Jos olisin neulekirja

...minussa olisi lähinnä palmikkoneuleohjeita. Haastaviakin.

...ohjeissani olisi suomalaisten käsityölehtien ohjeissa harvemmin käytettyjä tekniikoita.

...minussa käytettäisiin kotimaastakin helposti saatavilla olevia lankoja.

...minua tehtäisiin loistavassa seurassa.

...minut kustantaisi BTJ-kustannus, ja ilmestyisin toivottavasti jo loppuvuodesta.



Elämänlangalla on jo varmaankin yli puoli vuotta piirrelty ja neulottu salaperäisiä asioita. On purtu huulta jokaiselle "sinun pitäisi tehdä neulekirja" -kommentille ja kuunneltu muiden haikailuja siitä, että suomeksi ei ilmesty mitään kivaa. On leikitetty kavereilla "hei, mittaapa vyötärönympärys/käsivarrenympärys/säären pituus" -leikkiä. Itsekin yllätyin siitä, kuinka harvalle loppujen lopuksi kerroin projektista, vaikka monen kohdalla ottikin koville.



Aluksi suunnitelma tuntui aika utopistiselta, sitten järjestyi lankasponsorisopimus ja pian jo testailimme ja korjailimme Langankuluttajan kanssa ensimmäisiä neuleohjeita. Oli huikea tunne saada postissa ensimmäiset puserot, jotka näyttivät juuri siltä kuin olin ohjetta kirjoittaessani suunnitellut. Sähköposti kuljetti enemmän tai vähemmän suttuisia ja vaihtelevissa valaistusoloissa otettuja valokuvia mallitilkuista ja keskeneräisistä vaatekappaleista. Tuntui siltä, että teemme jotain hienoa, mutta samalla jännitti uskoisiko kukaan muu projektiin.



Viikko sitten postiluukku kuitenkin kolahti ja posti toi mukanaan allekirjoitetun kustannussopimuksen. Lopulta uskaltaa siis julkisestikin sanoa, että kirja on tekeillä. Jännittää!

Elämänlangalla palataan ehkä ensi viikolla normaaliin päiväjärjestykseen kirjahuumasta huolimatta. Katsotaan.