maanantai 23. helmikuuta 2015

Sairaasti hommia

Elämänlangalla on tuttuun tapaan kiireistä, jos ei töissä tai kiireisissä neulehommissa niin sitten vapaaehtoistyön puolella.

*politiikkavaroitus*
Kerroin joulukuussa, että lupauduin ystävälleni kampanjapäälliköksi eduskuntavaaleihin. Nyt vaalien lähestyessä hommaa on enenevässä määrin - muun muassa olin päivänä muutamana seisomassa Sellon kulmalla jakamassa Vasemmiston vaalilehteä, käytin viikonlopun viilatakseni yhteislauluvihkoa kampanjajuhliin ja olen luvannut olla useampana varhaisena perjantaiaamuna tässä ennen vaaleja asemalla tarjoamassa ihmisille Kansan uutisia ja esitteitä. Vaalimainoksena mainittakoon tässä, että jos etsitte Uudenmaan vaalipiirissä fiksua ehdokasta, niin Jaanaan kannattaa tutustua.
*politikointi päättyy*


Nyt alkuviikosta täytyy näemmä hillitä kaikenlaisia hommia, sillä vietin äsken aamupäivän Mehiläisessä tutumassa pitkästä aikaa työterveyden sujuvaan palveluun. Olen tyypillisesti käynyt samalla lääkärillä, joka iloisesti tervehti että sitä on vissiin oltu terveenä kun viimeksi on nähty vuonna 2013. Nyt tuli sitten käytettyä palveluita koko viime vuoden edestä, kun minut lähetettiin monenlaisiin labrakokeisiin ja sydänfilmiin, jotta tuli suljettua pois keuhkoveritulpan ja ainakin kolmen eri sydänvaivan mahdollisuus. Onneksi oli sukankudin mukana, sillä vaikka joka paikkaan pääsi nopeasti niin kokeiden tuloksia täytyi tovi odotella. (Toisaalta voisi ajatella, että kokeet olivat hätävarjelun liioittelua, mutta jos ylipainoinen potilas valittaa pitkittynyttä hengenahdistusta ja kipua rintakehän alueella, niin onhan tuota aiheellista tutkia - en valita. Tulipa samalla tarkistettua että myös verenpaine, jota ei kovin usein tule mittailtua, on ikäiselleni ja kokoiselleni ihmiselle ihan hyvissä lukemissa.)

Lopputulos oli, että pitkittynyt poskiontelontulehdus on hengaillut sinänsä oireettomana piilossa, mutta on ärsyttänyt tavallisesti hyvin matalaa profiilia pitävän rasitusastman pahaksi, ja lisäksi epämääräinen liman köhiminen on ärsyttänyt kurkunpäätä. Antibioottikuurin lisäksi hoito-ohjeeksi tuli hyvin suomalaiskansallisesti juoda paljon ja puhua vähän. Sankarillisesti pidättäydyin kysymästä, saako juomista varten pirtureseptin.


Muiden hommien ohella tekeillä on taas neulekirjakäännöstä. Twigg Stitch kolahti postilaatikosta viime viikolla, ja vaikka pdf-tiedostot ovat olleet koneella jo tovin, on oikean kirjan selailu aina palkitsevampaa.


Twigg Stitch on Vicki Twiggin kehittämä joustinneulepohjainen kaksipuoleinen neuletapa, jolla siis voi tehdä täysin käännettäviä kaksivärisiä neuleita - ei pelkästään kirjoneuletta, vaan esimerkiksi pitsiä kuten yllä olevassa huivissa, tai palmikoita. Totesinkin, että sitten kun suomennos jossain vaiheessa tulee julki ja luultavasti päätyy Ullaan arvosteltavaksi, niin täytynee tehdä jonkinlainen kaulaliinaohje tekniikan esittelyksi. Olen kyllä tyypillisesti hirveän huono työskentelemään useammalla värillä, mutta harjoitus ja uusiin tekniikoihin tutustuminen eivät tee koskaan pahaa.

Näissä sairastupatunnelmissa Elämänlangalla tällä viikolla. Katsotaan, mitä ensi viikko tuo tullessaan!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ankaria aikoja

Elämänlangalla elettiin viikonloppuna ankarissa oloissa, kun rapun kellarissa vuoti putki ja kylpyhuonelinjasta katkaistiin vesi pariksi vuorokaudeksi. On sitä kuulkaa ihminen tottunut moderneihin mukavuuksiin kuten vaikkapa sellaiseen jännittävään uutuuteen kuin vesiklosetti.

Onnena onnettomuudessa keittiön vesihana ei ole kylppärin kyljessä vaan eri putkessa, joten asuntoon tuli yhdestä pisteestä juoksevaa vettä. Ruokaa saattoi siis laittaa, ja kantaa vettä ämpärillä mainitun vesiklosetin huuhtelua varten, eikä tarvinnut rampata jossain naapurirapun saunalla. Lisäksi lapset lähtivät lauantaina ennen vesikatkon alkua mumman kanssa kohti Seinäjokea muutamaksi hiihtoloman päiväksi, joten nämä vaikeat ajat saatettiin kohdata kiertävän sirkuksen aikuisväestön kesken.

Neuleissa oltiin kuitenkin edelleen lapsellisella linjalla. Kummipoikasen äiti soitti lauantaina ja kertoi surullisen tarinan, johon liittyivät kummipoikasen alpakkalapaset ja pyykkikone. Säästääkseni lukijoiden herkkiä mieliä en kertaa koko kauheaa tapahtumasarjaa. Lopputulos on kuitenkin se, että kummipoikanen kaipasi kipeästi uusia lapasia.






Poimin lähimmän pehmeän lankakerän, joka sattui olemaan kummityttösen paitalankapussista. Tosiaan, tuo on samaa pirteää sävyä kuin viime viikolla esitelty pieni pusero - päivänvalo latisti limenvihreästä kuvassa kiillon pois. Kummipoikanen on kuulemma ryhtynyt herkäksi villojen suhteen, mutta toivon että tämä Austermann Royal on tarpeeksi pehmeää. Omaan käteen lanka on sileämpää ja itse asiassa pehmeämpää kuin osa alpakkalangoista, joissa saattaa joskus olla vähän pisteleviä lyhyitä kuituja joukossa. Olen siis toiveikas.

Koska omat keskenkasvuiset mallikäteni ovat reissun päällä päädyin käyttämään paria googlella löytynyttä lapasten kokotaulukkoa. Lopputulos on aika suuren näköinen, mutta toisaalta lasten kädet tyypillisemmin kasvavat kuin kutistuvat vuodesta toiseen.

Tämä päättää raportin Elämänlangalta tältä viikolta. Ensi viikolla on toivottavasti lisää pientä ja vihreää valmista.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Kummitäteilyä

Elämänlangalla ollaan tunnetusti lapsirakkaita. Ensimmäinen kummilapseni on jo aikamies ja omat riiviöt kasvavat kovaa vauhtia kohti teini-ikää, mutta onneksi kaveriporukalla on tarjolla nuorempaa polvea täteiltäväksi. Minulla on tällä hetkellä vastuullani leikki-ikäinen kummipoikanen ja vielä taaperovaiheessa oleva kummityttönen, joille yritän aina välillä keksiä jotain pientä.

En kovin usein osta kummilapsille lahjaksi tavaraa, sillä sitähän lapsiperheissä riittää. Poikanen on muutaman viime kuukauden mittaan kasvanut niin isoksi, että hän uskaltaa lähteä jo lähteä tädin kanssa ihan keskenään pienille retkille, joten hän saa merkkipäivälahjoiksi tätä nykyä lupauksen vierailusta jossain museossa, näyttelyssä tai tapahtumassa. Viime viikolla kävimme Heurekassa, ja mietin poikasen vanhempien kanssa, että sinne voisi mennä uudemman kerran kesäaikaan kun tiedepuisto Galilei on auki ja pääsee leikkimään myös pihalla.


Kummityttönen puolestaan on vielä liian pikkuinen seikkailemaan ilman perhettään, mutta neulojan onneksi hänessä on hieman vilukissan vikaa. Vuosi takaperin tein hänelle joululahjaksi villahousut ja vuodenvaihteen jälkeen vielä villapaidankin, ja kerrasto on kuulemma ollut oikein hyvä käytössä. Nyt kaikki tarkoituksella pitkiksi neulotut joustimet on taitettu auki, joten on aika tehdä uutta.

Yllätin itseni myönteisesti ja huomasin, että olen tehnyt muistiinpanoja silmukkamääristä vuosi sitten. Varsinaista ohjetta en ole kirjoittanut, mutta sen verran ranskalaisia viivoja että saan osviittaa alkuperäisistä silmukkamääristä. Kirkkaan vihreissä sävyissä mennään edelleen, tällä kertaa lankana ennen joulua Tallinnasta ostettua Austermann Royal -sukkalankaa. Toivottavasti saan arvioitua kokoa jälleen niin, että neuleet voi pitää käytössä vuoden verran.

Näissä tunnelmissa täti Elämänlanka siis neuloskelee tällä viikolla. Katsotaan, kuinka paljon työ etenee viikon mittaan!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Kainalopalloa ja vauvatarvikkeita

Elämänlangalla on neulottu viime viikolla vähänlaisesti, sillä niska-hartiaseutu on vihoitellut. Syytän YTHS:n punttijumppaohjeita. Vaikka teen suositeltua pienemmillä painoilla, niin silti tulee pää melkoisen kipeäksi. Mitä, niskat jumissa, meillä täällä Elämänlangallako muka? En uskalla tehdä jumppaa heti joka päivä, mutta jos parin päivän välein yrittäisi, niin ehkä tilanne vähitellen lähtisi paranemaan.

Viime yönä uskaltauduin kuitenkin neulomaan, sillä pikkutunneilla pelattiin amerikkalaisen jalkapallon mestaruussarjan loppuottelu Super Bowl. Peli kesti aamuviiteen, joten jotain tekemistä oli käsillä oltava hereillä pysymiseksi. (Onneksi myös itse peli oli jännittävä ja ratkesi vasta aivan viime hetkillä.)


Sain yön aikana ystävälleni jo jonkin aikaa tekeillä olleen toukkapussin melkein valmiiksi, ja viimeistelin sen nyt päivän mittaan. Uusi tulokas on saapumassa aivan lähiviikkoina, joten alkoi olla jo aikakin saada tämä valmiiksi. Koska pussin tuleva omistaja ei vielä ole keskuudessamme, lainasin lasten vauvanukkea poseeraamaan kuvissa. Vauvanukke hoiti mallintehtävänsä oikein hyvin ja kitisemättä.

Lankana tässä pussissa on Cascade 220 Superwash, väri Ruby. Lankaa kului himpun alle 200 g. Katselin netistä erilaisia kuvia ja summittaisia ohjeita. Itse aloitin muistaakseni sadalla silmukalla alareunasta suljetulla 2 o, 2 n -neuleella. Merkkasin silmukkamerkeillä työn molemmat reunat ja lisäsin suurin piirtein 3-4 sentin välein 1 silmukan molemmin puolin kumpaakin merkkiä. Puolenvälin kieppeillä (ja kun ribbi jatkui katkotta) lopetin lisäykset ja neuloin pötköä kunnes työllä oli pituutta suurin piirtein 45 senttiä. Pääntietä varten päätelty yhteensä noin 1/3 silmukoista vähitellen muutaman kerroksen aikana, ja sitten työtä on jatkettu tasona vajaa kymmenen senttiä. Tämän jälkeen aloin lisätä huppua varten pääntien reunassa aina joka kerroksen alussa silmukan, kunnes huppu vaikutti sopivan korkuiselta. Päättelin hupun sauman kiinni kolmen puikon päättelyllä ja ompelin aloitusreunan sauman umpeen.

Toivottavasti pussi sopii tulevalle omistajalleen - sen kuulemme tosin vasta joskus myöhemmin. Ensi viikolla Elämänlangalla ollaan ehkä vähän isompien lasten neuleissa. Tai sitten ohjelmassa on jotain aivan muuta, jos niskani on edelleen sitä mieltä, että neulominen on huono ajatus.