maanantai 30. kesäkuuta 2008

Ideaähky

Elämänlangalla on viimeisimmän onnistuneen neulesuunnitelman jälkeen iskenyt suoranainen ideaähky. Onko tämä nyt sitten kaksisuuntainen neulontahäiriö, kun suunnitteluangstista näemmä siirtyy suoraan ylitarjonnan puolelle? Oireet ainakin täsmäisivät, koska tässä neulemaanisessa vaiheessa tekisi mieli poukkoilla yhdestä projektista toiseen, eikä mikään oikeastaan edisty kun kaikki pitäisi tehdä ja saada valmiiksi heti nyt.

Perhe Elämänlanka vietti viikon Seinäjoella neulojan miehen vanhempien hyvässä hoivassa, ja valtaisa määrä vapaata neuleaikaa poiki paitsi ison kasan peittotilkkuja myös kaulurin ensi talveksi. Kuvan vihreä koeversio (jonka reuna rullautuu kuten näkyy) on neulottu Hjertegarnin Ciao Truntesta, mutta varsinaisen version olen tehnyt kolmesta kerästä synttärilahjakashmiriani. Neuloessani totesin, että pintaneule sopisi varmasti myös moniväriselle langalle, joten minun olikin sitten pakko uhrautua ja tilata vyyhti lankaa.



Itseasiassa täytyy myöntää, että lankaa tuli tilattua toisestakin kaupasta. Kun siis oli kivaa väriä tarjouksessa, ja sitäpaitsi iski idea puserosta itselle syksyksi. Olisikohan tässä maisterilla kaksisuuntaisen neulontahäiriön lisäksi iskenyt vielä akuutti hamsterioosikin?

Koska langat kuitenkin viipyvät matkalla, sillä postimies soutaa hitaasti meren yli ja koiravaljakkokin kulkee huonosti näin kesäaikaan, piti aloittaa pitsihuivi oranssinpunaisesta Kidsilk Hazesta jota myös tarttui mukaan syntymäpäiväostoksilta Menitasta. Neule näkyy kuvassa huonosti, mutta tällaisen salakuvan mieheni nappasi minusta ja Neasta kun kävimme lähipuistossa piknikillä sunnuntaina.



Pitsihuivi on sitä ikävää mallia, jossa silmukat lisääntyvät joka kerroksella mutta mallikerta toistuu samanlaisena. Niinpä mielenkiinto herpaantuikin ideaähkyn kourissa jo viikonlopun aikana, ja sunnuntai-ilta kului neuloen mallitilkkuja Zeskalta joskus diilatusta Morjärv Ullspinnerin langasta ja manaten että miten voikin olla niin vaikeaa piirtää ruutupiirroksia palmikoista joissa silmukoita lisätään kesken kerroksen. Onneksi myöhäinen kellonaika pelasti minut, sillä huovutettavia tilkkujahan on turha neuloa jos on liian myöhä laittaa pesukone pyörimään.

Nyt aamusta koneen voikin jossain vaiheessa laittaa pyörimään, mutta herääkin kysymys minkä työn kimppuun sitten kävisin. Vai auttaisiko kaksisuuntaiseen neulehäiriöön parhaiten rauhoittava peittotilkun neulominen? Tilanteen kehitystä seurataan jälleen ensi viikolla Elämänlangalla.

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Kuka se kissan hännän nostaisi...

...eli merkintä, joka sisältää reippaasti omakehua ja lisäksi vielä mainontaa. Olkaatten varoitetut.

Blogia pidempään lukeneet tietävät, miten Elämänlangalla ollaan viime kuukausina taisteltu vakavan neulesuunnittelujumituksen kanssa. Välillä on ollut vähän sellainen olo kuin aivoista olisi puuttunut palanen kun oivallus ja näkemys ovat pysyneet tavoittamattomissa. Sen paremmalta tuntuu nyt, kun viimein takavasemmalta iski ihan oikea neuleidea ja kun toteutus vielä osoittautui toimivaksi.



Kun suunnittelen neuleita, suunnittelen mieluiten tutuille ihmisille. Niinpä lähestyin tälläkin kertaa erästä viehättävää nuorta neulojatarta ja tiedustelin kelpaisiko hänelle kenties Sivillasta neulottu valkoinen kesätoppi. Vastineeksi pyysin vain mittoja sekä vierailua Sellon neuletapaamisessa jotta sain valokuvia valmiista vaatteesta.

Inspiraatio lähtee usein pienistä yksityiskohdista. Tällä kertaa löysin japanilaisesta mallineulekirjasta muunnelman jo ennestään tutusta lehtikuviosta, ja tiesin heti miten halusin sitä käyttää. Japanilaisversio on minun silmääni kauniimmin kaarevalinjainen kuin länsimainen tutumpi versio. Vaikutelma syntyy siitä, että kuviossa on langankiertoja ja kavennuksia joka kerroksella ilman pitsineuleen tavallisia välikerroksia. Kuvio ei kuitenkaan ole vaikea, varsinkin kun vaate neulotaan kädenteille asti suljettuna neuleena. Siinä vaiheessa kun ehdin yläosaan saakka, oli pitsikuvio jo niin tuttu ettei pitsin neulominen nurjilla kerroksilla tuntunutkaan niin vaivalloiselta kuin olin pelännyt.



Kuten yleensäkin sokkona eli pelkästään mittojen mukaan neuloessa oli aika jännittävää nähdä kuinka valmis vaate sitten istui: onneksi juuri niin kuin olin visioinutkin. Seuraavaksi pääsenkin sitten siihen pelottavaan vaiheeseen, jossa joudun jännittämään sitä ovatko kokosarjoitukset varmasti oikein. Laskin väittää lukujen täsmäävän, eikä minulla ollut mahdollisuutta testineuloa jokaista kokoa, mutta ihan joka ohjeessa pelottaa virheen mahdollisuus.

Koska käyttämäni pitsikuvio toi mieleen koivunlehdet ja juhannuskin oli toppia neuloessa juuri tuloillaan, annoin vaatteelle nimeksi White Nights Camisole. Kolmatta kotimaista käytin siksi, että tein topista myyntiohjeen Ravelryyn. Ohje on tosin saatavilla suomennettunakin.



Tästä pääsenkin alussa uhkailtuun mainososuuteen.

Ohje ja mistä sen saa:

White Nights Camisole, myynnissä Ravelry-kaupassani, tai mikäli ei ole Ravelry-tunnuksia tuosta blogin oikean sivupalkin linkin kautta. Hinta on 7 dollaria (eli noin 4,5 euroa) ja maksu tapahtuu Paypalilla. Ohjeesta on kaksi pdf-versiota, suomen- ja englanninkielinen. Suomenkielisen tiedoston nimi on "Whitenights-suomi", mutta mikään ei estä tallentamasta molempia versioita. Jos haluaa ohjeen mutta on Paypal-rajoitteinen, voi minulta tiedustella toimintaohjeita sähköpostitse osoitteesta kristel@iki.fi.

Koko:

Kuvien toppi on kokoa S, valmiin topin rinnanympärys noin sentin mallin rinnanympärystä pienempi. Ohje on sarjoitettu kokoihin XXS-XL, valmiin topin rinnanympärys 70-111 cm.

Käytetty lanka:

Wetterhoff Sivilla, 100-300 g. S-kokoon kului noin 150 g. Korvaavaksi langaksi käy esim. ohut sukkalanka tai kaksinkertainen pitsineulelanka.

Tämän mainoskatkon jälkeen Elämänlangalla siirrytään nauttimaan leppoisasta lomapäivästä, kun neulojan mieskin on vapaalla. Ensi viikolla vähemmän markkinointihenkistä Elämänlankaa.

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Neuloja ei tervettä päivää näe

Elämänlangalla podettiin viime viikolla monelle neulojalle tuttua startiittia kun useampi takavasemmalta hyökännyt neuleidea vaati päästä heti toteutettavaksi. Startiittihan on pakonomainen tarve aloittaa uusia neuletöitä. Epäilen että oma startiittini oli tällä kertaa ns. akuuttia välttelystartiittia, kun Ullaa tekeillä ollut työ oli loppusuoralla, deadline hiipi aina vain lähemmäs ja työ uhkasi tympiä.

Tuollaisessa tilanteessa paljon tervetulleempi neuletauti olisi ollut endiitti eli pakonomainen viimeistelytarve. Endiitti vain valitettavasti ei tule kutsumalla, vaan iskee esimerkiksi puolenyön aikoihin. Tiedättehän sen tunteen, että tekeillä oleva työ valmistuu aivan juuri kunhan vain jaksaa muutaman kerroksen neuloa tai pari saumaa ommella? Kerran jos toisenkin olen joutunut luovuttamaan kello kaksi aamuyöllä vaikka puseron toinen hiha on edelleen irti tai sukan kärkikavennukset tekemättä, kun silmät eivät enää pysykään auki.



Kuten arvata saattaa, endiitti iskikin sitten vasta Ulla-työn valmistuttua. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olin vakavan endiittikohtauksen kourissa kun yksi edellä mainituista neuleideoista oli ihan valmistumaisillaan ja halusin kastella ja muotoilla työn ennen nukkumaanmenoa. Työ valmistui ja kuvaukset on sovittu huomiselle, joten kenties pääsen ensi viikolla esittelemään mitä tuli tehtyä.

Loppukevään ja alkaneen kesän mittaan on vaivannut myös lievä hamsterioosi. Tällä kertaa iski vakava luksushamsterioosi, jonka laukaisivat syntymäpäivä- ja tuparilahjoiksi saadut lankalahjakortit. Olen havainnut, että lahjat altistavat luksushamsterioosille, vaikka normaalisti olen lähinnä tuurihamsteri ja saatan pysyä kuivilla pitkiäkin taukoja kunnes taas tapahtuu romahdus sopivan houkutuksen sattuessa eteen. Jotkut hamsterioosista kärsivät ovat suorastaan elämäntapahamstereita, ja heidän taudinkuvaansa kuuluu myös vakava sulovilenismi joka laukaisee hamsterioosin esimerkiksi Novitan tehtaanmyymälän pussilankalaareilla tai nettilankakauppojen alennusmyynneissä.



Neuletaudeissa on tietysti se ongelma, että ne altistavat toisilleen. Esimerkiksi vakava sukkalankahamsteriitti saattaa johtaa pahaan sukkasidonnaiseen startiittiin, jonka jälkimainingeissa iskee vielä toisen sukan syndroomakin. Elämänlangalla tämä on sentään jossain määrin hallinnassa, sillä kesken ei taida olla kuin kaksi sukkaparia. Epäilen, että pahaksi päässyt peittotilkkuaddiktio on syönyt sukkaneuleaikaa.

Nyt poistun takavasemmalle antamaan startiitille vapaat kädet, sillä nyt ei ole mitään deadlineneulottavaa. Lanka. Mikä ihana tekosyy. (Joskin tähän aikaan aamusta, kun lapset ovat heränneet puoli kuudelta, voi olla että peittotilkku onnistuu paremmin kuin mikään upea uusi luomus.)

Ensi viikolla taas uudenuutukaista Elämänlankaa.

maanantai 9. kesäkuuta 2008

Sisustusta

Elämänlangalla harrastetaan tällä viikolla runoilua, jotta päästäisiin "itkettäis jos ei naurattais" -olotilaan. Siispä rento asento siellä ruudun toisella puolella, kuvitelkaa säveleksi Eppujen Baarikärpänen ja minulle lauluääni.

Mua puri sisustuskärpänen vaan miksi suremaan?
Kas huonekaluliikkeet auttaa siihen puremaan.
Takaa sinikeltaseinän, kuvan vesilintujen
tilattiin me ensiapu punapyökinvärinen.

Jos kirjat ei mee hyllyihin niin missä vika on?
No vanha lastulevy enää ei oo moitteeton.
Nuo eriparihyllyt sattuu silmään ainiaan.
Kas mikä neuvoks? Suunnataan nyt auton nokka Ikeaan.



Siis Ikeaan, Ikeaan toistuvasti ajellaan.
Ja kun siellä käyty on niin sitten Anttilaan.
Tahdon nähdä vielä Sotkan, kaikki liikkeet Petikon,
Musta Pörssi, Indiq Living, joko rahat loppu on?

Ikea vei osan tavaroista iloks naapurin
vaan Sotka pani paremmaks ja teki oharin.
Kun viimen suvaitsivat tuoda meille tavaraa
saivat silti vielä toisen lastin meille toimittaa.

Siis Ikeaan, Ikeaan toistuvasti ajellaan.
Ja kun siellä käyty on niin sitten Anttilaan.
Tahdon nähdä vielä Sotkan, kaikki liikkeet Petikon,
Musta Pörssi, Indiq Living, joko rahat loppu on?

Uus seuraleikki huonekalupalapeli on.
Osissa toivat kirjahyllyt, sohvat, lipaston.
En enää koskaan koske minä ruuvimeisseliin,
kasiavaimelle sanon päättävästi näkemiin.



Keinuu joka toinen tuoli sekä pöytä parvekkeen
mutta kirjahyllyt toimii jopa lasiovineen.
Yllättävän laadukas on kauppa länsinaapurin
vaan ensi kerran ostan valmiin sisustuspaketin.

Siis Ikeaan, Ikeaan toistuvasti ajellaan.
Ja kun siellä käyty on niin sitten Anttilaan.
Tahdon nähdä vielä Sotkan, kaikki liikkeet Petikon,
Musta Pörssi, Indiq Living, joko rahat loppu on?


Pöytäkirjaan merkittäköön, että seuraavat huonekalut ostan jostain paikasta, joka toimittaa ostokset joko koottuina tai kunnollisella kasauspalvelulla. Myönteisenä asiana voin kuitenkin mainita, että ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on nyt olohuone joka ei aivan suunnattomasti hävettäisi vaikka Avotakan kuvaaja tekisi yllätyshyökkäyksen kotiini. Niin, ja uudella punaisella sohvalla on erinomaisen mukava neuloa. Nyt uuden kodin sisustus alkaa huonekalujen osalta olla valmis, ja pikkuviilausta ehtii tehdä sitten vähitellen. Jos joku kokee suunnatonta houkutusta ommella verhoja ja koristetyynynpäällisiä, saa ilmoittautua.

Ensi viikolla Elämänlangalla jälleen enemmän neuletunnelmissa.

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Ikuisuus

Joskus ikuisuusprojekti tuntuu toiveikkaammalta, kun ei ole laskenut, kuinka paljon vielä on tehtävää. Tänään en oikein osaa päättää lisääkö tieto tuskaa vai kasvattaako se luonnetta.



Neulontapaikkani vieressä on laatikko, jossa suurin ikuisuusprojektini asustaa. Olen näyttänyt tästä projektista kuvia aiemminkin. Tämä on nimittäin oma torkkupeittoni, jota varten aloin neuloa tilkkuja kun neulesuunnitteluplääh iski pahana, eikä aivokapasiteetti tuntunut riittävän edes perussukkiin. Arvioin joskus, että työhön menisi suurin piirtein 200-250 tilkkua. Tänään kuitenkin menin laskemaan tilanteen tarkemmin. Katsoin tulosta ja laskin toisenkin kerran. Peittoni syö tilkkuja yhteensä 357, mikäli pysyn aiemmassa suunnitelmassani.



Ajattelin koostaa tilkkupeittoni tällaisista yhdeksän tilkun blokeista. Kuten kuvasta näkyy, blokkeja on valmiina neljä. Jokaisessa on keskustilkkuna samanvärinen vaaleanvihreästä Lanettista neulottu lappunen, ja ympäröivät tilkut taas neulon kaikenvärisistä sukkalanganpaksuisista nyssäköistä. Blokkien ympärille tulee vielä reunus ja ristikko tummanvihreistä tilkuista. Ja tosiaan, koska kuvasta puuttuu mittakaava-apu, yksi blokki on noin 31-33 senttiä kanttiinsa, yksittäinen tilkku suurin piirtein 11x11 cm, vähän langasta riippuen.



Tässä on yhteiskuvassa kaikki tällä hetkellä valmiina olevat irtotilkut. Etualan yksilöt ovat tulossa blokkeihin, ja kuten kuvasta näkyy niitä on jo ommeltujen lisäksi valmiina 35 kappaletta. Näitä kaikenkirjavia lappusia pitää vielä siis urakoida reilut 60. Blokkien keskustilkut poseeraavat kuvassa keskellä. Ne olen tehnyt kaikki, niitä tarvitaan yhteensä 20. Lanka uhkasi välissä loppua, mutta Tui lähetti kerän josta tuli täsmälleen tarvittava määrä lisälappusia. Taka-alalla pinossa lepäilevät ne 36 tummanvihreää tilkkua jotka olen saanut neulottua. Näiden tilanne on yllättävin, sillä tummanvihreää sukkalankaa pitäisi saada kulutettua vielä reilun 140 tilkun verran.

Elämänlangalla ei siis tarvitse huolestua tilkkuprojektin loppumisesta vielä ihan lähiaikoina. Pääteltävästä langanpäiden määrästä minua ei tarvitse muistuttaa. Toteanpa nyt kuitenkin, että ihan jokaisessa tilkussa ei ole vain kahta langanpäätä. Nyt poistunkin jatkamaan tilkkuprojektiani, tai kenties vaihteeksi neulomaan mallitilkkuja. Neulesuunnitteluplääh on nimittäin vähitellen osoittanut vähenemisen merkkejä, eikä Ullan deadlineen ole enää kahta viikkoakaan. Ensi viikolla jälleen uutta Elämänlankaa, mahdollisesti jopa neuleaiheista.