ne sukkaohjeet, joita Ullan ja Taito-lehden yhteistyö poiki. Kipin kapin katsomaan!

Nyt jatkamaan uusien suunnitelmien asemesta kirjan katselua, loppusuora jo häämöttää kun vielä pari viikkoa jaksaa! Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

Lomalla

2010-08-09T07:47:00.001+03:00

Perjantaiaamuna heräsin ennen seitsemää, ja jo vähän jälkeen seitsemän istuin editoimassa kirjan tekstejä. Kuuden hyvin intensiivisen työtunnin jälkeen ensimmäinen versio kokonaisesta käsikirjoituksesta lähti ensimmäiselle oikolukukierrokselle, ja paria tuntia myöhemmin minä puolestani lähdin kahden vuorokauden täydelliselle nettilomalle irti ircistä, blogeista, facebookista ja sähköposteista. Puhelimenkin pistin äänettömälle ja sanoin jo aamusta vanhemmilleni, jotka ottivat lapset viikonloppuhoitoon, että jos joku hätä tulee niin Teemulle voi soittaa.

Irrottautuminen arkirutiineista onnistui loistavasti, kun suuntasin ensimmäisen kerran sitten abiristeilyn ruotsinlaivalle viiden hyvän ystäväni (ja yhden vauvan sekä hänen hoitoavukseen otetun teini-ikäisen) kanssa. Tulostin kyllä reissuun mukaan ensimmäiset oikolukuversiot kaikista kirjan ruutupiirroksista, mutta matkaseurani uhkasi takavarikoida paperit ja piirtää kääntöpuolille rivoja kuvia tai pelata piirrustusseurapeliä mikäli yritän koskeakaan töihin viikonlopun aikana. Koska koko nipun tulostamiseen oli vierähtänyt tovi jos toinenkin, katsoin parhaaksi jättää paperit hyttiin.

Vierailimme mennen tullen laivan karaokessa, jossa jyrkästi kieltäydyin laulamasta. Tanssitin seurueeseen kuulunutta viehättävää nuorta naishenkilöä hitaita, kun yökerhossa bändi soitti sopivan teininostalgiakappaleen. Pelasimme totuutta ja tehtävää ensin yökerhossa ja sitten hytissä puoli kuuteen aamulla ja nuokuimme sitten sateisessa Tukholmassa.

En edes etsinyt lankakauppoja, koska olin matkaseurueen ainoa neuloja. Kävimme yhdessä matkalle osuneessa sarjakuvakaupassa josta ostin jatkoa alkuperäiselle Muumi-sarjakuvakokoelmalleni. Ajoimme metrolla jonka lippuvaatimusten selvittely lankesi minulle natiivina ruotsinpuhujana. Näimme kuninkaanlinnan. Lounastimme viehättävässä minimaalisessa kasvisbuffetravintolassa vanhassa kaupungissa sekä vierailimme SF-bokhandelnissa josta mukaan tarttui pari peliä sekä John Ajvide Lindqvistin romaani Lilla stjärna. Yhden ystävän kanssa kastuimme läpikotaisin, kun erkanimme seurueesta ja kävelimme kaatosateessa laivalle päiväunille sillävälin kun muut vielä jäivät kahville. Toisen illan hyttibileet olivat vaisummat, kun unisina pelasimme Once Upon a Time -tarinankerrontapeliä ja menimme sitten yhden aikoihin nukkumaan.

Paluu Helsinkiin oli eksoottinen, kun kaupunki oli Tukholmaan verrattuna täysi tropiikki. Oli kuumankosteannihkeää ja painostavaa, ja isot hikihelmet nousivat iholle. Loman kruunasikin sitten alkuyön loistava ukonilma, jonka veroista en muista ennen nähneeni. Maanantaiaamuun herääminen olikin oikein viehättävää, kun lämpötila on laskenut inhimillisiin lukemiin.

Tällaisen pikkuloman jäljiltä on taas hyvä lähteä tekemään kirjan editointia: ensimmäisen oikolukukierroksen tulokset palautuivat viikonlopun aikana, mutta käsikirjoitus meni vielä niine kommentteineen toiselle lukijalle sillävälin kun ensimmäinen lukee vielä toisen kierroksen samalla numeroita tarkistaen ja vähän ruutupiirroksiakin sillä silmällä katsellen. Itse ryhdyn tekstin paluuta odotellessani tuijottamaan mainittuja ruutupiirroksia silmä kovana, vaikka omalle työlleen tietyti onkin sokea. Jokaisella tarkistuskierroksella kuitenkin aina löytyy jotain, ja kun tarkistajia on useita joista osa on itse tekoprosessin ulkopuolisia, tavoitamme toivottavasti valtaosan mahdollisista virheistä jo ennen painoon menoa.

Myönnettävä on, että nämä työvaiheet ahdistavat kaikkein eniten, sillä tietysti haluan saada aikaiseksi mahdollisimman virheettömän lopputuloksen, ja otan hirveän henkilökohtaisesti sen jos ja kun valmiiseen kirjaan kaikesta tarkistamisesta ja oikoluvusta huolimatta virheitä livahtaa.

Nyt kuitenkin minimoimaan tätä ahdistusta jo ennakolta eli työn touhuun. Ensi viikolla jälleen lisää Elämänlankaa.

Inspiraatio

2010-08-02T08:22:00.001+03:00

Silloin kun Punokset puikoille valmistui, minulla oli takki täysin tyhjä. Neuloin kirjaneuleiden valmistuttua kuukausitolkulla pelkkiä pieniä peittotilkkuja sukkalangoista, kun päässä ei kertakaikkiaan liikkunut mitään. En pystynyt tekemään edes sileitä sukkia, saati mitään pintaneuleita. Joko prosessi on nyt ollut kivuttomampi tai jotkin taidot ovat karttuneet, sillä neulominen sujuu edelleen mainiosti.

Itseasiassa jopa uusien ohjeiden kirjoittaminen sujuu! Tarvitsin Ropeconiin jotain helppoa neulottavaa, joten nappasin mukaani vyyhdin Wollmeisea, ja esitelmiä kuunnellessa sekä pelinjohtaessa syntyi baskeri joka sai nimekseen Timotei. Mallina minulla oli jälleen kerran viehättävä ystäväni Hanna, ja ohje on myynnissä Ravelry-kaupassani.

Upouuden lisäksi on puikoilla ollu lisäksi parikin työtä tulevasta kirjasta. Mielestäni on tässä vaiheessa prosessia erinomainen merkki, että en ole lopen kyllästynyt kirjan ohjeisiin, vaan haluan neuloa samoja vaatteita ihan itsellenikin. Sattuneesta syystä nämä puikoilla olevat on kuvattu melko obskuuristi, mutta voin kertoa että Cashcottonista on tulossa hihatin. Kirjaa varten sama asuste neulottiin pitsineulepaksuisesta silkistä, mutta tästä minun versiostani on tulossa tiiviimpi ja vähemmän hentoinen käyttövaate eikä hienosteluasuste.

Koska Cashcottonissa on angoraa, se karvaa melkoisesti varsinkin kun kädet hikoavat helteessä. Niinpä en kehdannut ottaa hihatinta mukaani kun menin roolipelaamaan allergikkoperheeseen. Sen sijaan nappasin käsiini Timotei-baskerista jääneen Wollmeisevyyhdin puolikkaan, ja ryhdyin neulomaan kärjestä aloitettavia sukkia. Näissäkin on kuviopuoli kuvassa alaspäin, ihan pelkkää sileää ei siis ole luvassa.

Näissä neulemyönteisissä tunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uudet kujeet!

Ropecon!

2010-07-26T08:06:00.001+03:00

Kuten tähän aikaan vuodesta kuuluu, kului Elämänangalla yksi kesäisehkö viikonloppu jällee Espoon Dipolissa, Ropeconissa. Minulla oli tarkoituksena tänä vuonna mennä maksavana asiakkaana kun se viime vuonna onnistui niin loistavasti. Viime hetkellä päädyin kuitenkin ilmoittautumaan pelinjohtajaksi, ja vedin sekä perjantaina että lauantaina roolipeliä satunnaisille ilmoittautujille.

Coniheila piti toki hankkia, ja moiselle löytyi Alter Egon tiskiltä viehättävä badge, kuvassa kivaan kissakuvioiseen laukkuun kiinnitettynä. Ylläolevassa kuvassa esiintyy myös oleellinen con-tarvike, termosmukillinen kahvia.

Coniheilan virkaa toimitti ansiokkaasti Hanna, joka neuloi kanssani läpi avajaisten, molempien roolipelisessioiden, viktoriaanisen kauhun esitelmän, miekkakoulun esityksen ja usean muun tapahtuman. Useita muita neulojia tuli myös bongattua, Hannan jälkeen eniten piti seuraa Zeska mutta vähintään viisi tai kuusi muutakin vilahti ympäristössä jossain vaiheessa. Olen aiemminkin todennut, että neulominen ja roolipelaaminen sopivat harrastuksina loistavasti yhteen!

Kuvassa yksi neulojista, Meira, joka esitelmöi viktoriaanisesta kauhusta. Samaisessa kuvassa myös Ropecon-neuleeni, josta parempia ja tarkempia kuvia sitten ensi viikolla kun työ on kuivunut ja kuvattu.

Näissä tunnelmissa siis tällä viikolla. Lisätietona nyt mainittakoon että kirja etenee, ja enää yksi malli on valokuvaamatta. Koostamista ja editointia toki vielä riittää lähiajoiksi ihan tarpeeksi!

Ensi viikolla siis jälleen uusia seikkailuja Elämänlangalla.

Varovainen paluu

2010-07-19T08:00:00.001+03:00

Hei! Vieläkö täällä on joku? *koputtaa varovasti mikrofoniin*

Kristel täällä moi! Alan vähitellen rämpiä ylös kirjaneulesuosta: viimeiset langanpäät pitää vielä päätellä ja kuvaukset kuvata, ja sitten alkaa se eri tavalla stressaava vaihe johon kuuluu vimmainen oikoluku, ruutupiirrosten tarkistelu sekä muu vastaava koosto ja editointi.

Deadline onneksi siirtyi elokuun puolelle, sillä säänhaltijat ovat sabotoineet kuvausyrityksiä niin, että jo kaksi kuvauspäivää on jouduttu siirtämään tai perumaan, ja matkaan on mahtunut muitakin pieniä vastoinkäymisiä, mutta nyt alkaa olla ihan hyvä olo. Ensimmäisen kirjaprojektin neulomisvaiheen jälkeen tein pieniä peittotilkkuja varmaan useamman kuukauden kun aivot eivät taipuneet muuhun, mutta nyt houkuttaisi jo parikin tulevan kirjan ohjeista ihan itselle neulotuiksi. Se, että tekee mieli neuloa muuta kuin peittotilkkuja lupaa bloginkin kannalta hyvää, kun saattaa tulla jotain esiteltävää jossain vaiheessa näytille.

Nyt on sen sijaan esiteltävänä isompi projekti: varsinainen syntymäpäivä on vasta sunnuntaina, mutta koska sillon on muuta menoa Nean kuusivuotispäiviä juhlittiin jo eilen mummolassa Tuusulassa. Paikalla olivat paitsi synttärisankari (oikealla) perheineen myös entinen Harmonia-kämppis Ronja (myöskin kuvassa, vasemmalla) vanhempineen ja isovanhempineen sekä serkkuineen. Nean ihkuvaaleanpunainen prinsessamekko on mummun ompelema, minun taitoni eivät moiseen taivu.

Kuusivuotias on jo iso tyttö, eskari alkaa kuukauden päästä ja uusi päiväkoti eskarin yhteydessä odottaa jo elokuun alusta. Tiedot ja taidot karttuvat kovaa vauhtia, viimeisimpänä saavutuksena polkupyörällä ajo ilman apupyöriä. Hurjan nopeasti aika rientää! On se toisaalta pienikin vielä, ei laisinkaan liian iso kiipeämään syliin ja rutistamaan. Joskus muinoin Nea totesi Joelin ihan vauva-ajan neuvolassa olevansa "iso pieni", ja se on kyllä edelleen kovasti kuvaava luonnehdinta.

Nyt suuntaan seuraaviin kirjahaasteisiin, koostamaan listaa kaikista symboleista joita kirjan ruutupiirroksissa on käytetty. Näissä tunnelmissa alkavaan viikkoon, ja ellei taivas kaadu niskaan taas uutta Elämänlankaa ensi viikolla!

Tauko

2010-05-31T09:54:00.002+03:00

Elämänlankaa on nyt tovin tauolla. Palataan asiaan, jahka kirjamateriaalit ovat pois käsistä. Jatkakaa.

Huomiota

2010-05-24T07:28:00.001+03:00

Julkisilla paikoilla neulominen herättää usein huomiota, siihenhän meistä aika moni on neulojanurallaan törmännyt. Jotkut neuleet vain tuntuvat vetävän puoleensa enemmän kommentteja kuin toiset.

Olen neulonut viime aikoina aina ja joka paikassa kirjaan tulossa olevaa kapeahkoa suorakaidehuivia, Pörrön värjäämästä ihanasta vihreäsävyisestä puuvillasta. (Tiedän, "ihana" ja "puuvilla" kuuluvat harvemmin sanavarastooni samassa lausessa, mutta Pörrön käyttävä pohjalanka on joustavaa ja halkeilematonta niin että voi kuvitella ettei puuvillaa neuloisikaan.) Jostain syystä tämä huivi on koonnut paljon ylistäviä kommentteja hyvin yllättäviltä tahoilta.

Muutaman kuukauden ajan olen vähitellen haeskellut töitä, ja nyt viikko takaperin olin erääseen paikkaan liittyen psykologilla soveltuvuustesteissä ja -haastattelussa. Neuloin odotushuoneessa, mutta näyttääkseni normaalilta ja tasapainoiselta pakkasin huivin takaisin laukkuun kun kutsu haastatteluun tuli. Haastattelun päätteeksi kun olin jo lähdössä psykologi, viisissäkymmenissä oleva mies, pyysi vielä erikseen, että esittelisin huivia hänelle.

Toinen vielä oudompi tapaus oli kun olin lasten kanssa yhtenä viime viikon erityisen aurinkoisista päivistä Albergan kartanonpuistossa. Lähistöllä vietti aikaansa myös selvästi säännöllisesti yhdessä olutta nautiskeleva seurue, joka jo iltapäivästä oli ehtinyt iloisiin tunnelmiin. Siinä mielessä porukka oli kuitenkin vähän erikoisempi, että joukossa oli noin kolme-neljä naista ja vain yksi mies. Herra oli hyvin sosiaalista sorttia, ja kävi vuorotellen iskemässä juttua jokaisen puistossa oleskelevan kanssa. Minun kohdalleni hän pysähtyi pitkäksi toviksi. "Hei, ooksä artenomi tai jotain? Toi on TOSI hieno! Mun sisko on artenomi." Hän ihasteli huivin pintaa ja pitsineulekuviota, ja kommentoi kovasti asiantuntevasti pätkävärjäystä sekä pohti värien sopivuutta myös sisustukseen, vaikkapa keittiön verhokapaksi tai kaitaliinaksi. Olen kyllä tottunut siihen, että vedän puoleeni keski-ikäisiä humalaisia miehiä satunnaisissa paikoissa, mutta harvemmin ne keskustelut ihan näin sujuvat.

Nyt palaan sen samaisen vihreän huivin kimppuun, tutkimaan josko törmäisin tänään vielä uusiin kommentteihin. Ensi viikolla ehkä sitten lisää kirja- ja maailmantuskaa, tai sitten jotain ihan muuta Elämänlankaa.

Mukavaa kiirettä

2010-05-17T07:12:00.001+03:00

Viime maanantaina mainitsin, että Elämänlangalla oli luvassa kiireinen viikko. Näin tosiaan oli, ja tällä viikolla ohjelma jatkuu vielä tänään ja huomenissa, ennen kuin hellittää. Tänään on henkilökohtaista ohjelmaa josta toivottavasti lisää myöhemmin, ja huomenna sitten on aika tutustua vanhemman jälkikasvun tulevaan esikouluun, vaikka olenkin sitä mieltä että pienenpienet lapset eivät ole ihan kohta kouluikäisiä.

Siirtymäriittejä oli ilmassa viime viikollakin, kun opiskelutoverini Meira väitteli tohtoriksi. Ystävien ja työkavereiden seurassa juhlistettiin myös karonkkaa oikein onnistuneesti, minä vähän kahden maan kansalaisena entisten työtoverieni sekä Meiran ja minun yhteisten harrasteystävien välissä. Hyvin sujunutta väitöstilaisuutta oli ilo kuunnella, ja illaksi oli hauska pyntätä ja laittautua vaikka hiukset olivatkin yhteistyöhaluttomat ja sain tehdä kampauksen noin seitsemän kertaa ennen kuin näytin edes etäisesti juhlalliselta. Valitettavasti valokuvatodisteet nyt puuttuvat.

Viikonloppuna taas kävin hyvin pitkästä aikaa tekemässä niitä töitä joihin opiskelu-uraa valitessani kuvittelin ryhtyväni: olin Paimion seurakunnan isoskoulutusleirillä Uudessakaupungissa keikkatyöläisenä, apuna 32 teini-ikäistä paimentamassa. Hauskaa oli leirielämäkin pitkästä aikaa, varsinkin kun edelleen joka kesä haikailen rippikoululeirien perään. Leirillä reissasi mukana myös kirjaan tekeillä oleva huivi, joten viikonloppu oli kokonaisuudessaan hyvin työntäytteinen kun neuloin jokaisen vapaahetkeni.

Tämän viikon ohjelmassa on neulesuunnittelun lisäksi varmaankin kuvausjärjestelyjä, joten vähitellen pitäisi saada varmistettua kaikki mallit. Erityisen kiva olisi tietysti saada myös ohjeet ja neuleiden mallikappaleet tehtyä, mutta yritän hillitä paniikkiani ja olla repimättä kaikkia hiuksia päästäni.

Nyt suuntana aamukahvi, muut puuhat, ja sitten jälleen kirjaa puurtamaan. Ensi viikolla lisää ehkä taas tylsää ja kuvatonta Elämälankaa, kun neuleita ei oikein voi esitellä.

Juhlallista

2010-05-10T08:10:00.000+03:00

Elämänlangalla on tänään suorastaan suuren urheilujuhlan tuntua, sillä takana on äitienpäivä ja tänään maisteri Elämänlanka viettää vielä syntymäpäiväänsäkin. Toissapäivänä taas syntymäpäiväänsä vietti tämä blogi, joka näki päivänvalon 8.5. vuonna 2005. Oikeastaan olisi blogiarvonnan paikka, mutta, häpeä tunnustaa, en ole vielä saanut lähetettyä hamsteripalkintojakaan vaikka aikaa on mennyt yli kuukausi, joten en uskalla järjestää nyt mitään.

Syntymäpäivälahjaksi sain vapaaviikonlopun, kun lapset jälleen viettivät aikaa Tuusulassa. Äitienpäivänä minulle tarjoiltiin kuohariaamiainen siistityssä keittiössä, mies valmisti vielä lounaankin, ja itse sain keskittyä neulomaan kirjaan tekeillä olevaa huivia ihanasta vihreästä puuvillalangasta. Lisäksi olen kuivatellut mallitilkkua ja meditoinut muita huiviohjeita, ja vaikka välillä tuntuu siltä ettei mistään koskaan tule valmista on tilanne oikeastaan aika jees. Kanssakirjailijatar myös ilahdutti tuomalla minulle pussillisen viimeisteltävää, koska surullinen tosiasiahan on että minä olen armottoman hidas neuloja ja kaikilla on hauskempaa jos työnjaossa minä vain suunnittelen ja viimeistelen.

Itse ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi tällä kertaa langan asemesta teknolelun, kun kännykkäni alkoi hajota käsiin totaalisesti ja ystävä luopui edullisesti vanhasta N95-luuristaan. Viikonloppuun kuului siis paitsi neulomista myös nörttielämää, kun minulla nyt viimein on puhelin jolla esimerkiksi eksoottisesti pääsee nettiin. Myös teininostalgiaa on luvassa, jahka Amazon toimittaa paketin jonka tilasin itselleni: löysin useamman elokuvan joihin liittyy herkkiä ja hempeitä muistoja kaukaisilta nuoruusvuosilta. Vaan eikö ole niin, että jos nainen on 17-vuotiaana kauneimmillaan, niin 34 on sitten kahta kaunihimpi?

Näissä tunnelmissa jatketaan tähän viikkoon, jonka aikana on luvassa niin hupia, juhlallisuuksia kuin työtäkin, eli kiirettä pitää. Kenties jonkinlaista raporttia ensi viikolla, jolloin luvassa on taas uutta Elämänlankaa!

Täällä ei ole mitään nähtävää

2010-05-03T07:47:00.001+03:00

Täällä ei ole mitään nähtävää. Täällä ei ole tänään edes automaattista blogivastaajaa, koska blogivastaajatontutkin on värvätty neulomaan mallitilkkuja. Jonkun pitäisi neuloa myös huivia, hattua ja käsineitä, mutta en tiedä kuka sen tekisi. Lisäksi pitäisi kirjoittaa tutoriaaleja, viimeistellä niitä neuleita joita Langankuluttaja on neulonut puikot sauhuten ja tehdä järjestelyjä kuvauksia varten.

Elämänlangalla saattaa hyvinkin olla huomattavan tylsää kirjaprojektin tämän vaiheen loppurutistuksen kanssa, olkaatten siis varoitetut. Mikäli kaikki nyt sujuu hyvin, pitäisi noin kuukauden kuluttua päästä kuvaamaan ja sitten viimeistellä kaikki materiaalit kustantajalle, mutta siihen saakka kaikki neuletoiminta on melkoisen hys-hys.

Näillä pikaisilla terveisillä siis tällä viikolla. Ensi viikolla ehkä sentään vähän muuta?

Nälkävuosi

2010-04-26T07:08:00.002+03:00

Jotkut neuletyöt ovat sellaisia, nälkävuosia. Neuloo ja neuloo, mutta valmista ei tule. Elämänlangalla on tällä hetkellä tekeillä kirjaan tulossa oleva yksinkertainen huivi, jonka pitäisi olla nopea, mutta joka ei etene sitten millään.

Huivi on viime päivinä kulkenut mukana kaikkialla ja joka paikassa. Sitä on neulottu bussipysäkillä ja bussissa, lautapelatessa ja roolipelatessa, junassa ja hotellissa, sukulaisten luona kyläillessä ja kotisohvalla television ja tietokoneen ääressä. Selvästi vastaan on nyt tullut se neulonnan musta aukko, josta olen aiemminkin valittanut, sillä silmukat vain katoavat johonkin eikä työ etene sitten millään. Välissä väänsin viime viikolla yhden ison mallitilkun joka valmistui melkein hetkessä, joten ehkä kaikki neulomistyö katosikin siihen?

Tekaisin siis sitten mallitilkkuna melkein miniversion toppia joka tuosta olisi tuloillaan, ihan kokonaiseen ei lanka riittänyt. Ja tosiaan tuossa ilmaantuivat silmukat liki tyhjästä. Mutta kertokaa nyt vielä kuinka punaruskea ohut pitsineulealpakka muuttuu mustassa aukossa valkoiseksi Muskatiksi?

Yksiä sukkalankojakin vielä odotellaan, kaikki mallit eivät vielä ole tiedossa, ja ohjeet ovat vaiheessa. Saako tässä vaiheessa panikoida? Käsien heiluttaminen ja ympyrän juokseminen tosin veisi aikaa neulomiselta, joten taidan sen sijaan vetäytyä taas huivin kanssa sohvannurkkaan ja jatkaa nälkävuotta. Ensi viikolla taas lisää Elämänlankaa, paniikissa tahi sitten ei.

Kotimaanmatkailua

2010-04-19T07:08:00.002+03:00

Elämänlangalla harjoitettiin harvinaista itsenäistä kotimaanmatkailua viikonloppuna, kun Tampereella asuva ystävä piti yhdistetyt syntymäpäivä- ja valmistujaisjuhlat. Pitkästä aikaa päätin sitten jättää perheen oman onnensa nojaan ja lähteä reissun päälle. Toisen ystävän kanssa varasimme hotellihuoneen Omenahotellista ja junailimme lauantaina kohti pohjoista. Juhlat olivat työväenmuseo Werstaan tiloissa, ja totesin että voisi käydä joku kerta paremmalla ajalla tutustumassa ihan museon näyttelyihinkin, esimerkiksi tekstiiliteollisuusmuseoon.

Juhlissa oli ruuan, juoman ja kakkujen lisäksi musiikkia, kun Rehtorit tekivät yksityistilaisuuskeikan. Taas kerran osoittautui kyllä hyväksi tavaksi kantaa korvatulppia olkalaukussa. Tutummat arvannevat, että punk ei todellakaan ole minun musiikkiani, mutta ylläolevan klipin Perjantain ja maanantain välinen yö -biisin soidessa oli pakko nousta mukaan hyppimään:

Perjantain ja maanantain välinen yö
Musta tuntuu että mun sydän lyö
220 bpm
Ja mä tahdon kaikkee vähän enemmän

Sopi vain niin hyvin tähän vapaaviikonlopun tunnelmaan. Juhlan loputtua puolenyön jälkeen tuli sitten vielä hotellilla parannettua maailmaa ystävän kanssa kunnes päivä valkeni kesken juttelun ja uni voitti hetkeksi.

Ennen sunnuntain kotiinlähtöä tuli vielä kokeiltua Ruokaravintola Elsa, jonka sunnuntaibrunssia seurue lämpimästi suosittelee. Ruoka oli hyvää ja palvelu ystävällistä, ja ravintola pieni ja viihtyisä. Koomakin vähän hellitti syödessä, vaikka totesinkin että alan kai tulla vanhaksi kun parin tunnin yöunilla ei enää ole aivan pirteä ja koherentti.

Entä ne neuleet? Vähitellen, vähitellen. Kirjaan tulossa oleva huivi reissasi mukana ja eteni taas junamatkaillessa, ja kotisairaalan pikkupotilaat alkavat olla jo sellaisessa kunnossa että huomenna on päiväkotipäivä ja äiti pääsee taas neulesuunnittelemaan uusin voimin virkistysmatkan jälkeen. Näillä eväillä taas tähän neuleviikkoon, ja ensi viikolla taas uutta Elämänlankaa.

Päivästä päivään

2010-04-12T08:51:00.001+03:00

Elämänlangalla mennään edelleen samaa matalalentoa. Hetken aikaa oltiin terveempiä, nyt äiti on tolpillaan mutta toista lapsista raijattiin taas viikonloppuna pitkin Jorvin lastenpäivystystä ja todettiin jälleen että kova yskä ja korkea kuume mutta ei bakteeritulehdusta. Toinen taas herätti tänä aamuna surkean kuuloisena ja valitti, että nenä on ihan tukossa. Tietysti päiväkodin aloittamisen viruskierrettä osasi odottaa, mutta vähän harmittaa silti.

Kevät sentään tulee kohisten, ja mallitilkut kuivuvat parvekkeella:

Ihana oranssi on Dropsin Alpacaa, ja tämän viikon ohjeenkirjoitusprojekti on saada aikaiseksi siitä jotain, jahka pintaneule kuivuu kunnolla ja pääsen mittailemaan. Visio on vaihteeksi suoralinjainen ja yksinkertainen, katsotaan mitä sitten loppujen lopuksi pääsee päästä paperille.

Yleensä kyllä on niin, että mielestäni neuleissakin yksinkertainen on kaunista, ja käytän välillä liikaakin ihan sileää neuletta. Tuossa oranssissa (tahallaan aika obskuuristi kuvatussa) mallitilkussa on melko vahva pintaneule, joten nyt vaatteen muotoilu sitten haluaa olla äärimmäisen pelkistetty.

Nyt kuitenkin on aika mennä neulomaan huivin mallikappaletta ja paimentamaan tautisia lapsia sekä katselemaan kaunista keväistä auringonpaistetta ikkunan läpi. Pitäkää peukkuja, että ensi viikon Elämänlanka on sitten vähemmän tautisissa merkeissä!

Hiljainen viikko

2010-04-05T10:35:00.001+03:00

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille!

Elämänlangalla vietettiin Hiljaista viikkoa tosiaankin hiljaisissa merkeissä, kun tappoflunssa kaatoi petiin ensin lapset ja sitten äidin. Nuorimmaista kuskattiin pitkin labroja ja keuhkoröntgeneitä myöten, mutta sitkeä järkyttävä köhä on vain flunssan jälkioireita. Tämä flunssa on itsepintaista sorttia, koska itselläkin on edelleen tukkoinen nenä ja hassun tuntuinen kurkku, joten nenäliinoja ja kurkkupastilleja kuluu.

Flunssan vuoksi enimmät menot karsiutuivat pois, ja missasin jopa harvinaisesti Helsingin neuletapaamisen kun puhuminen edelleen torstaina yskitti ja muutenkin oli vielä ihan puolikuntoinen olo. Sen sijaan olen nautiskellut elokuvista, liki naapurissa asuvien kavereiden luona kävin katsomassa Viimeisen samurain ja oman digiboksin kulmalta on viime aikoina löytynyt niin Tuulen viemää kuin Brokeback Mountainkin. Lisäksi olen nauttinut täysin rinnoin pahimmasta suklaapaheestani.

Sanoinkin jo, että hyvä ettei Mignon-munia ole kaupoissa kuin vähän aikaa vuodesta, sillä muuten lihoisin pian neliskanttiseksi. Mignon-konvehditkin ovat hyviä, mutteivät onneksi aiheuta samaa pakko saada -reaktiota. Ruokavalio on muutenkin ollut melkoisen kahvi- ja suklaapainotteinen, kun kukaan ei vieläkään ole keksinyt jalostaa maitosuklaan makuisia kalorittomia ekstravitamiiniomenia. Niitä odotellessa.

Neulerintamallakin tapahtuu vähitellen ja hiljaksiin. Ensi viikon projektina on saada toppiohje sellaiseen kuosiin että Langankuluttaja pääsee neulomaan ja aloitella takkiohje. Yhdet sukat kävivät mallijaloissa kokeeksi eilen ja sopivat oikein sievästi, ja pitsihuivi etenee leffoja katsellessa hyvin. Tällä viikolla on luvassa roolipelaamistakin, joka on myös hyvää neuleaikaa. Vähän yrittää stressata ja deadline kolkuttelee ovelle, mutta koitan muistaa tarttua yhteen asiaan kerrallaan enkä hosua kaikkea yhtäaikaa. Ohjeita on ja syntyy koko ajan, ja tiedän kokemuksesta että hermoilemalla saan itseni vain lukkoon.

Tällaisissa tunnelmissa siis kohti kevättä, joka saapuu jo iloisesti kohisten, tai oikeastaan vesisateena ropisten. Luminen talvi kelpasi kyllä ja lapset nauttivat, mutta pidän silti eniten keväästä ja alkukesästä. Ensi viikolla siis lisää Elämänlankaa, toivottavasti silloin jo ilman flunssapöpöjä!

Tautitauko

2010-03-29T09:01:00.002+03:00

Elämänlankaa on tänään sairaslomalla, lasten flunssa iski itseekin ja kuume huitelee liki 38 asteessa jo näin aamusta. Ensi viikolla sitten uusi yritys.

Aurinko paistaa risukasaan

2010-03-22T08:10:00.002+02:00

Elämänlangalla aletaan vähitellen toipua viimeviikkoisesta ötökkäjärkytyksestä, ja kun lapsivapaan viikonlopun jälkeen heräsi kirkkaan auringonpaisteiseen päivään niin mikä tässä ollessa? Eilisiltainen märkä lumisade oli taas tarttunut pihakoivun oksiin, ja keittiön ikkunassa oli jälleen talven ihmemaa - joskin kuvatessa katseli ilokseen, kuinka aurinko jo ennen aamukahdeksaa lämmittää niin, että ikkunalaudoille kertyneet lumet humpsahtelevat alas.

Lisäksi koti on siistiäkin siistimpi, kun lauantaiksi oli kutsuttu vieraita ja raivaamisen yhteydessä viimeisetkin lankoihin viittaavat asiat on suljettu minigrip-pusseihin tai tiiviisiin muovilaatikoihin. Jälkikasvu tosiaan oli Tuusulassa mummolassa viikonloppukylässä, ja meillä taas sitten naapureiden iloksi alkuillasta soitettiin pianoa ja laulettiin porukalla.

Neulerintamalla täällä ei ole mitään nähtävää, koska (toistan valitettavasti itseäni) kaikki aika menee kirjaan liittyvään neulomiseen tällä hetkellä. Niinpä distraktoin hiuksilla: minulla oli Sellon neuletapaamisessa viime viikolla saparot, ja sain niin paljon hauskaa palautetta, että netitse tutut vaativat valokuvia.

Tukka on tosiaan venähtänyt iloisesti, ja saparot ovat aika hauskat. Viime aikoina olen myös yrittänyt oppia tekemään muita kampauksia kuin pörröisen letin katsomalla Youtubesta hiustutoriaaleja. Enimmän osan aikaa homssuinen kotiäitilook toimii, mutta joskus on hauska olla siistikin. Harmillisesti hiukset taitavat olla nyt äärirajoillaan, mies sai viikonloppuna tasoittaa hapsottavimmat latvat, vaikka mieluusti ottaisin Tuulen viemän tapaiset polvitaipeeseen asti yltävät kutrit.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä viikolla. Ensi viikolla sitten uutta Elämänlankaa, vähemmillä hiuksilla.

Lankahamsterin helvetti

2010-03-15T08:10:00.001+02:00

Muutama kuukausi sitten manailin, että sukkiini on ilmaantunut reikiä ja meillä on kenties turkiskuoriaisia. Pakastin lankani parvekkeella ja pakkasin uudelleen tiiviisiin muovilaatikoihin, ja ongelma tuntui poistuvan.

Perjantaina paikallistin viimein ongelman mahdollisen lähteen. Makuuhuoneemme ovensuussa on kori, jossa kuvittelin olleen vuodevaatteita. Ei ollut, vaan siellä oli runsain mitoin ihania lankoja. Ei ole enää: korissa olevista pusseista löytyi niin turkiskuoriaisen toukkia kuin niiden jäänteitäkin. Täytyy myöntää, että itku pääsi kun kannoin roskiin lankoja joilla oli paitsi rahallinen myös ihan tunnearvo: minulle henkilökohtaisesti tilauksesta värjättyä sukkalankaa, syntymäpäivälahjaksi saatuja lahjoja, tuliaisia ja niin edelleen. Hyvällä tuurilla sentään ystävä tuli päiväkahviseuraksi ja piristi mieltä, ettei mennyt koko perjantaipäivä ihan penkin alle, ja äiti ja isäkin vierailivat lapsia ulkoiluttamassa.

Onneksi osa langoista oli valmiiksi tiiviisti suljetuissa minigrip-pusseissa, ja osasta muitakaan pusseja ei löytynyt ötökänjämiä. Puistelin kaikki sellaiset langat, pakkasin uudelleen tiiviisiin uusiin pusseihin ja ne ovat nyt vuorokauden pakkasessa - vuorokauden huoneenlämmössä - vuorokauden uudestaan pakkasessa -kierroksella. Harkitsen vielä josko antaisin kovaonniset langat vanhempieni mukaan Tuusulaan ensi viikonloppuna ja pyytäisin vielä saunottamaan samalla kun seuraavan kerran pistävät saunan lämpiämään.

Todella onni on, että lankahamsterikuu on meneillään. Muuten nimittäin olisin saattanut shoppailla itselleni lohtulankaa vararikkoon asti, nyt olen tyytynyt vain silittelemään säilyneitä keriä ja harkitsemaan, josko valkkaisin nyt ihan itselleni jonkun niistä Wollmeise-vyyhdeistä jotka ovat muille tarjottavaksi odottelemassa, ja neuloisin itselleni sukat... Toinen vaihtoehto olisi keriä kirjaprojektilangoista ihana ohkainen pitsineulealpakka ja aloittaa huivia joka ei tulisi itselle, mutta olisi mukava tehtävä.

Viikonloppuna sentään oli mukavaakin toimintaa ötökäntorjunnan vastapainoksi, kun ex-kämppisten tytär juhli kavereineen 5-vuotissynttäreitä avoimen päiväkoti Kaislikon tiloissa. Hurjaa on nähdä näiden kaikkien lähipiirin vauvojen kasvavan isoiksi ja reippaiksi lapsiksi, ja erityisesti näiden omien ja viikonloppuisen synttärisankarin joita kuitenkin on hoitanut nyytteinä ja taaperoina - äkkiä kaikista on kehkeytynyt puhuvia ja ajattelevia ihmisiä. Muutaman rahallisestikin arvokkaan lankakilon menettäminen ei tässä vertailussa äkkiä tunnukaan niin hirveän tärkeältä.

Näissä tunnelmissa tämän viikon Elämänlangalla, ensi viikolla taas sitten uudelleen.

Elämänmuutoksia

2010-03-08T06:35:00.002+02:00

Elämänlangalla ollaan alkukuussa aloiteltu suurta elämänmuutosta, kun Nea ja Joel saivat paikat läheisestä päiväkodista. Maisteri itsehän on viettänyt koko syksyn ja talven lähetellen työhakemuksia ja vastaanottaen "kiitos mutta ei kiitos" -kirjeitä, mutta nyt kun paikat myönnettiin totesimme parhaaksi ottaa ne vastaan. Lapset pääsevät aloittamaan lyhyillä päivillä ja viikoilla, ja äitikin tottuu ajatukseen että pikkuihmiset ovat muualla hoidossa.

Luonnollisesti heti ensimmäinen viikko katkesi flunssaan, joskin epäilen että tiistain vierailu ja keskiviikon pari tuntia päiväkodilla ei oikeasti voinut olla tartuntalähde, koska Joel aivasteli jo keskiviikkoiltapäivänä. Torstai ja perjantai vietettiinkin sitten tiiviisti kotona, kun kuopus oli pahimmillaan liki 39 asteen kuumeessa. Huomenna on sitten uuden yrityksen aika, josko lapset olisivat pari tuntia pidempään tarhassa, olettaen että huolivat yskäisen lapsen... Meillä kun yskää tupataan potea useita viikkoja pienenkin flunssan päälle. Tänään on kuitenkin ihan normaali kotiäitipäivä!

Lankahamsterit pyörivät jo täyttä päätä, mutta minun on tunnustettava etten itse ole vielä aloittanut ensimmäistäkään hamsterityötä! Lasten päiväkotialoitus ja pikkupotilaan hoivaaminen ovat väsyttäneet, ja ranne kipuilee edelleen, joten työn alla on lähinnä sama kirjasukkapari jota tein jo helmikuussa. Nyt kun osan viikosta olen päivät vapaalla, alan todenteolla työstää kirjaprojektia, joten saa nähdä tuleeko hamsterisaldoksi pyöreä nolla.

Nyt kotiäiteilemään, aamiaista laittamaan, pikkukakkosta katsomaan ja viemään lapset ulos leikkimään. Ensi viikolla Elämänlangalla palataan sitten neulepäiväjärjestykseen.

Hamsterillista

2010-03-01T08:00:00.001+02:00

Elämänlangalla on vietetty työntäyteistä viikonloppua, kun Lankahamsterit hyökkäsi kaikesta valmistautumisesta huolimatta takavasemmalta. Nyt on hamsteriryhmät jaettu, kaikki apuemännät tavoitettu, kutsuja blogeihin lähetelty, muutama mattimyöhäinen lisätty listoille ja niin edelleen ja niin edelleen. Kumma juttu miten työmäärä joka vuosi yllättää, vaikka apuemot ovat huikeasti vähentäneet kuormaa viime vuosina!

Hamstereiden varalle tuli sentään viime viikolla vähän valmistauduttua, Wollmeisen päivitystä kärkyin ja lisäksi Ravelryn Kahelit-ryhmän vaihtopaketti saapui. Erityisesti näin hamsterillisesta näkökulmasta tietenkin ilahduttivat kaksi kerää Rowanin oranssisävyistä Felted Tweediä, josta varmaan haluaa tulla joku lämmittävä asuste kenties jopa jo keväthangille... Joskin lepuutan edelleen kipuilevaa rannettani ja olen viime viikkoina neulonut lähinnä kirjamallitilkkuja ja testikappaleita.

Onneksi paketista paljastuivat myös aivan ihanat ja lämmittävät kirjoneulelapaset pitkillä varsilla, varustettuna lappusella jossa todettiin että moiset päättyivät pakettiini koska kirjoneule ei tunnetusti ole minun leipälajini. Lähetyksestä löytyneet vihreät kehruukuidutkin kai lasketaan ranteen lepuuttamiseksi, koska minä olen jostain syystä täysin vasuri värttinäkehrääjä vaikka olen muuten ihan umpioikeakätinen.

Siitähän vaikenemme täysin, että paketissa oli myös huomattavia määriä namusia? Todisteet näistä on huolellisesti hävitetty ja kuoretkin ovat roskissa... Kiitokset kivasta paketista kuuluvat Marjalle, jonka kanssa on ennenkin osuttu vaihtopariksi, suuntaan jos toiseen.

Nyt suuntaan toivottamaan lankahamstereille hyvää kisaa ja sitten pohtimaan maaliskuun tuomia mullistuksia chez Elämänlangalla. Ensi viikolla kenties näistä lisää!

Kilkutusta ja kälätystä

2010-02-22T07:23:00.001+02:00

Meillä oli viikonloppuna vaihteeksi lapsivapaata. Pyysimme omaksi joululahjaksemme lapsille mummolaviikonloppuja, ja nyt pikkuihmiset pääsivät sitten kyläilemään ja äiti ja isä lepäämään.

Minun hermolepoani haittasi vähän se, että ranne kipuili taas jostain syystä, enkä uskaltanut viettää koko viikonloppua neuloen. Vaihteen vuoksi itse ranteen lisäksi aristi myös oikean kämmenen ulkosyrjä pikkusormen niveliin asti, kiintoisaa joskin epämiellyttävää. Sain kuitenkin viikolla valmiiksi viimeisimmät Wollmeise-sukat, ja sain ne jalkaani sopivasti kun ex-kämppis sunnuntaina veti neulojaporukalle roolipeliä.

Pelasimme Don't Rest Your Head -peliä, joka on hauska, mekaanisesti suhteellisen kevyt ja juuri yhden kerran peliin sopiva. Myöskin porukassa ensimmäistä kertaa roolipelejä kokeillut näytti viihtyvän ja saavan juonesta kiinni helposti. Ja tietysti puikot napsuivat iloisesti koko pelisession ajan, paitsi silloin kun piti välillä heittää noppaa. Allaolevassa kuvassa muuten vilahtaa myös Kaisa-neuleeni, hauska nähdä että se on mallilla käytössä. Tai ehkä Hanna vain pistää puseron päälleen kun tietää tapaavansa minut?

Pelaamassa olivat siis minun lisäkseni Meira, Zeska ja Hanna. Meiran kanssa on tullut pelattua enemmänkin, sillä hän on syyllinen omaan roolipeliharrastukseeni, mutta muut kaksi olivat pelillisesti uusia tuttavuuksia.

Pelisession jälkeen käytiin vielä netistä tarkistamassa, että kyllä, uusin Ulla on ilmestynyt päivän mittaan. Sinne siis kiireen vilkkaa katsomaan, ellette vielä ole huomanneet.

Ensi viikolla Elämänlangallakin podetaan lankahamstereita ja yritetään muistaa olla ostamatta uutta lankaa. Ilmoittautua ehtii vielä, perjantaina on viimeinen päivä! Tilaa on runsaasti, osallistujia on tulossa jonkin verran vähemmän kuin parina aiempana vuonna. Reippaasti siis yhdessä varastoja vähentämään!

Elämysmatkailua

2010-02-15T08:27:00.000+02:00

Elämänlangalla harjoitettiin viikonloppuna elämysmatkailua. Mies oli ilmoittautunut lauantaiksi tanssikurssille, joten itselle ja lapsille piti keksiä tekemistä. Onneksi Kärkölässä asuva ystävä oli lupautunut tarjoamaan blinejä, ja toinen lähempänä asuva ystävä oli matkaamassa autolla paikan päälle. Pakkasin siis jälkikasvun takapenkille ja suuntasimme maakuntamatkailemaan.

Ystävän tilalla asustelee ihmisten lisäksi kokonainen lauma hevosia ja poneja. Nea oli kovin innoissaan menossa ponilla ratsastamaan, mutta ei sitten loppujen lopuksi uskaltanut kovin paljon olla selässä. Käytin itsekin sitten tilaisuutta hyväkseni ja kävin heposen selässä ensimmäisen kerran noin neljännesvuosisataan. Centered Riding -koulutettu ratsu oli ihan eri luokkaa kuin muinaiset ratsastuskouluhevoset jotka menivät jonossa peräkanaa riippumatta siitä mitä pieni ratsastaja yritti viestittää. Tämä lyhyt talutusratsastuslenkki oli enemmän pilatesta hevosen selässä, jalat sai unohtaa kokonaan ja pieni takapuolen painonsiirto riitti kertomaan ratsulle mihin suuntaan oli tarkoitus mennä. Ystävä saattaisi saada minusta alituisen riesan, mutta autottomana Kärkölä on sentään vähän turhan kaukana.

Ajomatkalla tuli sentään vähän neulottuakin, ja uudet sileät vihreät wollmeisesukat ovat jo pian valmiit. Seuraavaksi pitäisi alkaa sitten tehdä kirjaprojektia johon tuli lankaa postissa viime viikolla, kun vaan keksisi mitä kokoa olisi tarkoitus!

Lankahamstereihin on putoillut jonkin verran ilmoittautumisia, mutta mukaan mahtuu vielä mainiosti. Kaikenlaiset aktiviteetit (erityisesti roolipelit, harrastus joka näyttää olevan kovasti aktiivisessa vaiheessa) ovat vieneet viikon mittaan paljon aikaa, joten hamsterisäännöt ovat vielä päivittämättä. Samalla tutulla metodilla kuitenkin mennään, enkä ole suunnittelemassa mitään erityisempiä komplikaatioita, joten rohkeasti mukaan vain.

Nyt täytyy rientää, sillä tämän päivän ohjelmassa on roolipelin lisäksi Joelin hammastarkastus, jota mielenkiinnolla odotan. Avaako lapsi lainkaan suutaan, vai puraiseeko kenties hammaslääkäriä sormeen? Äidin elämä on täynnä jännitystä. Sileä sukka laukkuun ja sitten taas kiirehditään jonottamaan.

Ensi viikolla ohjelmassa ehkä vaihteeksi kuvallista Elämänlankaa.

Taas vihertää

2010-02-08T07:58:00.005+02:00

Elämänlangalla vihertävät jo neuleet keväisesti. Sain valmiiksi yhdet vihreät sukat Marjutilta aikoinaan hankkimastani Ilun värjäämästä villabambumohairsukkalangasta, ja aloitin sitten välittömästi toiset - taas sileät perussukat - Wollmeisen Wasabi Twinistä.

Muuhun kun perussukkiin aivo ei sitten viime viikolla olisi riittänytkään, sen verran ovat kasvotkin vihertäneet viikon mittaan. Koko perhe nimittäin kärsi vuoroin mahataudista. Ensin Joel maanantaina. Totesin että ihmeiden aika ei ole ohi, kun lapsi oksentaa keskellä päivää lattialle eikä keskellä yötä sänkyyn niin kuin tavallista kun jälkikasvu sairastuu. Tiistaina vietettiin välipäivää ja kuviteltiin että ollaan kaikki jo terveitä, mutta keskiviikkoyönä sairastui sitten Nea, keskiviikkoiltapäivänä Teemu ja lopulta sitten torstaiyönä maisterikin joutui taipumaan taudin alle. Erityisesti Nea oli suorastaan huolestuttavan veltossa kunnossa, makasi pari päivää ja valitti että mahaan sattuu eikä jaksa liikkua, mutta koki sitten onneksi ihmeparantumisen perjantaina kun viimein alkoi tehdä mieli ruokaa.

Minulla itselläni tauti iski kaikkein pahimmin päähän. Päätä särki, väsymys oli aivan tolkuton, ja ajatus kulki suurinpiirtein yhtä sujuvasti kuin humalaisella hämähäkillä tapettiliisterissä. Vielä viikonloppunakin kaikki ajattelua vaativa jäi tekemättä, kun kirjoitin jatkuvasti eri sanoja kuin ajattelin. Kävin sitten samalla potemisella hakemassa itselleni possunuharokotteenkin, että saisin nekin mahdolliset oireet alta pois. Nyt kun vielä armas aviomies ehtisi käydä hakemassa oman piikkinsä, olisi tämän perheen osuus populaation rokotuskattavuudesta hallinnassa.

Kaikesta tästä huolimatta sain sunnuntaina lopulta itsestäni irti sen verran, että päivitin lankahamsteriblogiin tämänvuotiset ilmoittautumisohjeet. Ilmoittautua siis saa, ja apuemoksi tarjoutua, mutta otsikoittehan viestinne ohjeiden mukaisesti niin saan ne helposti oikeisiin kansioihin talteen!

Täytyy todeta että jo on aikakin taas hamsteroida, koska juuri männäviikolla posti toi pari vyyhtiä Wollmeisea joita oikeastaan pitäisi tarjota Makepeacelle maksuksi jouluisista palveluksista tai vaihtaa jonkun Wollmeisehamsterin kanssa enemmän Makepeacen väreihin, mutta ah miten niin mieli tekisi pitää nämä itsellä! Ostin siis kahden vyyhdin yllätyspaketin, ja molemmat värit sattuivatkin sitten olemaan omaan makuun. Ehkä tällainen julkinen tunnustus estää piilottamasta lankoja vain omiin kätköihin?

Nyt vetäydyn pohtimaan josko ajatus sentään tänään kulkisi niin paljon, että saisin ne hamsterisäännöt kirjoitettua auki, vai pitääkö edelleen vain tyytyä lojumaan ja neulomaan perussukkia. Ensi viikolla sitten lisää Elämänlankaa!

Neulesuunnittelun iloja

2010-02-01T08:15:00.002+02:00

Kuvattomalla linjalla mennään näemmä tälläkin viikolla. Elämänlangalla on, kuten varmaan arvaattekin, vietetty viime aikoina runsaasti työtunteja neulesuunnittelun parissa. Enimmäkseen homma on palkitsevaa, mutta sitten tulee näitä iltoja.

Neuloja: Hei, mulla on tässä 224 s kun sulla lukee tässä että 228.
Suunnittelija: Aijaa, mä katon, siinä on varmaan virhe. Tee vaan eteenpäin mutta muista sit että mun laskelmat noista kappaleiden jatkoista on sillä 4 silmukkaa isommalla määrällä.

***

N: Hei, nyt mä oon päässy takakappaleeseen, ja tässä ei kyllä silmukat täsmää, sä oot unohtanu laskea noi yhdet kädentiekavennukset mukaan.
S: Ai [rumasana]. No ihan tosi, ootas kun mä lasken. --- Ei täst tuu mitään, alotetaan ihan sieltä alusta.

***

N: No helkkari, tosiaan, mä olin tehny virheen siinä ja niitä silmukoita piti oikeesti ollakin se 228.
S: Nomut hyvä että teit, koska nää takakappaleen laskelmat on IHAN päin mäntyä ja nyt mä saan nää laskettua uusiks ja tällä kertaa oikein.
Teletapit: UUDESTAAN!

Saman illan iloihin kuului muun muassa erittäin hidas katse armaalta aviomieheltä kun omaa järkeäni epäillessäni aloin tarkistella jo sellaisiakin perusasioita kuin "Hei kulta, onhan 5+3=8, onhan?" Ja minähän siis aikoinani sentään kirjoitin matikasta laudaturin, lyhyestä kylläkin mutta pitäisi sillä ymmärtääkseni yhteen- ja vähennyslaskut osata. Ehkä pitäisikin palata ala-asteen penkille?

Nyt ei kuitenkaan ala-asteelle, vaan aamupalalle ja asukaspuistoon. Josko tästä taas lähtisi uusi uljaampi viikko liikkeelle. Ensi viikolla sitten taas lisää Elämänlankaa.

Vapaalla

2010-01-25T09:37:00.001+02:00

Elämänlangalla on nautittu vapaasta viikonlopusta, kun lapset menivät taas vaihteeksi mummolaan. Maanantaiaamuna on disorientaatio: armas aviomies meni töihin, ja lapset palautetaan vasta illalla. Mitä tehdä? Onneksi neulesuunnittelu teettää sopivasti töitä: jahka saan blogimerkinnän julkaistua, haen itselleni ison kupillisen kahvia ja alan laskea hihapyöriöitä. Eilen nytkähti eteenpäin yksi pusero jonka ohje on jumittanut, ja nyt pitäisi siis seuraavaksi saada ohjeeseen sopivat hihatkin. Tällä kertaa ei kuvia, sillä kaikenlaiset neuleohjeasiat ovat vielä mallitilkkuasteella sekä lisäksi hys-hys -tavaraa.

Olenko muistanut mainita että inhoan istutettuja hihoja? Penteleet ovat parhaan näköisiä ja mukavimpia, ja samalla tietysti sitten kaikkein vaivalloisimpia laskea ja sarjoittaa. Jahka tämä kirjaprosessi on ohi, opiskelen Tuulian maagisen puserokaavan enkä eläissäni enää taistele hihapyöriöiden kanssa!

Muutkin harrasteet ovat tällä hetkellä viehättävän aktiivisia. Olen roolipelannut kymmenisen vuotta, viimeisen vuoden verran hiukan vähemmän. Pelit kuitenkin selvästi liikkuvat laumoissa, sillä nyt kalenterista löytyy peliaktiviteettiä liki joka viikolle. Eilen olin improvisaatiosessiossa jossa ensin valittiin yhdessä peli ja sitten pelinjohtaja lennosta keksi pelaajille muutaman tunnin mittaisen skenaarion, torstaina on luvassa fantasiamaailmassa seikkailua ja muutaman viikon päästä pitäisi käynnistyä yksi omakin kampanja. Roolipeleissä minua viehättää eniten rento ja hauska yhdessäolo mukavien samanmielisten ihmisten kanssa, eli niillä on vähän sama funktio kuin neuletapaamisilla. Aikuinen seura on selvästi kova sana näin kotirouvaillessakin.

Nyt tunnen keittiöstä leijailevan lempeän kahvintuoksun: töihin siis. Ensi viikolla sitten taas enemmän Elämänlankaa.

Hamstereita ja muuta sellaista

2010-01-18T07:15:00.001+02:00

Viime viikon pohdintoihin tuli muutamia kommentteja, ja lisäksi sain muilta tahoilta viestejä. Jotkut olivat pettyneitä ajatukseen hamsterikuun siirtämisestä, mutta enin osa viesteistä suhtautui myönteisesti ajatukseen maaliskuusta. Näillä näkymin siis tänä vuonna hamsteroidaan maaliskuussa, sillä maailmassa ja elämässä tapahtuu nyt jonkin verran aikaa vieviä asioita eikä minun oikeasti ole helmikuussa mahdollista emännöidä täysipainoisesti. Lisää tietoa, ilmoittautumisohjeet ja muut vastaavat tulevat sitten parin viikon päästä.

Sitten muihin asioihin. Päivänä muutamana salilla vaatteita vaihtaessani totesin, että tragedia on iskenyt Wollmeise-merinosukkiini. Vanhan tutun viisun henkeen siis riimittelin näin:

Villasukassa on reikä, oi Ulla, oi Ulla!
Villasukassa on reikä, oi Ullani mun.

Parsi se, neulojani, neulojani, neulojani!
Parsi se, neulojani, neulojani mun.

Kuinka parsisin reiän, oi Ulla, oi Ulla?
Kuinka parsisin reiän, oi Ullani mun?

Katso ohjeesta, neulojani, neulojani, neulojani!
Katso ohjeesta, neulojani, neulojani mun.

Mutta ohjeessa on virhe, oi Ulla, oi Ulla!
Mutta ohjeessa on virhe, oi Ullani mun.

Korjaa se, neulojani, neulojani, neulojani!
Korjaa se, neulojani, neulojani mun.

Kuinka korjaisin virheen, oi Ulla, oi Ulla?
Kuinka korjaisin virheen, oi Ullani mun?

Kysy neuvoa muilta, neulojani, neulojani!
Kysy neuvoa muilta, neulojani mun.

Olen kotona yksin, oi Ulla, oi Ulla!
Olen kotona yksin, oi Ullani mun.

Mene miittiin, neulojani, neulojani, neulojani!
Mene miittiin neulojani, neulojani mun.

Ulkosalla on kylmä, oi Ulla, oi Ulla!
Ulkosalla on kylmä, oi Ullani mun.

Laita sukat, neulojani, neulojani, neulojani!
Laita sukat, neulojani, neulojani mun.

...mutta sukassa on reikä, oi Ulla, oi Ulla!
Villasukassa on reikä, oi Ullani mun!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ensi viikolla sitten taas uutta Elämänlankaa.