Ilmeisesti jonkinlaista salakavalaa siedättymistä on kuitenkin tapahtunut erilaisten sinivihreiden, petroolin ja turkoosin kautta, sillä mieleni teki melkein pitää sukat itselläni. Kevyt raidoitus ja Pomatomusten aaltoileva kalansuomukuvio saivat iloiselle päälle, kun mielessä koko ajan väikkyi auringonpaiste trooppisen laguunin aalloilla. Kanssa-asujan onneksi meidän jalkamme ovat huomattavassa määrin eri kokoiset, joten sukat eivät jääneet omaan laatikkooni.
Tropiikista lienee kotoisin myös sukkien lomasta kurkistava Elämänlangan uusin neuleasukki. Eikö se olekin söpö? Se saapui meille päivänä muutamana viime viikolla yllättäen postin mukana Priiman postipussissa ilman maksajan tietoja. Kerrassaan suloinen yllätys!
Moni varmaan jo tunnistikin, että kuvassa on Cloverin hauska neuletarvike-elukka. Delfiini on luonnossa enemmän violetti kuin pinkki, vaikka se näyttääkin kuvissa epäilyttävän vaaleanpunaiselta. Uuden lemmikin omistajuudesta on tosin käyty vähän tahtojen taistoa, sillä 3,5-vuotiaan Nean mielestä delfiini on vastustamaton. Hän on jo ehtinyt ristiä sen Delfiksi, ja käy säännöllisin väliajoin neulenurkkauksessani seurustelemassa sen kanssa.
Neulomisessa tarvitaan paljon kaikenlaisia pieniä esineitä: mittanauhoja, päättelyneuloja, saksia, puikkomittoja... Ja kun taloudessa on paitsi pieniä lapsia myös huithapeli taloudenhoitaja, pikkutavarat ovat yleensä aina hukassa. Delfin avustuksella neulenurkkauksen tuikitärkeät tarvikkeet pysyvät toivottavasti hiukan paremmin järjestyksessä. Sitten kun joku vielä keksisi tavan saada puikot, langat ja valmiit neuleet organisoitua...
Elämänlangalla jatketaan nyt reipasta hamsterigrammojen keräämistä, tosin lähinnä suunnilleen viiden gramman peittotilkuilla. Lankaostokset ovat sentään pysyneet kurissa. Ensi viikkoon siis!
9 kommenttia:
Täällä myös yksi, joka ei pidä sinisestä, mutta turkoosi on valloittava väri!
Ihana delfiini! Uskon kyllä, että tuohon ihastuu nuoret sekä vanhat samanlailla... :-)
Minä en myöskään voi sietää sinistä. Tai siis, en voinut ennen kuin viime aikoina. Olisiko se sitä elämänkokemusta?
hauskaa, nyt kun olen tutustunut uuteen kirjaasi, tunnun törmäävän teikäläiseen milloin missäkin. Uusin bongaus oli Arja Snellmanin "Lemmikkikaupan Tytöt"-kirjan takasivut. Tuota lemmikkikirjaa en saanut luettua loppuun asti.
Mä olen kanssa sitä mieltä että tuo delfiini on vastustamaton.
Todellakin vastustamaton delfiini. :o) Ihanainen kerrassaan. Tuonne olisi hyvä sulloa kaikki se pöydällä ajalehtiva irtosälä, jota mies joutuu vähän väliä konttimaan pöydän ja sohvan alta.
ihana neuleapuri, tahtoo kanssa! :) ps. E is for Excellent! Tsekkaa blogistani lisää tietoa. :)
Minä ostin delfiinin ja krokotiilin Tampereen messuilta lapsilta tuliaisiksi syksyllä. Kummasti ne osaavan lastenkin kyniä ja muita tarvikkeita pitää järjestyksessä, paljon paremmin kuin joku muovirasia :)
Oih, miten suloinen Delfi! Oliskohan sillä sisaruksia tai serkkuja, jotka vois adoptoida? ;)
Sinisen vihaaja minäkin, mutta turkoosit olen aina sietänyt ja kesäisin varsinkin käyttänytkin.Jossain elämänvaiheessa opettelin sinisen käyttöä ja huomasin sen kyllä rauhoittavaksi, mutta ohi meni sekin vaihe.Nykyään en taaskaan voi sietää sinistä, etenkään vaatteissa. Vaalean sininen on oikea kauhistus ja yökötys minulle.
Lähetä kommentti